Havaintoja Helsingistä (ihmisistä, ravintoloista ja kirppiksistä)

Kun turkulainen saapuu Helsinkiin, se ei ole aivan sama kuin siirtymä korvesta kaupunkiin. Onhan Turku ollut aina Tukholman läheisyydessä todellinen vaikutusten keidas. Silti meno nykyisessä pääkaupungissa on todella erilaista kuin Turussa. Jo lyhyessä ajassa olen huomannut esimerkiksi seuraavia asioita. 

Lounasvalikoima koostuu järjestään ramenista, bun baosta, teriyakilohesta ja kaikesta niin trendikkäästä, että valkokaulustyöläiset haluavat käyttää koko lounasaikansa jonottamiseen. Toki on paljon muitakin vaihtoehtoja, ihan niitä samoja kuin Turussakin. 

Silti myös ruokakaupoissa huomaa, miten paljon enemmän Helsingissä halutaan ostaa etnisiä lounaita, mukaan noudettavaa snackia ja ylipäätään valmista ravintolatason ruokaa. Kasvisvaihtoehtoja unohtamatta. 

Kontrasti on vielä suurempi esimerkiksi vastikään nähtyyn Kuusamon Prismaan, jossa porovalikoima ei ihan heti loppunut, mutta jossa oli vain muutamia kasviseineksiä. Aivan kuin kuusamolainen ja helsinkiläinen ruokakauppa olisivat täysin eri maailmoista.



No, varallisuus ja asutus Suomessa on keskittynyt kehä kolmosen sisäpuolelle ja lähettyville. Se määrittelee paljon ihmisten ostokäyttäytymistä kuten tietysti myös muiden tarjoama esimerkki (somemaailma) . Kun ihmisillä on varaa ostaa mitä haluaa ja halu haluta ostaa, vain taivas on rajana. Tämä ei toki poista näkyviltämme yhä kasvavaa eriarvoisuutta. 




Kirjoitan tätä Rööperissä eli Punavuoressa, jossa yhä tulee vastaan vähäosaisia kaiken trendikkyyden keskellä. Täällä ei aisti sellaista luksusta kuin Kampin trendiravintoloissa, joissa maalaiset hämmentyvät englanninkielisestä palvelusta.

Kuten aina, minulle puhutaan kaikkialla englantia tai venäjää, sillä minua luullaan aina ulkomaalaiseksi. Helsinki onkin nyt elo-syyskuun vaihteessa eurooppalaisten turistien täyttämä. Paikalliset ulkoiluttavat koiraa, itseään rantaraitilla napatrikoissa tai keskustassa kasuaalissa työasussa. Se täällä on samaa kuin Tukholmassa, että naiset pukeutuvat valkoisiin megakokoisiin lenkkareihin. Mutta yhtä häikäisevän valkoiset ne eivät ole kuin länsinaapureilla. Suomalaiset ovat tunnettuja alhaisesta panostamisesta kenkien hoitoon. Suomen Kuvalehdessä mainittiin jopa vanha uutinen, miten vähän Suomalaiset käyttävät rahaa vaatteisiin.

Helsingissä ja nykyajassa asia lienee toisin. Jopa hyllykirppiksillä myytävät vaatteet ovat hyväkuntoisia, kallismerkkisiä ja sellaisia, että niitä voisi hyvinkin ostaa kalliimmallakin hinnalla. On surullista, että vaatteiden käyttöaika vaikuttaa lyhyeltä, mutta ostajalle tämä on ilo. Turussa vaaterekit koostuvat selvästi enemmän nukkaisista euron vaatteista. Toivottavasti otamme tässä mallia ja myymme mieluummin kympillä priimaa. Mutta ollaanko Helsingin ulkopuolella valmiita maksamaan tällaisia kirppishintoja?


Kännykkä ei anna nyt liittää mitään muuta kuvaa kuin tämän vinon todellisuuden, jolla istun. Onhan käsityksemme maailmasta aina subjektiivinen. Tämä kuva voisi kyllä olla mistä tahansa Suomen betonikaupungista, mutta ympärillä koreilevat upeat jugend-talot ja kirkko. 


Matkani Suomen sisällä sekä ulkomailla ovat aina tällaisia kulttuurierojen pohdintoja. Vaikken tietoisesti kiinnittäisi huomiota asiaan, huomaa väkisinkin tallustavansa ihan eri todellisuudessa kuin Aurajoen varrella.

Kovasti Turussakin kyllä nykyisin yritetään olla parempia kuin Pariisissa. En kuitenkaan usko, että missään muualla näkyy niin paljon kangaskasseja ja Marimekon logolaukkuja kuin Suomessa. Jossain kohtaa merkin korostamisesta tuli suosittua ja arasteltuamme sitä hetken, olemme nyt aivan sen pauloissa. Me alamme olla kaikki samaa massaa. Erottuvasti ja persoonallisesti pukeutuvia on vähän. Sitä ei kyllä joidenkin kirppisten hienoista ja värikkäistä vaatevalikoimista uskoisi. Vai värienkö puolesta vaatteet ovat juuri päätyneet kirppikselle myytäväksi? 

