Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

En tiedä juuri tällä sekunnilla vaikeampaa pohdinnan aihetta kuin oman taiteen hinnoittelu. Edistysaskel on kuitenkin jo se, etten laita enää lainausmerkkejä itseeni kohdistuvaan taide- tai taiteilija -sanaan. En siis enää vähättele itseäni, mikä on monen aloittelevan tai nuoren taiteilijan tunnusmerkki. Töiden hinnat ovat usein sen mukaiset. Nuoriin taiteilijoihin kannattaakin sijoittaa, ennen kuin hinnat nousevat mahdollisen maineen myötä eksponentiaalisesti. Tähän asti olen kuitenkin sijoittanut vain tylsiin ja takuuvarmoihin rahastoihin ilman pienintäkään esteettistä palkkiota, jollaiseksi en laske loivasti nousevaa tuottokäyrää. Tosin saimme aikoinaan lahjaksi yhden tätä nykyä maineikkaan nuoren taiteilijan taulun, joka ei valitettavasti ole edes seinällämme. Tästä saisikin toisen postausaiheen: kannattaako taidetta ostaa lahjaksi, jollei ole varma vastaanottajan mieltymyksistä?


Tämä Reidar Särestöniemen Ruska heijastuu järveen -teos myytiin Bukowskis-huutokaupassa hintaan 17600 euroa vuonna 2015. En ole ostaja (heh), vaikka rahatilanteen salliessa olisin ehkä voinut ollakin.

Taiteilijan ammatissa on sekin hienoa, että kenellä tahansa on oikeus käyttää taiteilija-nimikettä itsestään, vaikka piirtelisi vain harakanvarpaita. Nekin voivat olla askeettisuudessaan jonkun japanofiilin silmissä upean puhuttelevat. Voin siis olla taiteilija hyvällä omatunnolla, vaikka saankin palkan 98-prosenttisesti muusta kuin taiteesta. Ehkä kuitenkin pidän itseäni taiteilijana vasta sitten, jos alan tarvita verokorttia myymiini töihin.

Aamulehti julkaisi mielenkiintoisen videoklipin taulujen arvosta. Ihmiset saivat arvioida itse taulujen hintoja, ja arviot saattoivat mennä aivan ristiin todellisuuden kanssa. Minkä hintaisiksi arvioisit itse videon taulut? Kukaan ei kuitenkaan olisi valinnut itselleen sitä oikeasti kalleinta taulua, vaan halvin oli suosituin. Miltä siis minkäkin arvoinen taide näyttää? Eniten toki on kyse taiteilijan maineesta ja vasta sitten esimerkiksi aiheesta, materiaalien hinnasta sekä työmäärästä. Netistä löytyy hyviä sivuja taiteen hinnan määrittelyä helpottamaan, mutta silti hinnan arviointi on omalla kohdalla todella vaikeaa. Ehkä on hyvä muistaa, että taideteos on aina toiselle halpa ja kolmannelle naurettavan kallis. Paras hinta on siis se, joka työstä maksetaan.

Ikonien tekeminen on minusta ylivoimaisesti hitainta puuhaa harjoittamallani taidesaralla, vaikka tempera kuivuu nopeammin kuin öljyväri. Ikoneista kuitenkaan harva on valmis maksamaan juuri mitään, ellei ikoni ole aidosti vanha ja peräisin jostain tietystä luostarista. Silloin voidaankin jo puhua tuhansista euroista. Ikonit ovat toki aiheeltaan niin rajattuja - uskonnollisia - joten ostajia ei välttämättä löydy vastikään kirkosta eronneista. Vaikka on yksi ateisti minulta ikonin tilannut, miten viehättävää! Rakastan ristiriitoja ihmisten käytöksessä ja mieliteoissa niin kauan, kun ne eivät aiheuta harmia kenellekään. Ja ikonithan ovat taidetta, oli niiden aatesisällöstä mitä mieltä hyvänsä.

Instagram on täynnä taiteilijoita, jotka myyvät sen kautta omia töitään. Sitä minäkin tällä hetkellä harkitsen, sillä se on vaivattomampaa ja paljon halvempaa kuin gallerian kautta myyminen (jos galleriaan edes pääsee). Mutta minun pitäisi vaihtaa tilini julkiseksi myyntiä varten. Kuten voitte tästä anonyymista blogista päätellä, somejulkisuus ahdistaa minua. Saan jo nyt Instassa lähes päivittäin seurauspyyntöjä abdullaheilta ja kapteenijenkkihymyiltä, joten pelkään tilanteen ryöpsähtävän hallitsemattomaksi, jos vaihdan julkiseen tiliin. Galleriaan pääsyä pidän myös jotenkin hienompana meriittinä kuin teosten myymistä Instan taidemeressä. Instan kautta olen kuitenkin nähnyt hyvin, millainen taide nykyään myy. Se on Ikea-kotiin tehty taide, jopa lähes replikamaiset työt Ikean omasta painokuvataidemallistosta.



