Kauan odotettu kirppispostaus markkinahintaan

No niin. Hassisen lopetettua toimintansa olen ollut potenut kirppismasennusta. En ole jaksanut edes pohtia, mitä olen viime vuonna hamstrannut, mutta muistini mukaan en kovinkaan paljon. Kaappitila on täynnä, eikä vaatteisiin ole ilmestynyt reikiä. Paitsi villasukkiin, niiden päkiät kuluvat aina puhki.

Villasukat ovatkin hyvä investointi kirpputorilla, jollei jaksa tai osaa itse kutoa. Usein sukkia löytää vain muutamalla eurolla, mikä eittämättä on vaivasta liian vähän. Myyjäisissä ja markkinoilla sukat ovat aina kalliimmat, mutta käsityöläisiä on mukava kannattaa. Seuraavat sukat olisinkin ostanut Naantalin Tuhkamarkkinoilta, jos koko olisi ollut sopiva. 


Naantalin villasukkaperinteestä ei ehkä moni tiedä, toisin kuin paremmin brändätyistä muumeista. En halua edes kuvitella, miten epäonnistuisin tällaisten kutomisessa itse.



Tuhkamarkkinat ovat jäänne menneisyydestä, ja ne elvytettiin ysärinä takaisin. Myynnissä on ollut siitä lähtien historiallisia metrilakuja ja pölypusseja. 

Mannerheimintietä pitkin pääsi markkinoiden toiseen osioon. Toinen puoli on keskustan torilla. 


Minähän en hirveästi markkinoista perusta, koska ihmismassat ahdistavat. Olen myös usein pettynyt Suomen suosituimpaan markkinatarjontaan, partiolaismakkaraan, metrilakuihin ja pölypusseihin, vaikka ymmärtän miksi niitä tarjotaan. 

Naantalin Tuhkamarkkinat onneksi jakautuvat vähän myös käsityöläisosioon. Antia oli etenkin Mannerheiminpuistossa, vai oliko se Raatihuoneenpuisto, jossa sumuisina syysiltoina kummittelee. Se on se Humpin kolmoisdraama, josta voi kuunnella vaikka podcastin. Minusta tuntuu, että kerran aikoja sitten saatoin nähdä sen kummituksen vaaleassa lierihatussa. Kuten varmasti moni rantabaareista kotiin palaava on todennut. 

Mutta aiheesta kukkakeppiin eli korviksiin! Kirppiksillä korvikset ovat heikkouteni, mutta eipä niitä markkinoillakaan ole helppo vältellä. Nyt minulla on onneksi ollut niin niukat tulot, että päätin jättää investoimatta 20 euron kultaisiin nahkakorviksiin, jotka ovat tosi kevyet korvissa. Otin kuitenkin näistä Kristina Designin koruista kuvan, niin voi myöhemmin nettikaupasta ostaa. 



Myös vanha suutarin talo on saanut korvikset, vaiko peräti hiukset? Jonkinlaisesta hirsutismista villiviini näyttää yhtä kaikki kärsivän, kun ei sisäänkään enää pääse astumaan. Tämä muistuttaa minua myös iästäni, sillä lapsuudessani suutarissa oli vielä aktiivista toimintaa ja sisäänkäynti vapaa. Ihastelen aina, miten tämä on jätetty nauttimaan ajan patinaa. 



Parasta on kun markkinoilla on kaunis sää, ja se yhdistettynä sukulointiin saikin minut lähtemään Tuhkamarkkinoille ensimmäisen kerran sitten 2000-luvun taiteen. Meininki oli yhä täysin sama, metrilakut ja pölypussit samoilla keltaisilla banderolleilla, mutta onneksi myös jotain uutta. Tosin en heti keksinyt, mitä se oli. Museokin oli osittain kiinni, mutta sentään toiselta puolelta auki. 





Kylläpä vaan nämä markkinat onnistuivat yllättämään, sillä taidehuoneelle oli perustettu kulttuuriyhdistyksen antikvaarimyymälä. Siellä oli hämmentävän hyvä valikoima kirjoja, joita ei ole koskaan tullut kirppiksillä vastaan. 


Nämä molemmat polttelivat näpeissä... 

... mutta lankesin sitten tähän! Heikouteni on alle kahden euron retrokokkikirjat. Tässä oli todellisia klassikkoreseptejä maailmasta, myös valistusohje risoton syvimmästä luonteesta meille junteille suomalaisille, joille kasvisruoka merkitsi vielä 1970-luvulla herne-maissi-paprikaa. Kaupat tuli. 

