Herkullinen koronapääsiäinen ja lammasviinin tarina

Koronapääsiäisenkin tärkeimmät nautinnonlähteet ovat ruoka, viini ja suklaamunapitoinen laiskottelu. Bonusta on, jos koti on siivottu ja siellä kasvaa tiskiallashomeen sijaan rairuoho. Tänä vuonna "rai rait" jäävät ikävä kyllä kaikilla tunnollisilla suomalaisilla juhlimatta, mutta onneksi sentään muussa muodossa kotona voi olla raita: ystäväni viljelemä rairuoho pullistelee parhaillaan verannalla ulos purkistaan. Olemme olleet töidemme takia lähikontaktissa toisiimme - täten selitän lahjan kuljetusketjun antajalta vastaanottajalle.

Oletteko tekin huomanneet, että korona-aikaan kuuluu ihmisten kova tarve selittää, miten jokin lahja tai huomionosoitus on toimitettu perille ilman lähikontaktia? Kukkamyynti on suorastaan räjähtänyt, kun ihmiset jättävät pääsiäisistervehdyksiä läheistensä ovien taakse tai tekevät tilauksen puhelimitse "rajan taa".

Nämä purppuranpunaiset (pääsiäisen väri) kukat olen itse ostanut kaupasta, aivan ihanat ja hyvin kestävät - nyt jo yli viikon vanhat!

Minustakin olisi ihanaa vastaanottaa lahjoja avaamalla vain ovi. Useimmiten piharappusilla odottaakin jälleen kerran uusi ekokangaskassi äidiltäni, joka sisältää erinäisiä tavaroita, jotka eivät ole menneet kirpputorilla kaupaksi. Mukana on yleensä aina jokin toivomani asia (kuten verannan verhot, jämälangoista kudottu pipo, vanha verhotanko tms.), mutta kaupan päälle saan esimerkiksi Viherpiha-lehtiä vuodelta 1996 tai Valitut palat-keittokirjan, joka ei ole mennyt eurolla kaupaksi kirppiksellä. Olen kuin edesmennyt koiramme, jolle annettiin lautaset nuoltavaksi ennen lautasten laittoa tiskikoneeseen. 

Ajattelin tätä myös eilen nuollessani elegantisti pääsiäislammasaterian herkkuliemiä lautaselta, jota joku ruotsinmaalainen on saattanut nuolla jo vuonna 1831. Meillä vain ei ole tiskikonetta eikä näitä lautasia voisi sellaiseen edes laittaa, joten täytyy tyytyä "koiran virkaan".

Pääsiäiseemme kuuluu joka vuosi maailman tilanteesta riippumatta herkuttelu. Mitä muuta lohtua elämässä lopulta on? Olin suunnitellut pääsiäismenun nimenomaan valitsemaani viiniä varten. Viiniä, jota olin säilönyt kellarissa jo pitkään. Kun tuon viinin rypäleet poimittiin, olin vielä hennosti alaikäinen ja elin elämäni yhtä intensiivisintä ajanjaksoa. Rinnassa roihusi epätoivoinen on-off-rakkaus. Kesäyöt olivat pitkät ja kuumat, loputtomat. En tiennnyt mitä tarkoitti krapula, enkä ymmärtänyt sanaa univaje. Popedan jäätävä korvamato Pitkä kuuma kesä soi jo toista kesää radioissa. Elämä oli edessä ja kutkutti täysillä juuri tuolloin, loppukesästä 2000.

Yhtä unohtumattoman intensiteetin tarjoaa libanonilainen kulttiviini Chateau Musar kuuman kesän milleniumvuosikerralla 2000. Tuo valioyksilö odotti minua kellarissa ja minä odotin oikeaa hetkeä kerrosta ylempänä. Mikä olisikaan parempi tuokio avata Musar kuin koronapandemian ankeauttama eristyspääsiäinen? 

Olin hehkuttanut miehelleni tätä viiniä jo etukäteen (pääsin maistamaan tätä huikeaa, kypsän taatelihedelmäistä vuosikertaa pari vuotta sitten) ja elämöin jopa mieheni tonkimalle tosi-tv-videokameralle tämän viinin mahtavuutta. Takana hikiset työviikot, edessä huoneenlämpöinen yrtti-valkosipulimarinoitu paistamaton lammasfilee. Ja tämä viini. Mitä muuta voi hetkeltä enää toivoa?

Köyhän miehen meze

Ryhdyin avaamaan Musaria silmät golfpalloina, kuolan jo lähes valuessa suupielistä. Onnistuin heti ensimmäiseksi saamaan sormiini haavat terävästä kapselista. Noh, verta on vuodatettu turhempienkin asioiden tähden. Ei muuta kuin pieni laastarioperaatio väliin - hyvää ei näemmä saa helpolla! Meiltä löytyi vain kaksi laastaria, joista toinen oli sekunda - siis pelkkä paperinen avaamaton laastarin suojapussi ilman sisällä olevaa laastaria!? Minua huvitti tämäkin vastoinkäyminen suunnattomasti, kun tiesin palkkion odottavan keittiön pöydällä.  

