Voihan Ruuneperi!

Hyvää J. L. Runebergin päivää! Torttuja on takana jo neljä, eikä todellakaan ohitettuja vaan syötyjä! Uskoisin, että Runebergin päivä merkitsee valtaosalle suomalaisista ensisijaisesti herkuttelupäivää, vaikka kyse onkin kirjallisesti ja yhteiskunnallisesti erittäin merkittävän henkilön liputuspäivästä.


Torttuja on voinut ostaa kaupoista ja leipomoista jo tammikuun alusta lähtien, mutta ahmiminen on erityisen sallittua tänään. Päivän vakiopuheenaiheisiin kuuluu myös keskustelu siitä, onko tortun oikeaoppinen kostuke punssi vai rommi. Vähän sama kuin vääntö tiramisun kohdalla: marsala vs. mantelilikööri tai vaikka kahvilikööri. Jos minulta kysytään, niin punssia olla pitää ja tiramisussa marsalaa.

Kaikkihan me varmaan luulemme tietävämme, että Runebergin torttujen resepti on alunperin Frendrika Tengströmin ideoima. Eli Runebergin pikkuserkun ja tulevan vaimon (jonka kirjalliset ansiot jäivät pitkään ajan hengen mukaisesti miehen varjoon). Tästä saadaan oivasti linkki Turkuun, jossa Fredrika asui nuoruutensa ja jossa Johan Ludvig opiskeli eli kävi juhlimassa aikansa seurapiireissä - muun muassa Lönnrotin, Topeliuksen ja Snellmanin kanssa. Kivoja aikalaiskuvauksia jopa "Kauniit ja Rohkeat -juonenkääntein" löytyy esimerkiksi Topeliuksen teoksesta Sulhaskirjeitä (alkup. Festmansbrev), WSOY 1948. Haluaisin löytää lisää teoksia, joissa kuvataan seurapiirielämää 1800-luvun Turussa. Kirjavinkkejä otetaan vastaan! Runebergin ystävistä löytyy tietoa myös täällä

Fredrika asusti Turun palossa (1827) hävinneessä rakennuksessa, joka sijaitsi suunnilleen nykyisen Aboa Vetus & Ars Nova -museon kohdalla - lähellä siis valtakunnan silloisia ykkösnäyttäytymispaikkoja Brinkkalaa ja Seipelin salia (Ravintola Mamin ja Hüggen yläkerta Vähätorilla). Parasta olisikin syödä torttua tänään joko museon kahvilassa (tortut lienevät M Bakeryn?) tai Runebergin kotitalossa Porvoossa, joka on vallan viehättävä kotimuseo ja museokorttikohde. Suosittelen!


Täältä on Fredrika varmaan huudellut Johania tulemaan pihalta torttukahveille. Runebergit muuttivat tähän Porvoon taloon vuonna 1852.

Fredrika Runebergin puutarha on yksi maamme parhaiten säilyneitä vanhoja hyötypuutarhoja. 


Kun Fredrika ei todennäköisesti keksinytkään tortun reseptiä itse, voimme syödä torttuja autenttisin fiiliksin missä tahansa Suomen kodissa, taukotilassa tai leipomossa. Porvoossa kuitenkin ruuneperia saa jopa ympäri vuoden joistain leipomoista ja reseptin kehittänyt leipuri oli porvoolainen. Nykyreseptejä on kuitenkin joka lähtöön, jopa laskiaispullaohjeeseen yhdistettynä. Klassinen Runebergin torttu, mikä se nyt sitten alkuperäisimmillään onkin, on kuitenkin oma suosikkini. Sen pitää olla kostea punssista ja siinä pitää maistua manteli ihan kunnolla. Paras tähän asti syömäni tämän vuoden torttu löytyy turkulaisesta Cafe Artista, joka sijaitseekin tois pual jokke Fredrikan ex-kotitaloon nähden.

Olisin kovasti toivonut torttujen ykkössijan jakamista omatekoiselle tortulle, mutta taas kerran on käynyt klassisesti: ainekset on kyllä hankittu, mutta paakari makaa sohvalla aamutakissa yhtä laiskana kuin tasan vuosi sitten. Haluaisin olla kuin kaikki Suomen someleipurit yhteensä, mutta totuus on todellinen. Onneksi kollegani vinkkasi tekevänsä ruuneperia töihin, joten poljen sinne huomenna kerrankin kieli niin pitkällä, että se saattaa jopa rullautua pyörän pinnoihin, jolloin saatan päätyä pitkälle sairaus- eli kirjoituslomalle. Ehkä sitten jaksan leipoa myös tortut ennen seuraavaa Runebergin päivää.

Tänään maistan kuitenkin punssia kaupan tortulla tai ilman. Laitan taas linkin näihin punssiunelmiin, joita kannattaa tehdä, jos punssia jää yli. Punssin ostaminen ihan noita konvehteja varten on kyllä yhtä järkevää, mutta win win win-tilanne syntyy punssikarkkeista, runebergintortuista ja punssista. Kahvit siihen päälle, hopealusikat ja vanhimmat posliinit mitä löytyy. Joku lausumaan Runebergin runoutta viereen. Tämän jälkeen taffelipianoesitys ilman taffelipianoa. Täydellinen Runebergin ilta!

Minkälainen on mielestäsi paras runebergintorttu?


Kuva Kinuskikissan ohjeesta, linkki alempana. 


Tårta på tårta:

Hauska näkökulma Runebergiin täällä.

Torttukategoriassa sain vahvan suosituksen juuri tähän reseptiin.

Runebergin kotimuseo Porvoossa.

Fredrikan koti Paraisilla Turun palon jälkeen.

Lisää Fredrikan puutarhasta.


Kommentit

  1. Runebergin tortut ovat kyllä hyviä. Eilen tuli maistettua raakakakkua, joka oli tehty Runebergin tortun tyylisesti. Idea oli hauska, ja kakku kivan näköinen. Maku oli myös hyvä, mutta ei kauhean lähellä Runebergin tortun makua. Itse en ole koskaan yrittänyt torttuja tehtyä. Kaupan tortut käyvät oikein hyvin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raaka-Runeberg onkin hyvä idea :D Olen maistanut viimeksi raakakakkua joskus silloin, kun ne eivät maistuneet vielä miltään. Nyt "raakakokkaus" on varmasti kehittynyt paljon!
      Kaupan tortutkin ovat välillä ihan huippuja. Yhtä lemppariani en ole enää kaupoista löytänyt, mutta Rostenin tortut menettelivät ihan hyvin korvikkeena.

      Poista
  2. Punssilla kostutettu ja tiramisu manteliliköörillä. Tortut saisivat vain olla puolta pienempiä, joidenkin leipomoiden ovat niin isoja, että ne on aivan pakko puolittaa.

    Itselläni on monen monta Runebergin torttujen reseptiä, myös sellaiseen, jota tehdään pellillinen yhtenä levynä, mutta ikinä en ole vielä "ehtinyt" niitä leipomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, isot tortut pitää puolittaa. Olen nähnyt tämän etuna, riittää kahdelle kahvitauolle töissä!

      Tuo pellillinen ruuneperia kuulostaa tosi hyvältä idealta! Aloin myös ideoida Runebergin kakkua siten, että kakkulevyt ovat runebergintorttutaikinaa, ja väliin tulee vadelmia ja rahka-kermavaahtoa. Sen kun vielä näkisi, että joskus toteutan tuon kakun! Kiva, että meitä on muitakin, jotka eivät "ehdi".

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!