Testihetki tabletilla, vähän kirjoja ja samppanjaa
Meikäläinen toipuu taas migreenistä sängyssä, sillä lauantaina ja maanantaina on kaksi "deadlinea" . Tarkoittaa siis, että olen joutunut tai saanut käyttää tietokonetta yli voimavarojeni. Lopputulemana on migreeni, vaikka olisi millaiset estokokeilut päällä. Nyt pitäisi yrittää aivosumussa jatkaa hommia, jotka kuitenkin ovat mieluisia, sillä ne liittyvät intohimooni viinehin.
Tämän sumun seasta muistin, että meillähän on tabletti. En ymmärrä, miksen koskaan muista käyttää tätä. Näytön saa tosi himmeäksi ja tämä rasittaa vähemmän kuin tietokone. Joskin näppäily tämän kaksisormijärjestelmällä pitää huolen, että tämä kirjoitus jää lyhyeksi. Jos minun ei nyt pitäisi tehdä hommia, katsoisin tällä Yle Areenan Politiikka-Suomet loppuun.
Muistin, että lupasin mainostaa uutta viiniblogiani sitten, kun se on valmis. No, valmiista en tiedä, sitä se ei ole minun IT-taidoillani koskaan. Mutta tuolla linkissä se on ja keskeneräisenä on hauskempi elämöidä. Jatkossa kirjoitan varmaan niitä toivottuja ruokareseptejäkin tuonne täysin omaan copyright-blogiini. Sen nimeä en kirjoita tähän, sillä en halua Google-haun linkittävän näitä kahta blogiani yhteen. Koska muistattehan neuroosini! Haluan tämän olevan jatkossakin puhdas dadakanava, jollaiseksi tuo toinenkin näyttää muotoutuvan. Viinidada.
Sillä tiellä jatkan nyt, tänään tiedossa uppoutumista muutaman samppanjatalon historiaan ja tuotteisiin. Toivottavasti jaksan vielä ennen auringonlaskua hakea tilaamani uudet samppanjalasit postilokerosta, toivottavasti ehjinä. Skoolaan jo etukäteen niillä juuri sinun kanssasi, joka jaksat uskollisesti näitä höpinöitöni lukea!
Ja mikäli kiinnostaa kirjapino yöpöydällä tällä hetkellä, siinä yhä yrittää tuo David Lagercrantzin Se mikä ei tapa koukuttaa, täysin tuloksetta. Ei minkäänlaista imua ja turhaa jaarittelua joka toisella sivulla. En ihmettele, että tämä on jäänyt niin monella kesken. Kerro minulle, miksi tämä kannattaa lukea loppuun. Tutut Millennium-hahmot eivät riitä. Harmi, että Stieg Larssonilta jäi ura traagisesti kesken.
Lisäksi tuossa odottaa Hanna Brotheruksen Ainoa kotini. Moni on sitä kehunut, mutta minulla on varmasti turhia ennakkoluuloja siihen liittyen. Näihin ennakkoluuloihin liittyy hidastaelämää.fi -sivuston tarjonta pehmeällä Maaret Kallio -äänellä kerrottuna. Toivottavasti heitän luulot romukoppaan!
Saatan kuitenkin, hyvin todennäköisestikin, valita luettavakseni jälleen kerran jonkun paljon vanhemman kirjan hyllystäni. Jonkun, mistä minulla ei ole mitään käsitystä ja josta ei kohista kirjagramissa ja blogeissa.
Mutta vasta ensi viikolla. Nyt on rutistettava mehut autiomaasta, olkoon se mehu samppanjaa! Yhdistelmänä sille tällä kertaa muutakin kuin sipsi! Iloista kevään viikonloppua, vappua odotellessa!
Onnittelut uudesta aluevaltauksesta!
VastaaPoistaDekkareista puheen ollen mies lukee parhaillaan Pierre Lemaitren Kyykäärmettä ja kehuu tyyliä niin paljon, että tekee mieli kokeilla, jos vaikka itsekin tykkäisin.
Kiitos Marjatta! Kuulostaa kyllä kiinnostavalta tuo teos ihan kirjailijan nimen sekä otsikon takia, pistän korvan taakse Kyykäärmeen!
PoistaMinulta et saa syitä lukea tuota dekkaria loppuun tai ylipäänsä yhtään syytä lukea yhtään dekkaria. Joskus toisaalta lukujumiin voisi auttaa se, että lukisi jotain vetävää, heppoista höttöä. Välillä on lukurutiini kadoksissa (kuten minulla vähän nyt). Yritän itse tällä hetkellä tahkota Gogolin Kuolleita sieluja, jonka lukupiirimme valitsi seuraavaksi kirjaksi.
