Tuleeko joulupukki?

Varmasti moni lapsonen pohtii tänäkin vuonna, saapuuko joulupukki - riippumatta oman kiltteyden tasosta. Aikuiset taas ehkä miettivät, onko rahaa lahjoihin tai ylipäätään fiilistä pukin tuloon. Onko edes ihmisiä riittävästi piiriksi pukin ympärille, kun kansakuntamme jäseniä kehotetaan itsenäiseen joulunviettoon koronatartuntojen ennaltaehkäisyn nimissä. Toisille "välttämättömän pahan", sukujoulun peruuntuminen on varmasti salainen tuuletuksen aihe, mutta uskon suurimman osan toivovan sukulaiset saman joulupöydän äärelle. Näitä kaikkia asioita pohtineena totean samaan hengenvetoon, että juuri tänä vuonna joulun ja joulupukin täytyy tulla taloon, asettua oikein taloksi! Vuosi on ollut niin haastava, että perinnejoululle on jälleen kerran tilausta! 


Salakuvaus omakotitalon terassille, jonka omistajat ovat ymmärtäneet todellisen Texas-joulun sanoman jo hyvissä ajoin ennen joulua! Tulin niin hyvälle tuulelle nähtyäni tämän loistepukin, että työpäivän raskaus unohtui. Toivottavasti myös vastapäisten talojen asukkaat ilakoivat..!


Onko mikään lopulta eri tavalla kuin viime vuonna? Tuolloin yleeensä ison joulukuusemme korvasi minikuusi ja aaton kuviot menivät uusiksi muun sairastumisen kuin tuolloin vielä tuntemattoman koronan takia. Muistaakseni vietimme jouluaaton lopulta kahdestaan mieheni kanssa. Koko joulukuu oli töissä todella kiireinen, joten muistelen kyllä puutteellisin aivosoluin vuodentakaista. Kiirettä ei yhtään helpottanut se, että sain päähäni kirjoitella tänne blogiin päivittäin aikuisten joulukalenteria! No mutta, se on kerännyt yhteensä eniten lukijoita koko blogihistoriani aikana, joten kaipa kalenterille oli tilausta! Sitä oli myös todella hauska kirjoittaa ja se on toki edelleen kaikkien luettavissa tänäkin vuonna. Voisin itsekin lukaista läpi muistin parantamiseksi ja joulumielen virittämiseksi.

Nyt aion hieman keventää jouluista taakkaani ja siirtää sen mieluummin pukin kannettavaksi (iso lahjasäkki?). Tulen EHKÄ tekemään jonkinlaisen kuvakalenterin Instagramiin, sillä sinne ehdin laittaa julkaisun vaikka kahvitauolla töissä. Tiedossa on varmasti myös taattua eli yllätyksetöntä jouluaivopierua, tosin tilanteesta riippuen ehkä toisinaan vain kuva. Jos haluaisin antaa itselleni kasvot, voisin ottaa itsestäni selfien joka päivä, jolloin pystyisitte hyvin näkemään joulukuun sesonkikehityksen odottavasta puoli-innosta hyytyneeseen totaaliryytymään. Mutta onneksi tällaista työmaskin hikistämää naamakalenteria ei ole tiedossa, vaan ainoastaan joulun tunnelmaa! 


Viime vuonna en muistaakseni ehtinyt joulusiivota enkä laittaa kotia joulukaapuun juuri uunialttaria enempää. Mutta yhdet jouluvalotkin tuovat tunnelmaa jo riittämiin. 


Mistä se joulun tunnelma lopulta koostuu, jollei lasketa kynttilöitä, glögimausteen tuoksua ja kadonnutta luonnonvaraa lumihankea? Mietimme tätä juuri mieheni kanssa ja molemmat saimme ensimmäisenä päähämme tv-ohjelman! Mikä olisi parempaa todellisuuspakoa kuin jouluaatto Lumiukkoineen? Tänä vuonna saatan itsekin ehtiä katsomaan kyseisen aattoaamun piirretyn ja laulaa tahdissa kertosäettä noin yhden lauseen verran. Tuskin nimittäin lähdemme lähes samaan aikaan tapahtuvaan joulurauhan julistukseen, joka varmaan pidetään etänä tänä vuonna. Ja jollei, voimme katsoa VHS:ltä 1990-luvun julistuksen, jossa ehkä näkyy kaiman tutun otsahius mutta sitäkin enemmän kahisevaa lamastalgiaa. Miehelleni taas ei tullut tv-ohjelmista mieleen ensimmäisenä Lumiukko tai edes joulurauhan julistus, vaan iki-ihana Samu-Sirkan joulutervehdys. Miten saatoin unohtaa sen!? Sekin löytyy meiltä tallenteena, ja sitä on kulkaa kelattu niinä talvina, jolloin hanget olivat vielä itsestäänselvyys. Nyt riittää ähkyssä katsottu nostalgiapläjäys, jonka jälkeen avataan mahdolliset lahjat. 