Molemmat kuvat Ikean nettisivuilta,
saat nämä julistetaulut alle kympillä kappale. 


En juurikaan ole itse harrastanut abstraktia taidetta, vaikka ehkä kubismiin ja surrealismiin viittavaa työnjälkeä on joissain töissäni havaittavissa. Nyt, kun olen ollut kipeänä, olen tietenkin ollut äärettömän turhautunut, kun en voi tehdä mitään. Päätin, että voin kuitenkin maalata modernia taidetta, koska ajattelin sen olevan riittävän helppoa, nopeaa ja vaivatonta. Ja sitähän se oli. Minulla kesti reilut puoli tuntia tehdä tämä nimeltään vaikkapa Kesäniitty öljyväreillä kankaalle. Materiaalikustannukset ovat noin 40 euroa. Mitä sinä olisit valmis maksamaan tämän tapaisesta työstä, olettaen siis, että pidät tästä tyylistä? Pahoittelut säälittävästä signeerauksen blurrauksesta. Olisin voinut myös kerätä viereen Insta-tyyliin kimpullisen lupiineja, jotka ehkä lisäisivät sisustuksellisuutta ja siten taiteen hankkimisen houkuttelevuutta.




Minulla ei ole nimeä (paitsi syntymätodistuksessa), tämä noin 70 senttiä korkea teos ei vaatinut juuri minkäänlaista vaivaa eikä aikaa, eikä tarvikekukkarokaan köyhtynyt pahasti. Jotenkin voisi olettaa, että hinta olisi silloin 150e, jos verrataan laskutapaa viinien ravintolakatteeseen tai yleiseen kaupan alan järkevään hinnoitteluun. Mutta yksi henkilö oli sitä mieltä, että kyllä tästä voi hyvin 300 euroa pyytää. Rohkenen epäillä, kun katson, mihin hintaan Hagelstamilla on myyty aivan huikeita töitä. Minua suorastaan huvittaa, jos voisinkin tällaisia moderneja töitä tekemällä tienata helpompaa rahaa.

En mitenkään vähättele modernia taidetta, mutta jos on yhtään värisilmää ja taitoa käsitellä värejä, aika moni osaisi tehdä itsekin jotain vastaavaa. Minua harmittaa, että aidosti taituruutta vaativasta taiteesta ei olla nykyään valmiita maksamaan (ellei ole kyse kultakauden taiteilijoista), mutta erilaiset pastelliväripläjäykset ja valuvat kultaroiskeet myyvät heti itsensä uusiin koteihin. Miksi näin? Noh, toki neutraalimpi moderni taide on helpompi sijoittaa moderniin kotiin kuin vaikkapa Edelfelt (johon harvalla edes olisi varaa). Toisaalta kontrastit puhuttelevat. Minun mielestäni moderniin kotiin voisi hyvin ostaa klassista taidetta. Monet italialaisetkin elävät ultramodernien huonekalujen keskellä 500 vuotta vanhoissa kattohuoneistoissaan, joissa voi sitten olla överikuninkaallinen kylpyhuone marmoripatsaineen ja renessanssipiirroksineen vailla pienintäkään modernismia.


West One Bathrooms tarjoaa näin kröhöm..
upeaa allasta kylpyhuoneeseen, mutta ehdottomasti kannatan ideaa etenkin yhdistettynä samppanjatelineeseen! 

Tässä oikeasti italialainen (roomalainen) kylpyhuone arkkitehti Achille Salvagnin kodissa vuodelta 1898 (linkki kuvaan ja Italian kauneimmat kodit -julkaisuun tämän postauksen lopussa). Katso, ylhäällä aataminaikainen taulu ja sopii saumattomasti interiööriin!