Myös Fredrikan Suomi kiinnosti, se vaikutti ehkä varhaisimmilta otannoilta suomalaisiin naiskirjailijoihin. Että heitäkin on todella ollut olemassa. En muista, miksen ostanut kirjaa. Olisin tuon mafiateoksenkin voinut hankkia. 

Upea vai hieno kansi? 


Rakkautta koleran aikaan oli sitten pakko hankkia. Minulla on Sadan vuoden yksinäisyys, joka oli ehkä "liikaa" liian nuorna luettuna. Olen kuitenkin aina halunnut lukea tämän teoksen, josta tehty elokuva oli muistaakseni niin ikään hyvä. Saatan olla myös jonkinlainen koleraspesialisti, joten tietysti minua kiinnostaa myös tämän aikanaan kammottavan taudin kuvaus teoksessa. Yhä koleraan kuolee maailmassa ihmisiä, vaikka lääke on keksitty ja aiheuttaja skannattu juomavedestä miasmateorioiden sijaan. 

"Voi kai sitä p*skoessakin rakastua" saatoin kuulla korvakäytävissäni loppukaneetiksi tähän hankintaan. 




Vielä parit pölypussikuvat, niin ymmärrätte, mistä on kyse. Tahtoisitko sinäkin Tuhkamarkkinoille? 


Ostaisitko kolmella eurolla? 


No sitten varsinaiseen kirppisosioon. Olen tänä vuonna käynyt kerran Kirppis-Center Manhattanilla ja kerran Wanhassa Nestorissa. Näiltä kerroilta en kuitenkaan ottanut kuvia, enkä muistaakseni ostanut muuta kuin kynttilöitä ja Manhattanin halpishallipuolelta alemeikkejä luonnonkosmetiikasta. Kirppiksellähän meikkejä ja hajuvesiä ei saakaan myydä, mutta aina joku yrittää. Myös nepparihaarakiiloja olen bongannut aivan riittämiin tälle vuodelle, mutten onneksi sellaisestakaan näystä löydä kuvaa. Olen huomannut, että kirppiksistä on tullut minulle yhä enemmän hekottelun kohteita. Että voi nauraa, mitä ihmiset myyvät. Köyhällä on halvat huvit. 

Mutta asianhan piti olla tuo Ulvilan murha -kirja. Näitä murhakirjoja tulee nyt joka tuutista, ja niille on selvästi kysyntää. Aion lukea ainakin Sirkka-Liisa Valjuksen murhasta kertovan tuoreen teoksen, ja hiljattain kuuntelin hyvin rakennetun äänikirjan Väärän auton kyytiin. Mietinkin, kannattaisiko Anneli Aueriin liittyvä kirja lukea vai ei. Onhan se järkyttävää, ettei Ulvilasta tule nykyisin mitään muuta mieleen. Jätin nyt kuitenkin kirjan hyllyyn, koska voin sen yhtä hyvin kirjastostakin lainata. Näiden kuluttamista on pakko myös vähäm himmailla, ettei mieli mustene kokonaan. 



Osuvaa debriefingiä tarjoaa tietysti aina Kermansaven Heinä-sarjan bongaukset. Nämä kuvat ovat siis Laiskasta, joka on ehkä itselleni helpoiten tavoitettava kirppis. Siellä tulee siis tätä nykyä käytyä eniten, ja tarjonta on aika monipuolista. Ehkä myös vähän edullisempaa kuin keskustan paikoissa ja Hassisella. 



Jätin Kermansavet sikseen bongattuani vitriinistä suht edullista mustaa Kiltaa. Kun kuntokin oli priims, kaupat tulivat. Lisäksi menin ostamaan tuon taustalla näkyvän keltaisen kulhon, kun se maksoi vain kuusi euroa. Vaikka minun ei pitänyt laajentaa väreihin! Minulla on mummuni vihreä teepannu, kaksi kuppia ja sokerikko. Lisäksi kolme mustaa kuppia ja kermakko. Nyt sain niille lautaset. Eli täytyykö muka nyt keltaistakin kerätä? 



Dekkareita löytää usein halvalla, ja tässä kojussa olikin kaikki pokkarit vain euron kappale. Ostin nyt minukta puuttuvan Jens Lapiduksen, vaikka tämänkin olen lukenut. Ei mennä nyt Jensin ja minun kohtaamiseen, jota ei voi pestä pois iholta (poseerauksen aikainen kankaalla verhoiltu kontakti). 



