Syyshepulin anti: kirpeän sitruksinen omenalikööri ja omenahillo

Sisäiset emäntägeenini ovat heränneet lähes 100-prosenttisesta horroksesta. Kunnon marttahengessä päätin pistää toimeksi, kun veranta alkoi jo pullistella aiemmin pihalta keräämistäni omenista. Ja lisää pukkaa puista sillä vauhdilla, että viemme varmaan tänäkin vuonna lihalaatikottain omenia mehustamoon. 

Aikaisempi kriikunalikööripostaukseni aktivoi tietenkin tarpeen saada uutta likööriä kellarilaboratoriooni kehittymään. Ostin ensimmäisen kerran elämässäni Koskenkorvaa (sentään raparperilla maustettua) tämän jo protovaiheessa jumalaiselta maistuvan keitoksen pohjaksi. Anteeksi, ostin kyllä pari viikkoa aiemmin 60-prosenttista Kossua verannan ikkunaprojektia varten. En sentään juomiseen (palkatusta juopoksi paljastuneesta talomaalarista on jo riittävän ikävä kokemus), vaan maalarinteippien irroittamiseen vanhasta lasista. Toimii! Tästä jäi yli desin verran vahvinta Kossua, jolla vahvistin Koskenkorva Raparperin 30-prosenttista volyymiä. Lisäksi löysin ystävältäni tuliaiseksi saadun saksalaisen inkivääriviinan jämät. Näistä kolmesta tiukasta tein sekoituksen, jonka lisäsin omenakuutioiden mukana jäähtyneeseen siirappiin. Likööripohja syntyi seuraavalla tavalla:

-2 dl vettä
-4 dl sokeria
-vaniljasokeria 1 tl
-kanelitanko
-liraus sitruunamehua (vajaa puolikkaan sitruunan mehu)

Nämä kiehautin siirapiksi, ja lisäsin omenat  (5 pientä omenaa paloina) loppuvaiheessa pikaisesti kattilaan. Sen jälkeen kattila pois levyltä. Kun on jäähtynyt, lisää joukkoon:

-5dl vodkaa

tai kaapiston vapaita antimia, kunhan alkoholiprosentti pysyy lähempänä neljääkymmentä. Itse lorautin kattilaan:

-1 dl inkivääriviinaa/likööriä 35%
-3 dl Koskenkorva raparperia 30%
-1 dl Koskenkorva vodkaa 60%

Kun seos on jäähtynyt ja olet tietenkin maistanut sitä lusikalla ja polttanut nenäkarvasi viinahuurussa, kaada seos isoon lasipurkkiin tai pulloon, josta omenapalat mahtuvat sisään. Unohda kellariin tai jääkaappiin vaikka puoleksi vuodeksi. Kuten kriikunaliköörinkin kohdalla, maku todennäköisesti vain parantuu. Liköörin väri muuttuu ajan myötä ruskeaksi. Laitoin pienen osan pikkupurkkiin, sillä haluan maistaa likööriä varaslähdössä jo syksyllä. Viime vuotinen kriikunaliköörihän loppuu aivan kohta!




Samassa yhteydessä tein omenahilloa, jonka maustoin niin ikään sitruunalla ja lirauksella inkiväärilikööriä. Minulla oli arviolta 2 kg omenia. Lisäsin reilun desin vettä ja 500 grammaa hillosokeria. Nyt makeus jäi riittävän maltilliseksi, sopivaksi. Syömme hilloa yleensä puuhellalla keitetyn puuron kanssa, eikä aamuisin tee mieli  makeaa, toisin kuin Välimeren maiden asukkien. Pidän myös siitä, että hillo on enemmän survosmaista kuin löysää velliä. Kun omenan rakennetta on mukana, hilloa voi käyttää myös loistavasti esimerkiksi juustojen kanssa!

Miksi aina silloin, kun on saanut jonkin harvinaisen vaihteen päälle, elämän muut velvollisuudet kutsuvat? Olisin halunnut vain hämmennellä ja keitellä tämänkin päivän, ehkä jopa siivota!? Mutta minä lähden nyt kertomaan, miten työstä ja työelämästä voisi innostua enemmän. Elämä, varsinkin minun elämäni, on täynnä paradokseja. 






Kommentit

  1. Kuulostat energiseltä ja olet loihtinut oikeita gourmet-tuotteita ompuista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Ehkä se on kohdallani joko tai: saan energiapistoksen tai olen patalaiska. Kaipaan välimuotoa. Mutta ruuasta kun on kyse, saatan nähdä aika suuren vaivan!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hautausmaiden hiljainen lumo

Luurangot kaapista

Kulinaristin Gdansk

Ihmisen lyhyt historia lyhyesti