Ehken vielä innostunut täysin modernista taiteesta, mutta kieltämättä oli todella vapauttavaa maalata välillä ilman tarkkaa visiota, pohjatyötä tai pyrkimystä minkäänlaiseen realismiin. Viikon aikana olen tehnyt neljä modernia taulua, joten työtahti aiempaan tyyliin verrattuna ja vieläpä kipeänä on päätähuimaava. Nyt voinkin hetken taas maata sohvalla ja lukea lehtiroskispinon läpi, kun sille kerrankin on aikaa. Ehkäpä vielä illalla jokin pieni taulu, jos mieheni suostuu ärsyttävimpään työvaiheeseen eli  pesemään siveltimet, purkit ja roiskeet 360 asteen todellisuudesta.


Grande finale:

Italian kauneimmat kodit

Näitä kuvia kun katsoo, voi vain nauttia italianojen pettämättömästä tyylitajusta, ennakkoluulottomuudesta, rohkeudesta yhdistellä eri elementtejä sekä siitä, että  Italiassa vielä arvostetaan klassista taidetta (koti on osa sitä) ja ollaan lisäksi valmiita investoimaan siihen. Maassa, jossa miehetkin kulkevat mittatilauspuvuissa eivätkä marssi halvimman ysiysin perässä Dressmannille. 
(Huomaan, että edeltävästä Italian matkasta on jo liikaa aikaa)

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen postaus. Rakastan taidetta ja eri tyylisuuntia. Unelmoin aidon maalauksen ostamisesta. Tyylisuunnalla ei väliä, kunhan maalaus puhuttelee. Olisin valmis laittamaan siihen vähän rahaakin (toki huomioiden tavallisen työssäkäyvän budjetti :D ). Mielelläni näkisin enemmän myös sinun taulujasi :) Ja upeita nuo italialaiset sisustuskuvat. Ihailen tuota runsautta sisustuksessa, joka on kuitenkin kauniisti harmoniassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia! Jos laitan Instan julkiseksi tai saan töitäni galleriaan, vinkkaan asiasta sinulle :) Somenäkyvyyden ongelma on tietosuoja ja kopiointiriski. Galleriat taas haluavat uusia, ennen näkemättömiä töitä. Siksi minulla on kotona parkissa monia töitä odottamassa "jatkoa". Joistain töistä olen tänne blogiin laittanut kuvia, mainitsematta erikseen kuvatekstissä niiden olevan minun tekemiäni.

      Antoisaa taiteen rakastamisessa on juuri sen kaikkiruokaisuus. Minäkin olisin valmis maksamaan paljon taiteesta, ainakin puolikkaan kuukausipalkan verran, jos oikein puhutteleva teos osuisi kohdalle. Onneksi niitä on tähän asti löytynyt kirpputoreilta, kun ei tonnien töistä voi kuin haaveilla :)

      Minäkin pidän todella italialaisista interiööreistä, kuten tulikin jo selväksi :) Ostan myös vaatteita, kenkiä ja laukkuja aina läjäpäin Italiasta, josta saa true red-väriä helposti ja riittävän kapeita lestejä. Aah, Italia...

      Poista
  2. Sinun työsi on kaunis, laittaisin mielellään seinälle. Rohkaisen tekemään enemmän taidetta, jos vain pystyt jättämään ansiotyön vähemmälle

    Katselin videon. Ihme, että Halonen arvioitiin niin halvaksi.

    Olen menossa katselemaan taidetta Taidekeskus Salmelaan taas tänäkin kesänä. Siellä on laaja juhlavuoden näyttely. Tykästyin Ilkka Lammin töihin jo ennen hänen hukkumistaan, niin lupaava nuori taiteilija. Suuri menetys!

    Ai, miten hienoja nuo italialaiset sisustukset ja myös niin keskenään erilaisia. Hyvin monenlainen voi olla kaunis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, Marjatta! Ansiotyön vähentämiseen ei liene juuri keinoja, kun meillä on toinenkin taidealan ihminen taloudessa, jolla on vähemmän tuloja kuin minulla. Mutta apurahoja voi yrittää haalia, tähän asti huonolla onnistumisprosentilla :)
      Minä myös ihmettelin, ettei Halosen työtä arvioitu kalliimmaksi. Ja ettei kukaan halunnut sitä seinälleen.
      Se on tavallaan sääli, että tragediat ja kuolema lisäävät taiteilijan arvostusta. Ilkka Lammi oli toki arvostettu taiteilija jo elinaikanaan. Upea tyyli ja puhuttevat työt. Täytyy katsoa reitti Salmelaan, josko itsekin kävisi siellä kesän aikana.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Loppuvuoden kirppistelyt (osa 1)

Tarot - itsesi peili