(Kirja)vuosi 2024 - yritys summata jotain hyvää

Koska kuluva vuosi, kohta luojan kiitos päättyvä, on ollut elämässäni ja maailmanlaajuisestikin kaamein ikinä, yritän unohtaa asian listaamalla hyviä asioita, eli tällä kertaa kirjoja. Tutkitusti positiiviset ihmiset elävät pisimpään. Tosin en tiedä, onko se tässä maailmanajassa enää mikään tavoite, mutta mennään asiaan. 

Luin enemmän kirjoja kuin aiempina vuosina. Ja niinä vuosina luin enemmän kuin ehkä viiteentoista. Ihmiset rakastavat listata asioita ja pistää paremmuusjärjestykseen, mutta minulle moinen on systemaattisella tasolla vain raskasta. Intuitiivisesti luettelen tähän, mitkä kirjat ovat kuluneelta vuodelta jääneet mieleen. Se ei tarkoita, etteikö olisi jotain vielä sykähdyttävämpää - en vain muista sitä. 

Etsin tätä kuvaa puoli tuntia. Kokis on minullekin tärkeä, mutta eri syistä kuin kommunistisen Albanian lapsille. Menen kohta ostamaan lisää, koska migreeni uhkaa hiipiä. 

Lea Ypin Vapaa kuuluu ilman muuta parhaisiin tänä vuonna lukemiini teoksiin. Olen näemmä tänne höpäjännyt kirjasta ja muustakin Prismassa otetuin kuvin - jonne vielä ajattelin ennen vuodenvaihdetta rientää katsomaan kirjojen aletarjontaa ennen järkyttävää kirjaveron korotusta. 

Lea Ypi kertoo monisyisen ja omakohtaisen tarinan kommunismin romahtamisesta Albaniassa. Luin kirjan ahmien. Oikeastaan kommunismin romahdus on kaikin tavoin värittänyt vuottani 2024. Olen myös opettanut enemmän kansanmurha-asiaa kuin koskaan. Ilmankos masentaa. Ypi on kuitenkin taitava kertomaan traagisistakin aiheista huumorin lakoninen pilke silmäkulmassa. En ihmettele, että Vapaa on niittänyt niin paljon suosiota maailmalla. 

Luin Westendin lamakylpylässä, jossa itsetuhoiset ihmiset päättävät päivänsä. Tämä on totta, olen ollut työvuorossa kun kollega löysi hirttäytyneen hotellivieraan. Mietin usein, mitä olisi tapahtunut, jos löytäjä olisin ollut minä. Lamassa Suomen itsemurhalukemat huitelivat... taivaassa. 

Kotimaisen kirjallisuuden yksi mielenpainuvimpia lukukokemuksia oli Suvi Vaarlan Westend. En ihmettele, koska se liittyy 1990-luvun lamaan. Aihe, joka ei irtaudu minusta koskaan, eikä varmasti monesta muustakaan silloin lapsuutensa tai nuoruutensa eläneistä. Riippuu toki, mikä on ollut oman perheen tausta. Mutta minä suhteellisen onnekas tarkkailin yhteiskuntaa jo silloin ja koin voimakkaana eriarvoisuuden ja ankeuden tuskan ympärilläni. Westendistä olen kirjoittanut tänne .

Samaan syssyyn voi mainita Niko Hallikaisen Suuri märkä salaisuus -teoksen, jossa laman nuorempi kokija kertoo väkevästi muistojaan. Tosin muistin tämän teoksen vaikuttavuuden vasta nähdessäni tämän kuvan. 

Muita hyviä "lamateoksia" ovat Niko Hallikaisen Suuri märkä salaisuus, sekä lukuisat lukemani poliisimuistelot, jossa laman aikaiset rikokset ja katastrofit saavat yhä niitä läheltä kokeneiden konkarien muistot eläviksi. Poliisikirjoista ehkä parhaimmistoon kuului Göran Wennqvistin ja Tero Haapalan Tutkinnan tässä vaiheessa voimme kertoa, ja rikospuolelta Tiina Saaren ja Maiju Majamaan Ei jälkeäkään - 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua. Myös Päivi Hannulan Väärän auton kyytiin oli hyvä. 