VastaaPoistaTuon Ainoan kotini sen sijaan olen lukenut tai itse asiassa kuunnellut. Siinä oli kyllä koskettavat puolensa, ja sain siitä muutaman oivalluksen syömishäiriöihin liittyen. Minulle se ei ollut sellainen järisyttävä kokemus, mitä ilmeisesti monille muille. Riippuu varmaan siitä, miten paljon voi samastua kirjan teemoihin.
Onnea vielä täälläkin uudesta blogista! Käyn lukemassa sitäkin, jotain olen jo oppinutkin (ihan super hienoa, että teet tastingeja, siitä sainkin joitain vinkkejä) ja ruokaohjeita toivon sinne minäkin! Upeaa työtä :)
Minua kiehtoo tämä, miksi niin moni karttaa dekkaria kirjallisuusgenrenä. No, dekkari on helppo kirjoittaa huonosti. Hyviä dekkareita on todella vähän, toivon että saan omani edes itseäni miellyttävällä tavalla kirjoitettua loppuun! Vaikka puhdas dekkari se ei ole.
PoistaLuulen myös, että minulta jäävät väristykset väliin Brotheruksen teoksrn kohdalla, mutta ei sitä tiedä. Odotan innolla taas hetkeä, jolloin pystyn keskittymään vapaaseen lukemiseen (nyt menossa viinitalojen historiaa, kiehtovaa sekin kyllä).
Ja kiitos tuhannesti onnitteluista! Yritän kunnostautua ruokaohjeissa myös lähiaikoina! Tastingit ovat kivoja pitää ja niitä voi hyvin pitää kuka tahansa omalle porukalle, miettii vain teeman ja selvittää netistä taustoja!
Minäkin lukaisin tuon Brotheruksen kirjan. Jäi sellainen maku, että mainostus lupasi liikaa.
PoistaJoo, minulla vähän sama pelko. Kohta sen näkee sitten! Vähän myös suhtaudun puolikiusaantuneesti joskus nöihin autofiktiivisiin teoksiin.
PoistaMinustakin on välillä erittäin virkistävää tarttua vanhaan kirjaan, josta ei etukäteen tiedä juuri mitään. Itse luin jokin aika sitten Vilho Nenosen kirjan Tavattiin Brondalla, 1981. Ohut kirja kertoi muistoja Brondan taiteilijakahvilasta. Tämä oli aikoinaan jokin kierrätyspisteen kirjalöytö.
VastaaPoistaVanhat kirjat, parhaita! Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta tuo kirja! Rakastan kaikkia muisteloita ja aikalaiskuvauksia. Pistän muistiin, mahtaakohan enää edes kirjastojen varastoista löytyä!
PoistaMä luen tosi harvoin dekkareita - siihen ei ole mitään selvää syytä. Varmaan, jos koukuttuisi johonkin tiettyyn sarjaan, niin asia innostaisi (olenhan esim. kaikista epätodennäköisyyksistä huolimatta todella suuri Harry Potter -fani, mutta kaikki narniat sun muut kierrän edelleen kaukaa). Hanna Brotheruksen kirjaan mulla on myös isot ennakkoluulot, mutta ehkä pitäisi vain kokeilla tuota myös! Onnea uudelle, mahtavalle blogille! Luen myös noita postauksia, mutta osaan näköjään kommentoida vain tähän alkuperäiseen dada-kanavaan.
VastaaPoistaMulla on ollut ihan sama, tosi vähän olen lukenut dekkareita vaikka Beckejä olen telkkarista ahminut, tosin uusin kausi ei ole tasoltaan lähelläkään aiempia. Yritänkin nyt ryhdistäytyä dekkarigenren kanssa, mutta nyt oikein huomaa, ihan omankin pään takomisen jälkeen, miten haastava tyylilaji se on. Ilmoitan kyllä heti kun löydän täydellisen dekkarin! Max Seeckeistäkään en ole innostunut, vaikka kaikki niitä hehkuttavat, harmi.
PoistaJa kiitos oaljon kehuista😍 kommentointipakkoa ei tosiaan ole, mutta ihanaa kun aina tänne dadakanavaan kommentoit! Harry Pottrr on mulle yhä ihan vieras, pitäisiköhän senkin kohdalla ryhdistäytyä!