Luukku 2: Vihreät kuulat

Mitä olisi joulu, joulukuu, marraskuu - tai no, koko vuosi ilman legendaarisia Vihreitä kuulia? Tämä klassikkomakeinen ei ehkä kuulu herkkujen top kolmoseeni, mutta siitä huolimatta kuulia on saatava heti, kun niitä ilmestyy kauppojen massamyyntipömpeleihin.

Alunperin Vihreät kuulat ilmestyivät markkinoille aivan 1900-luvun alkuvuosina nimellä Päärynäkuulat. Resepti oli venäläinen ja sen toi Suomeen Pietarista kukapa muu kuin Karl Fazer. Kuulia alettiin valmistaa tehdastuotannolla Suomessa vuonna 1929. Nykyään kuulia valmistuu vuodessa 25 miljoonaa kappaletta, joista 17 miljoonaa imuroidaan joulun alla parempiin suihin. Lisää Fazerin marmeladimakeishistoriaa täällä.

Syy Vihreiden kuulien suosioon on varmasti niiden huikea nostalgia-arvo, aisteja kutkuttava kuulanhalkaisuprosessi ennen syömistä sekä kuulien esteettisyys ja monikäyttöisyys.

Ylempänä Riihimäen Lukki-malja todennäköisesti 1930-luvulta, alempana saman sarjan mustalasinen sokerikko. Rakastan näitä maljoja ja yritän aina löytää lisäosia kokoelmaani. Nyt minulla on vain nämä sekä kermakko ja pari tassia.

Minulla on kotona vakiolasimalja, Riihimäen vanha kultareunainen Lukki-astia, johon asettelen kuulat pyramidiksi. Kuulia otetaan maljasta tietenkin viipurilaisilla hopeapihdeillä. Joka vuosi ennen kuulapyramidin rakentamista käymme samat keskustelut mieheni kanssa: että kuulat ovat maljassa myös esteettisistä syistä - eivät siksi, että malja pitäisi tyhjentää yhden vuorokauden aikana. Nykyään voin luottaa kuulien pysyvyyteen noin 70-prosenttisesti. Kuulat ahmitaan viimeistään jouluaattona. Joku voisi tietysti kysyä: miksi ette syö kuulia ja osta uutta pakettia? Kuulathan ovat parhaita pehmeän tuoreina. Jostain syystä saan usein synttärilahjaksi Vihreitä kuulia, joten mikäli reserviä riittää, saattamme näin tehdäkin. Muussa tapauksessa arvostan entisajan suhtautumista jouluherkkuihin: jokainen suupala on arvokas ja myös ajallisen sekä esteettisen vaalimisen arvoinen. Herkut olivat esillä myös vieraita varten ja niillä haluttiin osoittaa herrasväen varallisuus.

Vaikka me olemme keskivertomittarilla lähempänä köyhiä kuin rikkaita tai edes hyvätuloisia (vaikkei meistä oikeastaan tunnu siltä), meillä on kotona halvalla otettu pröystäilyhenkinen venäläinen empiresohva, jonka tarjoilupöydälle Vihreä kuula-asetelma sopii kuin keisari palatsiinsa. Olen nakittanut äitini ompelemaan meille punaiset samettiverhot kultahapsuilla, jotta jouluumme tulisi vielä enemmän porvarillista tai sanoisinko jopa keisarillista gloriaa. Ehkä ne verhot valmistuvat jouluksi 2020. 

Vihreät kuulat sopivat vastaväriltään loistavasti punaiseen sametti-interiööriin. Tieto siitä, että kuulien resepti on peräisin keisarillisesta Pietarista saa nyt aivan uuden ulottuvuuden "empirehuoneessamme". Ehkäpä Vihreitä kuulia on syöty sohvallamme aikanaan jo Inkoon kartanossa, jonne sohva oli kuljetettu Venäjältä. Lopulta venäläiset löysivät sohvan uudelleen - se löytyi palasina ulkovajasta Porkkalan miehityksen jäljiltä. Eipä uskoisi, kun sitä nyt katsoo!

Peili taustalla on niin ikään venäläinen, vuodelta 1830. Se on ollut aikanaan myynnissä Tukholmassa tai jopa valmistettu johonkin tukholmalaiseen porvariskotiin taakse kirjoitetun tekstin perusteella. Ostimme peilin itsellemme häälahjaksi - näin tulee katsottua enemmän itseään peiliin! Yksi orpo ruotsalainen empirelautanen odottelee yhä seuralaisiaan seinälle, mutta ensin niiltä syödään jouluateria.

Nykyisin Vihreitä kuulia saa myös keksin, jäätelön, suklaakarkin ja joulupasteijankin muodossa. Kaikkia muita olen testannut ja todennut herkullisiksi, paitsi tuota jäätelöä. Voisinkin ostaa sitä lohduksi työpakkaseen.  Mielestäni kuitenkin ainoa oikea Vihreä kuula on kuin unelmauniversumi eli vihreä maapallo pienoiskoossa. Päällä ei lainkaan kitkeryyttä ja kaunaa vaan ainoastaan makeaa sokeria, joka tuo hymyn jokaisen pallon asukkaan huulille.

Minun on silti tässä kohtaa myönnettävä, että Vihreät kuulat voivat myös aiheuttaa megalomaanisen sodan kotioloissa. Olin kirjoittanut jo etukäteen tuota ylempää tekstiä orastavasta luottamuksestani mieheni kykyyn olla sortumatta Vihreisiin kuuliin - se oli suorastaan hyytävä virhe. 

Tullessani edellispäivänä töistä kotiin, näin iloisen mieheni tietokoneen äärellä. Lähestyessäni häntä yhtä iloisena huomasin samalla hetkellä, että adventtia varten säästämäni Vihreät kuulat -paketti oli mieheni vieressä avattuna ja sisällöstä puolet oli syöty!? Voiko ihmisen ilme muuttua nopeammin ilosta kauhuraivoon? Mieheni oli vilpittömästi unohtanut parin päivän takaisen toiveeni (eli kieltoni), että kuularasiaa ei saa avata ennen adventtia, jolloin teen nautinnollisen kuulapyramidin. Jäljelle jääneet Vihreät kuulat olivat vähällä muuttua tykinkuuliksi. Tässä siis syy, miksi tuo isompi Lukki-astia on tyhjä. Ei ollut enempää kuulia jäljellä!

Nyt minua huvittaa tämä kuulaepisodi, mutta silloin taivas lähestulkoon repesi (verensokeri alhaalla työpäivän jälkeen, kootut selitykset) ja mieheni lähti nöyränä hakemaan uutta kuulapakettia lumituiskuun. En kuitenkaan avannut sitä, sillä pidän järkevämpänä sen piilottamista kahden "aikuisen" taloudessa. Sen pituinen se ja joulurauhaa kaikille!

Päivän video:

Katso tästä Fazerin Facebook-linkistä, kuinka Vihreitä kuulia valmistetaan!

Päivän resepti: koska Vihreiden kuulien resepti taitaa olla salaisuus, katso täältä ohjeeni punssikarkkeihin/konvehteihin, joita voi tehdä pienellä vaivalla vaikka joululahjaksi.