Sadonkorjuuateria 10+: myskikurpitsaranskalaiset ja lehtikaali-omena-kanapaistos

Tiedätkö tunteen, kun ruoka onnistuu täydellisesti? Kun kaapissa ei ole mitään, mutta löydät kuitenkin kaikkea, joista teet sörsselin made in heaven? Nyt kirjoitan ohjeen ylös, kun vielä muistan sen. Ehdin jo syödä kaiken ennen ottamaani kuvaa. Miten yllättävää! 



Todennäköisesti samaa lopputulosta ei synny enää toistamalla, mutta ehkä jotain sinne päin. Tässä tulee täydellinen sadonkorjuuillallinen, joka maistui erityisen hyvältä omenankeruupäivän jälkeen. Aamulla lähtee iso satsi omenia mehustamoon. Kylläpä nyt tuntuu jotenkin niin ranskalaiselta, etenkin kavutessa tikapuita pitkin puuhun (ei kuuhun tällä kertaa) ja poimiessa punastuneita omenia koreihin. Pari omenaa vein sisälle odottamaan ruokaisaa ideaa. Tässä se on:

Oluessa humaltunut lehtikaali-omena-kanapaistos:

-300 gr marinomatonta broileria
-puoli pussia lehtikaalia (minulla oli punaista lehtikaalia)
-2 rkl rypsi- tai oliiviöljyä
-1 valkosipulin kynsi
-2 omenaa
-1 rkl sriracha-kastiketta
-1 rk tomaattipyrettä
-2-3rkl soijaa
-1 tl (itse)jauhettua juustokuminaa eli jeeraa
-1 tl paprikajauhetta
-ripaus mustapippuria
-1 dl bock-olutta/vahvaa lageria

Paista broilersuikaleet öljyssä, jossa olet ensin kuullottanut valkosipulin. Lisää pippuri ja soija, sen jälkeen pilkotut omenat sekä ruodittomat lehtikaalin palat (revi kulhoon ennen tai osta valmiiksi revittyä). Paista hetki ja lisää paprikajauhe, sriracha, pyre sekä olut. Hämmentele miedommalla lämmöllä toinen hetki ja kaada loppu olut lasiin aterian palanpainikkeeksi. 

Valitsin Alkon uuden itävaltalaisen Schnaitl Maibockin, jonka olin ostanut ja unohtanut jääkaappiin jo viime kuussa. Oluessa maistuu raikas hedelmäisyys sekä odottamattomasti kypsä banaani, joka on enemmän vehnäoluelle tyypillinen maku. Ei uskoisi, että prosentteja on 6,9. Olut saattaa olla vahvojen oluiden ystäville liian lyhyt ja vetinen, mutta tähän tarkoitukseen, tuliselle kastikkelle uskon oluen olevan mainio. Ja sehän oli!

Ensin kuitenkin kannattaa preparoida ranut ojennukseen. Ennen kastikkeen valmistusta siis. Eikös ole ihanaa, etten jaksa kirjoittaa reseptejä mitenkään loogisessa järkestyksessä? 

Myskikurpitsaranskalaiset:

-1 noin kilon myskikurpitsa
-3 rkl öljyä
-1 tl jauhettua juustokuminaa (morttelilla parasta aina!)
-1 tl paprikajauhetta
-1-2 tl sormisuolaa

Kuori pumppa ja lohko siitä ohuita tikkuja. Poista löllö keskiosa. Kaada tikut kulhoon ja kierittele ne öljymausteseoksessa. Laita leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista uunissa 225 astetta noin vartti (paistoin 20 min ja tuli vähän ylikypsiä, mutta ehkä se olikin upean maun salaisuus!). Ranujen ollessa uunissa ehdit tehdä kastikkeen. 
Jos ranut jäävät hieman löysäksi, se ei haittaa, koska ne ovat siten vielä herkullisempia.

Sitten ranut lautaselle, paistosta kylkeen ja loput oluesta huulille. Todella hyvä yhdistelmä. Uskoisin, että voit käyttää hyvin myös ranskalaista kuivaa siideriä ruuanvalmistukseen ja juomaksi. Tämä ruoka vaatii hedelmäisen juoman rinnalleen. Rakastan ruokia, joissa vallitsee makean, suolaisen ja tulisen liitto. Tästä tuli aikamoinen pyhä kolminaisuus.

Sadonkorjuuateria ja tattipizza ovat olleet alkaneen syksyn parhaat ruokaonnistumiset. Nyt voin ehkä taas tyytyä thaikuutioon huomisella lounastauolla. Ensin kuitenkin sulattelemaan vatsassa lämmittävä annos kävelylenkille ja haistelemaan kuuleaa syysilmaa. Syksy on yksi neljästä lempivuodenajastani!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hautausmaiden hiljainen lumo

Luurangot kaapista

Ihmisen lyhyt historia lyhyesti

Woman is the Nigger of the World