Jännä paikka osa 999: Alastalon sali


Pika-analyysi: Alaston salissa (2022, Esmeralda, miltei Lypyrtissä, Anna Domino-keksi).


Intro:

Luin Volter Kilven legendaarisen paksua ja puuduttavaa, mutta upean kielenrikasta armonlahjaa Alastalon salissa (1933) aiemman lupaukseni mukaan kaksi tuntia ja julkaisen näin hartaasti odotetun pika-analyysin Alaston salissa. Tämän luettuanne tiedätte, mistä kaikessa on kysymys. 

Asiaan:

Aloitamme kysymyksellä, joka on lausuttu Kustavin kirkossa Volter Kilven teoksen ilmestymisvuonna 1933 sekä teoksen esipuheessa:

"Ihminen, sinä syntymähetkesi ja kuolemanpäiväsi välivaiheen vaeltanut, joka olet elänyt lapsuutesi sarastuksista nuoruutesi aamun ja miehuutesi päivänkaaren kautta vanhuutesi viileneviin ehtoisiin, leikkinyt huomenesi viattomat leikit, unelmoinut toivojesi nuoret kultaiset kangastelut, astunut pitkän työpäiväsi raskaat saranselät, saavuttanut kuihtuvan elämäsi tyventyvät ehtoot, mikä on elämäsi palkka? "

Nukahdettuaan, herättyään ja huomattuaan lehterin penkiltä tietyt kustavilaisen raamatun sanat Esmeralda vastaa kuin valaistuksen saanut:
-" Väsynyt orpous" ?

Vierustoveri havahtuu herättyään niin ikään paksumman kuin Raamatun alta ja karjaisee kuin uniapneakohtauksen saanut mielipuoli:
- "... vaimon kohtu huuhtoo ylitseni!"

Seremonia keskeytyy yleiseen hämmennykseen, jolloin Esmeralda katsoo akkunasta ulos tuntien vienoa kaihomieltä, vai onko se borrelioosi, kuka tietää. Lähellä on hieno talo, jonne Esmeralda yritti soutaa, koska lossilla ei päässyt. Hän ei vieläkään tiedä, miten lopulta päätyi Lypyrttiin. Se selvinnee sivulla 928.

Talon kuistilla vilkuttaa Alastalo vailla rihmankiertämää, haluaahan hän olla mukana luomassa uutta klassikkoteosta Alaston salissa. Nyt hän vain on vielä verannalla, joka onkin sellainen tahmea tarttumapinta, kaikkien projektien musta tahi maalattu aukko.

" Alastalo oli nyt jo kuistin sojolla käsin. - - - Jumala oli antanut hänelle selkäpuolta."

Hän ei ole lukaalissaan yksin. Isännän vieras "Härkämäki valitsee itselleen piippua Alastalon piippuhyllyltä ja tuumaa ajankuluksi erinäisiä."

Hän ja Alastalo ovat kasvattaneet erinäisiä kasveja kirjavan piippuvalikoimansa tuprutusmahdollisuuksiin. He valitsivat vihreän, tähden mallisen kasvin, joka mukavasti rentouttaa, mutta valitettavasti myös pistää pahuksenomaisesti nukuttamaan saarnastuolin sulosäveliä kuunnellessa. Nyt kuitenkin he tupruttelisivat salissa ja odottaisivat Esmeraldan tuomaa Pierre Paillardin hennon tupakankukkaista samppanjaa lisänautintovälineeksi. Sitä tarvitaan, sillä Härkämäellä on synkkiä ajatuksia: "Minä en pidä ihmisistä, ne raatelevat toisiaan ja surevat itsiänsä, minä pidän piipusta, se on hyvä minun suutani vasten, eikä tiedä itsestänsä."