Sille on syynsä, miksi alan olla jo todella perehtynyt tämän aihepiirin kirjallisuuteen. Työasioihin tämäkin vapaa-ajalle ulottunut lukeminen liittyy. Ammatillisesti voinkin vihdoin todeta, että kaikki lukemani täydentää ammatillista kehittymistäni ja toisin päin. Itse asiassa kolmella eri alalla. Siinä mielessä täytyy pitää tätä vuotta todella onnistuneena. 

1970-luku on ollut vuoteni 2024 vuosikymmen. Itse asiassa nytkin olin tekemässä lähdetyötä kirjaani, kunnes väsähdin ja siirryin blogiin. Kesti kymmenen päivää irtautua työstä, muusta sellaisesta siis, ja kohtapa pitää jo kirjallinen elämä pistää tauolle. Masentavaa. Mutta minulla on sentään vielä tulevaisuus, toisin kuin takana siintävällä Nummen kirjastolla kuvan homeisessa rakennuksessa. 

Parhaita tietokirjoja on vaikea valita, koska olen lukenut niitä ylivoimaisesti eniten. Miltei kaikki ovat olleet hyviä. Minulla on juuri nyt puolivälissä Kiehtova katala Venäjä toimittaja Arja Paanasen silmin, joka varmasti päätyy parhaiden joukkoon. Jo luetuista on mainittava kuvan Murrosten vuosikymmen - arki, arkkitehtuuri ja aatteet 1970-luvun Suomessa. Se toi jopa minulle paljon uutta tietoa, joka olen lukenut aiheesta valtavasti. Ja tietenkin kuullut aikalaiskertomuksia. Itse olin jo kasarin puolen lapsi, jolla ilmeisesti on ysärin tatsi, heh heh. 

Nyt en näemmä saa päähäni helposti muita kirjoja, kertoo jotain kuormitustilastani. Ennen muistin asioita paljon paremmin, mutta selvästi lähimuisti on tuhoutunut. No, mitäpä minä sillä teen, kun pitkäkestoinen on kiinnostavampi. 

Muisti palautuu pätkittäin.... "Suomen Niklas Natt och Dag", vaikka Jyrki Heino kirjoitti Kellarin jo 2013, eli ennen Nikun esikoista. Nyt onkin Niklakselta tulossa uusi suomennettu teos helmikuussa hänen oman sukunsa tarinasta. Sitä todella odotan! Jyrki Heinon teoksessa historiallinen Turku herää henkiin. Vähän olen nyreissäni Hesarin sadan kirjan listauksesta, että siinä on unohdettu miltei kokonaan historialliset teokset, elämäkerrat ja dekkarit. Sen sijaan kolme tietokirjaa saamelaisista, vaikka tietokirjoja on joku kymmenen vain. Ok. No, listat ovat aina aikansa trendejä. 

Nämä teokset olivat myös hyviä: 

Jyrki Heinon Kellari

Tiina Laitila-Kälvemarkin Valon ja pimeän sonaatit

Anni Saastamoisen Sirkka (katso edellinen blogijuttuni)

Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa

Karin Fossumin Evan katse (kiitos Marjatta suosituksesta!)

Kale Puonnin Manni (muistan, koska uskoin ensin, ettei huumepoliisijuttu olisi kiinnostavaa)

Anna Kontulan Pikkuporvarit (olen tästäkin blogiin kirjoittanut)

ja moni, moni muu. 

Nyt minulla on kesken myös Suvi Vaarlan Kadonnut aika, mutta se ei vaikuta aivan yhtä upealta kuin Westend. Kiinnostavaa luettavaa silti. 

Löytyikö muistelustani mitään samoja suosikkeja? Mitä minun ehdottomasti kannattaa ensi vuonna lukea? Uutuusteokset eivät yleensä kiinnosta, vaikka onhan tuossa niitäkin. 

Näyttäkäämme perävaloja tälle ankealle vuodelle. 

Toivotan ehdottomasti parempaa uutta vuotta 2025 ja jälkikäteen hyvää joulua 2024! Tulkoon valoa pimeään.