Kaukaa viisaana olen tänä vuonna ulkoistanut joulun pitopalvelun äidilleni, jolla on luksuksena lomaa juuri ennen joulua. Vaikka hoitotyössä korona ei ole kovin helposti levinnyt hyvän suojauksen ansiosta, tuo viikon esieristäytyminen potilaista pienen helpotuksen tunteen joulupöytään kokoontuville riskiryhmäläisille. Itse taidan olla se suurin riski, joten katsotaan kuinka lopulta käy. Tilanteen mukaan joko pienimuotoinen sukujoulu tai eristystouhu. 

Koska en saanut tänäkään vuonna lomaa joulukuulle, laitoin talvilomavarauksen mahdollisimman lähelle joulua eli marraskuun loppuun. Kuvittelen jo tekeväni joulusiivousta ja taatelikakkua hyvissä ajoin pakkaseen. Himmelikurssikin olisi kiva ilman koronaa ja itseen kohdistuvia harhaluuloja. Mutta minkä oikeasti olen jo tehnyt, on muistutus miehelleni tilaamaan lahjavuoret ajoissa verkkokaupasta. Lahjaton joulu on oikeasti aika ankea. Meillä oli lapsuudenkodissa sellainen kerran (olisiko ollut juuri pahin lamavuosi, lapsille oli silti yhdet paketit) ja toisen kerran vietimme sellaista vapaasta tahdostamme muutama vuosi sitten. Myös vanhempiemme mielestä lahjattomuus oli yllätyksetöntä, vaikka kaikki yrittivät esittää, ettei lahjoilla muka olisi väliä. Hyvin pienellä vaivalla ja panostuksella voi lopulta toista ilahduttaa. Lahjoja voi hyvin tehdä myös itse, mikäli omistaa jonkin taidon. Runonlausuntaa, nokkahuiluesityksiä? 

Ehkä olette jo huomanneet, että rakastan joulua ja sen ainakin kuvitteellisella tasolla luomaa hartautta. Siksi onkin suunnaton vääryys, että joudun painaamaan joulukuut töissä kuin mielipuoli. Koska olen joulun lapsena joutunut kärsimään myös yhdistelmälahjojen aiheuttamasta traumasta (selittääkö tämä nykyisen lahjaintoni?), minulle on nykyisin riittänyt pienikin joulutunnelman luoja. Olen saanut suunnatonta iloa joulutähdestä eteisen nurkassa, mieheni minulle lämmittämästä Saarioisten bataattilaatikosta ja etuaikaa huvenneesta suklaakalenterista (syyllinen löytyy tämän lauseen sisältä). Joulun odotuksessa on niin paljon kaikkea kivaa ja leikkisää, mitä vapun lisäksi ei muulloin vuodessa ole, että onko joulufanitus lopulta mikään ihme?


Viime vuoden minikuusi, josta on yhä jäljellä ihme kyllä toimivat Kiina-valot sekä sinkkiruukku. Tänä vuonna täyty hankkia taas kuvan Ferrero-Rocher-suklaapallot, joiden kuorisuklaa oli aivan törkeän hyvää! En kerro, mitä löytyy sisältä, jos joku lukija haluaa ostaa nämä myös ja yllättyä!

Mitkä asiat tuovat sinulle joulun ja muuttuuko jokin tänä vuonna koronatilanteen takia? Iloista joulun odotusta kaikille, myös anti-joululukijoille!



Kommentit

  1. Mä olen ollut aivan ihmeissäni, kun Instagramissa on jo niin paljon joulua! Itse kuulun entisiin joulun "vihaajiin", mutta nykyään olen materian (heh) kautta innostunut joulusta - mitä ihania vanhoja joulukoristeita kirpparilta on löytynytkään! Viime vuosi meni niin muuttopuuhissa, että joulu oli todella ankea ja stressaava, eli toivon, että tänä vuonna olisi huomattavasti rennompaa. Täytyy ehkä alkaa kaivella joulukoristeita esiin...itse asiassa bongasin eilen kirpparilta pienikokoiset Weisten vanhat joulupallot ja päästin suustani lauseen: täytyy joku huonekuusi hommata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu tosiaan, että joulu tulee joka vuosi aiemmin! Ja Instassa kun joku aloittaa, kohta olemme keskellä laumailmiötä :) Vanhat joulukoristeet ovat kyllä ihania, nyt onkin hyvä löytösesonki. Meillä on käytössä yhä lapsuudenkodista perityt koristeet, mutta haaveilen vielä vanhemmista. Huonekuusi on kyllä kiva ja näppärä!

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kauan aikaa sitten (la vie en rosé)

Vuosiennustuksen 2021 jälkiviisastelu ja katsaus tulevaan

Draamallinen vuosi 2021

Kansallismuseosta kajahtaa: Suomen tarina on monisyinen

Askeleet lumessa

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?