Samaan aikaan verannalla, Alastalo näkee kuinka jengi hilautuu pois kirkosta. "Alastalo antoi silmänsä viistää muuallakin kuin miesriveillä." Kuinka ollakaan, hän bongasi joukosta Esmeraldan, joka oli jostain yliluonnollisesta ihmeestä päässyt Lypyrttiin keräämään itseensä punkkeja. Hänellä oli toisessa airojen rakkuloittamassa kädessään samppanja ja toisessa punk-savikiekko. Alastalo riemastui. "Kapteeni, perhana!", hän huusi ja kutsui Esmeraldan maailman ikimuistoisimpiin reiveihin kakluunien keskellä.

Mukavuussyistä Alastomalle muodostui rihmankiertämä saaristokatajanmarjapuskasta. Ja kun Esmeralda saapui saliin, taivasteltuaan upeaa miljöötä, oli hän pyörtyä oviaukkoon. Härkämäki olikin salattua koodikieltä, joka vei ajatukset Turun kauneimmasta lähiöstä Ruotsinmaalle. Sillä Härkämäki olikin ihka aidon Jens Lapiduksen kustavinkielinen nimi! Jens hymyili salissa ja lausui tjänare GT kourassa, jolloin samettiverhojen takaa astuivat esiin garconit Carl-Philip ja Daniel Graig.

Esmeralda alkoi ymmärtää, miksi hänellä oli pakonomainen tarve päästä Lypyrttiin vaikka sukeltaen. Hän joi samppanjaa, silitti kakluuneja ja antoi muiden pössytellä. 

Niin he vaihtoivat illan hämärtäessä auringon hiipuvan kajon paperitapetteihin punkin Tommy Körbergin kautta Abbaan ja loivat Alastalon salista pyörivän diskopalloisen diskoteekin. Lypyrtti ja Alastalo raikuivat, saari ja talo olivat maailman kiintopisteitä ajasta iäisyyteen.

Nälän iskiessä Daniel alkoi grillata hiukopalaa Jensin avustuksella pallogrillin ja piippujen höyrytessä ja perinnelajien ympäröidessä seutukuntaa. Alastalo oli simahtanut keskelle salia alastomana kuin Da Vincin Vitruviuksen mies. Carl-Philip muotoili hänelle mustekynällä viikset ja harjoitteli leikkitatuointien kirjailua. Olihan hän muotoilun ammattilainen.

Kun aamu vihdoin sarasti, Esmeralda heräsi sängyltään vastapäätä Lypyrttiä. Hän ymmärsi elääneensä läpi kirja- ja elokuvamaailman klassinen kliseen: hän oli nähnyt unta! Hän oli elänyt unessaan kaikkien aikojen bestsellerissä, jolle Volter Kilpi ei voisi kuin nauraa. Hän päättää näpyttää aihion yöpaidassaan, katsoen haikeana sateen kastelemaa soutuvenettä.



Kommentit

  1. Esmeraldan eläytymiskyvylle kiitos tästä kielenrikkaasta armonlahjasta, jonka väkevä teos Alaston salissa inspiroi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suoranainen armonlahja on tämä kommenttisi, joka estää minua suistumasta sinänsä turhaan häpeään! Kiitos kun luit! ❤️

      Ja sanottakoon, että kyllä sieltä tekstistä löytyy rauhoittavia nerouksia, ei siis omastani, ymmärrän miksi Alastalon salissa on klassikko. Ymmärrän myös, miksi niin moni ei lue sitä!

      Poista
  2. Nyt on hienoa dadaa! Erityinen kiitos Jensille ilmestymisestä ja tietysti Danielille ja Carl-Philipille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhhah, kiitos! Minkä itselleni mahdan, kun aivot ovat jumiutuneet dada-akselille :D Jonain päivänä vielä Jens IRL :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

The Happy Worker ylpeänä keittää: apurahakahvit!

Nurmikon historia ja siilien tulevaisuus

Kesätauko (ehkä), muttei rikoksista

Onko romantiikka kuollut? Ajatuksia Havukka-ahon laitamilta