Esmeraldan eetos

Elämäni pitkäaikaisin ystävä on sanomalehti. On minulla pari muutakin miltei yhtä kauan rinnalla pysynyttä ystävää, joista toinen asuu eri maanosassa. Tapasimme eilen ja muistelimme tämän vuoden alussa menehtynyttä lapsuudenystäväämme. Toivotimme hänelle hyvää ystävänpäivää Viking Linen halvinta kuoharia skoolaten. Se olisi ollut toki teinivuosina sellaista luksusta, jonka päälle ei olisi vielä silloin ymmärtänytkään. Juomista katsottiin alkoholiprosentti ja onko se kuiva vai makea. Linda kyykkäsi viuluineen korvamatona päärynän valinneiden etiketissä. Tuo aikakausi oli monin eri tavoin naisvihamielinen, kuten tämäkin. Vaikka kehitys kehittyy, some nostaa esiin ilmiöitä valtavirran ruodittavaksi. Nyt on ollut trendikästä nostaa esiin, kuinka tänäkin vuonna kuusi naista on kuollut Suomessa lähisuhdeväkivallan uhrina. Tällaisia jakoja minäkin kannatan, koska todennäköisesti moni jaon lukija on kokenut, kokee, tai tuntee jonkun, joka on kokenut väkivaltaa.  Kukaan ei voi tietää, mitä ...

Tänään vietetään Lukurauhan päivää. Ilman somea en asiaa edes tietäisi, mutta tuli parempi omatunto olla tekemättä mitään. Olen silti nukkunut, syönyt, kirjoittanut ja tietenkin lukenut. Aamulla luin loppuun todella virkistävän poikkeaman nykykirjallisuuteen verrattuna. Mitä tarinankerrontaa, mitä sivistystä ja aitoutta siitäkin huolimatta, että nykylukijoille pitäisi laittaa sisältövaroitus nöpöttävistä nänneistä ja rullatuolista. Ai että, naurattaa! Richard Forrest oli minulle ennen täysin tuntematon kirjailija, mutta nyt aion ehdottomasti lukea hänen toisenkin suomennetun teoksen - mikäli sen vain yhtä hyvällä tuurilla jostain löydän. Tämä löytyy ainakin Turun pääkirjaston varastosta ja kirjastoautosta, joten pistäkääpä lainaten.  Ostin taannoin Ekotorilta 1970-luvun dekkareita ja muita kirjoja, kuten minulla tapana on. Sariolan Susikoskea, Philip Rothia ja kaksi minulle aivan uutta tuttavuutta. Palaan tähän toiseen myöhemmin, kun olen ne kirjat lukenut.  Richard Forrestin ...

Nyt se on puraissut minuunkin. Taas uusi kirjallinen tai temaattinen vaihe, jota vuoroin on seurattava. Jo pidempään olen lukenut valtavasti tietoa jälleenrakennusajan Suomesta, ja vasta nyt uppouduin Kalle Päätaloon.  Oli se Kalle nuorna komia miäs, ja naisiakin vissiin riitti ensimmäiseen avioeroon asti. Miten riipivästi hän kuvaa epäonnista avioliittoa, jossa ihmiset eivät aidosti kohtaa.  Kuva: Gummerus.  Tietenkin olen tiennyt hänen ikonisuudestaan aina. Olen "aina" tiennyt Iijoki-sarjan, virtaahan se minussakin. Mutten ole koskaan aiemmin ajatellut lukevani sitä. Nyt aion. Olen niin innostunut Päätalon kirjallisista tuotoksista "sukupuolitouhuja" ja kirjoittajan ahdingon kuvaamista myöten, etten malta olla lukematta lisää. Samalla teosten järkälemäisyys ahdistaa. Mutta mietin, miten monelle sotaveteraanille ne ovat tuoneet lohtua. Kalle Päätalo oli ehkä yksi harvoista, joka kykeni sanoittamaan sodan aiheuttamat tunteet välittömästi sodan jälkeen. Ei sitä varma...