Joulun tunnelmaa

Voin kertoa: sitä ei ole. Miksi siis tarttua luuriin ja sortua jälleen näpyttämään tällä blogikirjoitus? Kun te muut ehkä kärsitte hartiakivusta siksi, että ihailette vasta valmistettuja tai pop up -joulupuodista muiden ostosten lisäksi kotiin kanniskeltuja havukransseja? Etsitte parhaita reseptejä jouluun ehkäpä kännykästä, voihan hartiaseutu olla siksikin kipeä. 

Tai sitten tekin olette tehneet liikaa töitä. Koneella tai siten, että kaikki tuskatila jumiutuu ylävartaloon. Sytytetäänpä kynttilä ja hengähdetään. Tiedostava rentoutuminen on joulun sanoma. 


Toinen on pörssisähkön hinta, joka näkyy kuvassa kahdella eri tavalla. Ja minä halaan sitä kodin ainoassa nipin napin 18-asteisessa paikassa. 


Meillä ihmisillähän on ainakin Suomessa mahdollisuus valita. Joskaan ei kaikilla. Veikkaan, että aika moni yritysjohtaja etsii tämänkin joulun välipäivinä itselleen uutta työpaikkaa. Valinnanvapaus tarkoittaa nykyisillä työmarkkinoilla sitä, että voit valita, miten haluat palaa loppuun. 

Helppoa ei luonnollisesti ole kellään. Opettajilla, hoitajilla ja kaupan alan hikipajalaisilla joululoma tulee todella tarpeeseen, jos sellaista ylipäätään on. Minulla ei ollut koskaan. Joululomat oli kielletty. 

Nyt nautin elämäni ekasta peruskoulun jälkeisestä joululomasta, jonka kesto on kaksi viikkoa. Minähän en enää ole "vapaa taiteilija", toisin kuin alkuvuodesta kuvittelin. Mutta joulu on vapaa. Se on luksusta, jota en voi vieläkään tajuta. 

Aivoihin saattaa jäädä muistijälki. Puhutaan myös posttraumaattisesta stressistä. Mietin, olenko ollut tänä loppuvuonna väsyneempi kuin "koskaan" siksi, että tämä on se vuodenaika, jolloin olin työperäisistä syistä väsyneempi kuin aina. Sohvakooma on käynyt jälleen tutuksi aamuherätyksineen. Miten tässä muka jaksaa joulua vääntää, kun ensin pitäisi tehdä se siivousrätille (itselleni?). Koska lähipiirissä on myös ollut surua ja menetystä, täytyy yrittää edes jouluna saada pieni lohdun liekki lämmittämään. 

Mutta suru lamaa, työ lanaa. Mietin lamaa. Voiko tästä ankeudesta muka enää nousta? 
Kyllä voi, kun vain miettii maapallon historiaa. Tulevaisuuteenkin voi yrittää nähdä, jos vain uskaltaa. Ehkä tulevaisuus on pyyhitty meneellä. Ilo kylpee surun kyyneleissä. 

Minä kakluunin lämmittämässä kylpytakissa. Piti laittaa valmiiksi lämpenemään, kun eteisessä on 5 astetta ruhtinaallista lämpöä ja matka suihkuun kulkee sen kautta. En voisi valittaa. Minulla on suihku, oma koti, huoltovarmuus ja toistaiseksi tasaisesti jaeltava sähkö. En kannata välttämättä hintakattoakaan, sillä se saisi osan törsäämään sähköä kuten aina ennenkin. Meillä on sähkönkulutus vähentynyt yli 20 prosenttia pörssisähkön myötä, lokakuussa 50 prosenttia. Tiedostava rentoutuminen on pörssisähkösovelluksen räpläystä kakluunin äärellä. 

Meillä ei ole edes kuusta, viime vuonnahan se kaatui joulupäivänä. Minun psyykeni siinä samalla, kun vanhat puolalaiset lasipallot hajosivat. Kunhan tänä jouluna minä en hajoa eikä kukaan muu, se riittää. Joulun tunnelmaa toivotan siitä huolimatta! Joskus joulu on ankea, toisille aina, joillekin väkisin puhallettu ilmapallo, joka poksahtaa. Onnellisia ovat he, jotka aidosti vain nauttivat. 





Kommentit

  1. Voi, olet kirjoittanut tämän neljä päivää sitten - toivottavasti nyt on jo valoisampi mieli. Oletko siis jo töissä?

    Minusta tuntuu, että meitä kaikkia ahdistaa se, että tiedämme naapurissa asuvan meitä vihaavan diktaattorin ja meitä vastaan aivopestyn kansan. Helmikuussa tulee vuosi täyteen tätä kauhua. On kauhea katsella, miten Ukrainaa tuhotaan joka päivä, eikä keksitä, miten se saataisiin loppumaan. Pelkään, että koko kansa joutuu diasporaan kuten juutalaiset ja jäljelle jää tuhottu maa. Onneksi eräs paremmin asioista tietävä ystäväni sanoi tänään, että hän pitää todennäköisempänä sitä, että Venäjällä tapahtuu vallankumous ja Putin joutuu karkaamaan johonkin roskavaltioon, jossa sitten elää henkipattona.

    Minulla on myös lähipiirissä surua. Siskoni menetti miehensä loppukesällä. Viikonlopulla tavatessamme hän sanoi, ettei viitsi laittaa joulua, vaikka hänellä kaksi poikaakin tulee viettämään aattoiltaa. Koitin saada hänet sittenkin innostumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä nyt jo pientä vapauseuforiaa on havaittavissa! Tavallaan olen ja en ole jo töissä, ensi vuonna olen. Että sitten tuskin jaksan hirveästi muuta kuin työasiaa kirjoittaa, joten paineet edistyä tässä loman aikana ovat riittävän kovat!
      Varmasti tämä maailmanaika vaikuttaa hyvin monen joulutunnelmaan latistavasti, eikä ihme. Ukrainalaiset ovat ihailtavan sinnikkäitä. Kuuntelin juuri äänikirjana "Ette tiedä mitä sota on", 12-vuotiaan tytön harvinaisen kypsää pohdintaa sodasta ja tapahtumista sen ympärillä myös psyyken murentumisen tasolla. Ukrainalaisilla on suuri sivistys jo nuoresta lähtien, motivaatio opiskella kieliä, taito ajatella ja tuntea itsenäisesti. Siltä ainakin tuntuu. Varmasti he rakentavat vielä entistä eheämmän kansakunnan, sitten kun se joskus on mahdollista. Odottavan aika on pitkä. Putinille ei voi toivoa mitään hyvää, mutta jotenkin se kelmi varmasti onnistuu pakenemaan, ellei sitten kupsahda pois. Kai joku seuraaja on jo katsottuna valmiina.

      Kurja kuulla, että teilläkin on surua. Voimia jouluun ja aikaan muutenkin! Ilo pilkehtii yllättävissä paikoissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!