Joskus tekee myös hyviä kangaslöytöjä, joko raakana tai vaatteissa. Tämä Marimekon kesäpaita maksoi muistaakseni 12 euroa ja se oli ihan priima. L-koko oli minulle ehkä hennosti teltta, mutta hartioista sopiva. Niinpä en osannut sanoa ei, kun kuitenkin jossain kohtaa lihon. Eikö ole järkevä periaate ostaa merkkivaatteita? 



Vielä yksi kirjalöytö on raportoitava. Kennedyn klaanin tarina John F. Kennedyn äidin muistelemana. Huh, mikä löytö! Irlannin nälänhädistä lähdetään ja varmasti kaikenlaista kuullaan. En ole lukenut kuin vasta alun, mutta siinä suvussahan tragediaa ja lobotomiaa riittää. Onko joku lukenut tämän? 



Vaatelöydöt eivät ole jääneet vain yhteen Marimekkoon, niitä oli peräti kaksi. Toinen ruskea trikootunika. Mutta noston ja oston arvoiset olivat nämä feikkikäärmeennahkahousut, joita entinen hevari ei voinut vastustaa. Istuvat niin täydellisesti, että uskaltaako näitä edes käyttää? Aion laittaa ne tänään päälle, joten katsotaan millaiset hikilingot ne ovat yllä. Veikkaan kuitenkin, että nykyisin osataan tehdä myös ilmavia nahkahousuja. Vanhan lederhosenit myin, kun en enää mahtunut niihin. Mikä haikeus. Sillä ne olivat ensimmäinen ostoni sellaisella ihmeellä kuin pankkikortti. Siitä voitte päätellä, miten pitkäkestoiset housut olivat, ja miten kauan pysyin saman kokoisena.

En ehdi enää jatkamaan tätä kirppishorinaa, koska harvinaiset riennot kutsuvat. Olin jo kirjoittaa, että minkä havainnon teitte löydöistäni, tai pikemminkin yhden genren puuttumisesta kokonaan. Kunnes muistin, että ostinhan minä Kiltaa, eli lankesin jälleen kerran kippoihin ja kuppeihin. Mutta joululiinoja ei onneksi enää ole näkyvissä!

Mitä hyviä löytöjä sinä olet tänä vuonna tehnyt? 

Kommentit

  1. Olipa mukava kirpparireissu. Kaikenlaista oli tarjolla, kuten yleensä kirppareilla. Naantali kiinnostaa minua, kävimme siellä viime kesänä. Sinne voisi mennä uudelleenkin, vaikkapa Tuhkamarkkinoille. Tuo Marquesin kirja on hyvä, kuten oli myös Sadan vuoden yksinäisyys. Ja tuo Rose Kennedy -kirja, mikä löytö. En ole tätä lukenut, mutta tapahtumat ovat tutut erilaisista dokumenteista. Ja lopuksi vielä käärmeennahkahousut - wow!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli, kyllä kirppiskierroksilla aina murheet unhoittuvat! Varmaan kesäaika on idyllisempi Naantalissa, mutta talvessa on se hyvä puoli, ettei ole turisteja. Mutta ei sitten ole mitään elämääkään, paitsi getken Tuhkamarkkinoilla. En nyt tiedä voiko niitä suositella varsinaisesti, mutta kannattaa toki kokeilla. Paras anti oli kyllä tuo kirjalöytömahdollisuus. Minullekin Kennedyn tausta on tuttu, mutta kiehtoo millaisia yksityiskohtia ja kerrontaa kirjassa on.
      Käärmennahka oli yllättävän ilmava käytössä, kyllä nämä kiilasivat nyt lempihousuikseni!

