Esmeraldan eetos

Vapaa kirjoittaminen on ihanaa. Tarve puskee läpi ryytyneen ihmiskuoren etenkin silloin, kun on edessä kaukaisen sukulaisen synttärikahvitus ja tiedossa nälviviä kommentteja siitä, kuinka kutsu ei koskaan käy. Kai nyt tämän valitsee ennemmin, yllä aamutakki ja jaloissa vielä eilinen kakluunin hoiva.  Unohdin lauseen, joka minun piti kirjoittaa edellisen sijaan, koska Bloggerin kirjoitusnäkymään on tullut järkyttävä sininen pallo "lisää Google Haun linkit" väärin kirjoitettuna. Pallo peitti tekstin ja kursori osui siihen. Se alleviivasi sinisellä sanat "vapaa kirjoittaminen", jolloin shokissa unohdin kaiken muun.  Juuri tämän takia en voi kirjoittaa mitään tavoitteellista, jollen voi keskittyä siihen sataprosenttisesti. Kirjoittaminen elannon takia, eli tiedonvälitys, ei ole sinänsä minulle henkilökohtaisesti tavoitteellista, vaikka arvomaailmallisesti onkin. Siinä voi hyvin jatkaa keskeytyksen jälkeen siitä, mihin on jäänyt. Romaanin kirjoittaminen on aivan toinen a...

Tänäkin vuonna lokakuun alun suunnaksi valikoitui Turun kirjamessut, mutta nyt ei lähdetty Artukaisiin vaan Logomoon. Menemättä ratapihan käsittämättömiin muutoshankkeisiin, jossa funkkisasema on jäänyt virattomaksi ja kaupunkilaisten verorahoja käytetty 25 miljoonan kuiluun, on todettava, että kirjan ystäviä se veti.  Varmasti ulkopaikkakuntalaisille kirjamessujen siirto Logomoon oli kaikin tavoin järkevää. Junalla ja julkisilla pääsee suoraan viereen, ja Logomon akustiikka mahdollisti sen, etteivät korvat soi loppuiltaa hallien kakofoniasta. Muutenkin uutta sijaintia on kehuttu tunnelmallisemmaksi, joskin myös sokkeloisemmaksi. Itse ainakin huomasin tänä vuonna sen, etten nähnyt juuri ketään tuttua. En tiedä, olivatko kaikki sitten kuuntelemassa esityksiä siinä isossa salissa, joka minulta jäi väliin.  En varsinaisesti edes tajunnut, että myös ylhäällä on luentosaleja. Jumitin vain tässä yhdessä, jossa aiheiden kiinnostavuus veti puoleensa.   Näistä kuvista tulikin...