Jahas, sade näyttää hiipivän ja istun kasseineni puiston kupeessa. Minulla on lähtenyt kirppistely aivan lapasesta, mutta mitään turhaa en ole ostanut. Miten vielä muka jaksan kantaa mahdollisia kirjakaupan löytöjä kotiin? Tähän mennessä olen käynyt UFFissa, Fidalla, Punavuoren Patinassa, Birkassa ja parissa muussa, joiden nimeä en muista. Palataan löytöihin sitten paremmalla ajalla!

Oletko sinä huomannut tällaisia kulttuurieroja vai olenko taas kerran ihan täysin väärässä? 

Kommentit

  1. Havaintosi ovat varmaankin kohdallaan, kyse on kysynnän ja tarjonnan laista. Utsjoen tarjonta (ja kysyntä) on kovin erilaista Helsinkiin verrattuna. On tosin niinkin, että Helsingin alueen sisältä löytyy isoja kulttuurieroja. Kun kaupungissa on yli 40 kaupunginosaa, ääripäiden erot ovat selkeät. Esim Kampin, Kluuvin, Eiran ja Ullanlinnan kauppojen hyllyillä on perustarvikkeiden ohella monenlaista sellaista tuotetta, mitä Tattariharjun lähi(ö)puodeista ei löydy. Jopa ihan vierekkäiset kaupunginosat ovat täysin erilaisia riippuen mm asukasrakenteesta.

    Ei ole ihan yksinkertaista harjoittaa aluepolitiikkaa Suomen kaltaisessa maassa.

    Sitä se ei ole Italiassakaan. Siellä jako etelään ja pohjoiseen on vielä vahvempi kuin meillä. Tämä on aasinsilta sille, että huomenna lähden Napoliin ja Sorrentoon. 😂 Pohjois- ja Keski-Italiassa olen ollut ollut useasti, etelä on kokematta. 😎

    Sinulla on meneillään innostava matka - aika paljon olet tuossa ajassa ehtinyt! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmettelen myös tehokkuuttani - sen vastapainoksi migreeni pitääkin nyt huolen loppuajan lamaannuksesta. Mutta kirjoituseteneminenhän voi olla myös henkistä! 😃 Ostaminenkin, jos ottaa vain valokuvan. Olen köyhtynyt vuorokaudessa sata euroa. Ei se silti paljon ole, kun siinä on rupat mukana.

      Ja tuo on aivan totta, mitä kirjoitit alue-eroista. Ei minulla ole kokemusta monistakaan Helsingin lähiöistä. Matka Jakomäkeen olisi varmasti elämys. Onko siellä viittä erilaista ndujaa purkissa perusmarketissa? Koskakohan loperan nämä nduja-vitsit 😂

      Poista
  2. Minä olen uusvanhana turkulaisena nykyään hyvin puolueellinen. En pidä helsinkiläisiä yhtään sen tyylikkäämpinä kuin turkulaisia, päin vastoin. Tosin täytyy sanoa, että kirpputoreillä tai ylimalkaan shoppailemassa käynti on minulla hyvin vähäistä. Humalistonkadun uffista minulla on hyvin monia käyttövaatteita, päällystakeista puseroihin ja housuihin. Hyviä löytöjä kaikki. Ne värit minua houkuttavat, en tykkää ollenkaan noista beeseistä, mustista ja valkoisista mitä kaupat ovat pullollaan. Helsingistä en kaipaa muuta kuin parempaa elokuvatarjontaa, kavereitani ja lapsiani. Mikä on tietenkin aika paljon, mutta pääsen sinne aika kevyesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukholmassa väripaletti oli trio eli harmaan tilalla vaaleanpunainen. Tuli jäätelönälkä kun katsoi niitä värejä ja toki suihkuruskettunut iho korosti värien kuulauksia. Mutta Suomessa ja Helsingissä betoni taustalla on jotenkin niin harmaa, että me ihmiset hukumme siihen.
      Elokuvatarjonta ja muutenkin kulttuuririntama on Helsingissä hyvä. Mutta jitain hirveän kolkkoa siinä kaupungissa on, vai onko se vain meri-ilma. Kuitenkin, kaupungin tekevät ihmiset ja on varnasti ihana palata Helsinkiin läheisten luo. Kyllä se Turkukin on ihan nimensä veroinen Posankan peräsuunnalta katsoen😂 Uffilla Turussa en olekaan pitkäön aikaan käynyt!

      Poista
  3. Nakkikiskat! Olen nyt pitänyt silmät auki ja Töölöstä löytyy parikin ja Kalliosta myös. Ei toki tämän kokoisessa kaupungissa paljon, mutta ei täysin nakiton kaupunki kuitenkaan. Lasipalatsin kulmilla Kampissa myös yksi, mikä on enemmän ihan ydinkeskustaa. Seuraavalla kerralla nämä sitten haltuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 🌭🌭🌭😂👍Kiitos! Ensi kerralla suunta näihin ehdottomasti!

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!