      Poista
  2. Ai jai, ihan tarttuu tämä aarteiden metsästys. Kirppareilla pitäisi varmaan käydä usein, jolloin aarteen löytyminen olisi todennäköisempää.
    No, kaikenlaista olet löytänyt, jopa hyvin istuvat ja mieluisat housut.
    Viimeisessä astiakuvassasi kiinnosti tuon punaisen maljakon hinta. Itselläni on nimittäin ollut samanlainen ja myin sen kirpparilla, koska liian intensiivine punaisen sävy alkoi ärsyttää. Aika kalliiksi näkyy hinnoitellun, 20 e jos näen oikein.
    Marimekon kesäpaita näyttää kivalta, samoin nuo Kristina Design -korvikset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä aarrehamsterius on mitä parhainta palautumista, kunpa vain olisi enemmän aikaa tälle ja rahaa tietysti myös!
      Katsoinkin tuota punaista vaasia, että mikäs design se on. Olen yrittänyt, etten enää tilaa vieviä vaaseja ostele, mutta ainahan tässä voi epäonnistua. Ymmärrän, että punainen väri voi olla liian hallitseva. Itse tykkään, mutta aika lailla vähemmän on punaista nykyisin kodissani kuin joskus.

      Poista
  3. Kävi näin: vuoden vanhan imurin pölypussi lopulta tuli täyteen. Vaihdoin pussin. Imuroin pari krt. Ei vetänyt imuri. Pölypussi ei ollutkaan kunnolleen paikallaan. Imurin sisus pölyssä. Vein imurin takaisin kauppaan kierrätettäväksi ja jäljelle jääneet kolme pölypussia tavaroidenvaihtopisteeseen. Hävitin maton, myyn nojatuolin. En imuroi enää ikinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, ymmärrän täysin turhautumisesi! Minullakin on joskus käynyt noin, ettei pölypussi sitten ole mennytkään kunnolla paikoilleen, ja imurin sisus on täynnä törkyä. Nyt koko imurin voisi heittää hiiteen ja ostaa uuden. Pölypusseja on jäljellä :D

      Poista
  4. Kirppisjutut kiinnostaa aina! On kyllä surkeata, että Hassinen lopetti. Selvä lovi Turun kirppistarjonnassa. Ihailen lujuuttasi kirppishankintojen kanssa - homma ei ole ollenkaan lähtenyt lapasesta, vaan olet pystynyt kiertämään kirpiksiä "viihdemielessä". Loppuun vielä päivän miete: halpaa ja hyväkuntoista Kiltaa kannattaa ostaa, vaikka monessa värissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva tsempistä! Ihmettelen itsekin mielenlujuuttani, hyvä että sitä on edes jossain! Eiköhän kevään kirppiskuhina muuta kurssia, jos vain niille kirppiksille taas ehtisi.
      On kyllä tosi kurjaa, kun Hassinen lopetti. Pienetkin kirpputorit ovat kivoja, mutta eivät ne voi korjata tällaista valtavaa hallihyllykirppistä. Tuntuu, että näissä käy myös enemmän asiakkaita eli potentiaalisia ostajia.
      Ja ah, ei kyllä enää harmita yhtään, että menin törsäämään Kiltaan :D

      Poista
  5. Minäkin ostan aina ammoisen 1970-luvun keittokirjoja, jos vain satun sellaisiin törmäämään. Ah, lapsuuteni ruokia!

    Äitini kävi edellisellä vuosikymmenellä Riihimäen(!) ammattikoulun suurtalouskeittäjä-linjan ja sielläpä olikin niin valveutunut opettajakunta, että opetettiin risotot, lasagnet, pasta bologneset ja jopa pizzan teko. Äidin vähän untelolla käsialalla kirjoittamat reseptit ovat edelleen tallella, siististi kahdessa A5-kokoisessa reikäkansiossa (joissa on muuten tosi hienot kannet). Jos ohjeita mielii kokeilla kotikeittiössä, ainesosien oikea määrä tuottaa vähän päänvaivaa: nyt niissä on 25 kiloa sitä ja 5 litraa tätä...

    VastaaPoista
  6. Hyvänen aika. Tämän postauksen https://tyolaistuvantilityksia.blogspot.com/2023/09/kirpulla.html
    jälkeen en juurikaan ole kirpuilla käynyt. Ehkä kerran UFFilla ja kahdesti Puutarhakadun iCaressa matkalla torille. Rauhankadun lähetyskirppis ja Puutarhakadun iCare tapasivat olla suosikkejani mutta kummassakaan ei meinaa enää löytöjen tekeminen onnistua hinnoittelun vuoksi. Mun mielestä kirppiksen idea on korkeintaan muutaman euron hinnoissa, ei kymppien tai mahdollisesti jopa satasten.
    Pitää kuitenkin aktivoitua kirppispiipahtelun saralla pellavaverhojen (joista voisin ommella pellavaisen päiväpeiton ja tyynyhuppuja) toivossa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!