Skriips, skraaps. Avattuani viinin kapselin enemmittä vaurioitta suustani pääsi hallitsematon epäpyhä sana. Korkin pinta oli homeessa! Tämähän ei itsessään tarkoita yhtään mitään, jos viiniä on päätynyt pullotuksen jälkeen korkin ja kapselin väliin. Viini voi silti olla täysin täydellinen. Mutta nyt intuitioni sanoi, että meditaatioviinini olisi absoluuttisen pilalla. Olin jopa pelännyt sitä etukäteen. Kaadoin laseihin sameat 20-vuotiaat näytteet, skoolasimme pääsiäiselle ja tiedostamattamme myös kevään ensimmäiselle päivälle, jolloin sisälämpotila 20 astetta meni rikki (se on ollut meillä aina juhlan paikka). Jälkikäteen tämä tuntui säälittävältä yritykseltä juhlistaa vellien ollessa jo housuissa. Jo viinin kellarimainen tuoksu kertoi, minkä maku todensi: korkkivika. Miksi, oi miksi, nuo harvat sattumat sattuvat minun kohdalleni aina niissä tärkeimmissä viineissä!? 

Fiilikseni oli ehkä lähellä samaa kuin Huoltovarmuuskeskuksen ex-johtajalla ahaa-elämyksensä jälkeen. Minä en tosin ollut mokannut mitään, mutta illan tulevaisuus aiotun viinin kera oli mennyt yhtä pilalle kuin koko viini. En saisi ehkä enää koskaan maistaa Libanonin kuumaa vuosikertaa 2000, kuten en saisi enää koskaan kokea uudelleen elämäni huikeaa paritonnista (lopulta paritonna). Tämä viinikokemus opetti jälleen kerran, että elämää ei voi säilöä, sen voi vain ottaa nauttimalla vastaan.

Onneksi kellarista löytyi Lähi-idän henkiselle menulle korvaava viini, israelilainen syrah Galilean laaksosta. Todella herkku, mutta ei toki näillä odotuksilla mitään Musariin verrattuna. Ruokiin israeliviini sopi maun puolesta erinomaisesti, mutta tuhti 15 alkoholiprosentin täyteläisyys oli liian hallitseva jopa viilennettynä. Tulevaisuudessa viinien alkoholiprosentit tulevat entisestään kasvamaan ilmastonmuutoksen myötä. Mutta ei surra nyt sitä ilmaston saadessa parhaillaan hetken hengähdystauon. Sen sijaan kerron nyt pääsiäismenumme ainekset, jos vaikka joku muukin innostuisi näistä: 

Alkuruoka:

Pestopitoinen durumvehnästä paistettu leipä, georgialaisesta minttuadjikasta tehty tsatsiki ja granaattiomenasalaatti.

Pääruoka:

Yrtti-valkosipulimarinoitua lampaan ulkofilettä, paahdettua punajuurta, perunaa ja parsakaalia sekä samaista tsatsikia ja salaattia kuin alkuruoan kera.

Jälkiruoka:

Baklavaa ja pistaasijäätelöä. Kiitos Lidl, sillä en tänäkään vuonna jaksanut lopulta tehdä baklavaa tai muita kiinnostavia herkkuja itse, vaikka kovasti piti.

Joskus joku on kysellyt ohjeita tekemiini ruokiin. Se on haastava kysymys, sillä en käytä juuri koskaan valmita ohjeita vaan teen kaiken "hatusta". Pizzaleipään esimerkiksi tarvitaan vain perustiedot pizzataikinan olemuksesta. Siihenhän ei tule muuta kuin vettä (noin 2dl), jauhoa (4dl), hiivaa (ripaus/pieni pala) ja öljyä (3rkl), halutessa myös suolaa. Pizzataikinaan kannattaa aina käyttää durumvehnää tavallisen vehnäjauhon sijaan, maku- ja koostumusero on valtava. Öljyksi oliiviöljyä ja kohotus mahdollisimman pitkään, jopa vuorokauden-kaksi (jolloin taikinan voi laittaa jääkaappiinkin). 

Nyt käytin pizzaleipätaikinaan kuitenkin neljän viljan hiutaleen jämät, ehkä vajaa desin (lisäsin hieman myös vettä). Siksi taikina on tuon värinen. Lisäksi laitoin vajaa puolikkaan purkin Lidlin tuorebasilikapestoa joukkoon, joka löytyi avattuna jääkaappimme syövereistä. Hävikkiin päätyvä ruoka on minulle kauhistus, joten keksin aina jonkin käytön "jämille". Uunin kautta käytettynä moni muuten ehkä vältettävä vanha ruoka-aines on jälleen kelpo herkku! Tein juuri blinejäkin viikon vanhasta Bulgarian jogurtista, ei mitään ongelmaa. 

Lopuksi laitoin pizzaleipätaikinan pellille paksusti kuin pizzan, raastettuani ensin taikinan joukkoon vielä hiukan parmesania. Päälle haarukalla reikiä ja sudilla hieman oliiviöljyä. Uunissa taikina oli 200 asteessa ehkä 20 minuuttia. Ensimmäisen erän nautimme jo ennen pääsiäistä sellaisenaan syntisen hyvän parmankinkun, parmesanin ja basilikan kera. Ai että! Loput laitoin pakkaseen, josta siis noukin leivän pääsiäisateriaa varten. Mikrosulatus tekee ihmeitä, leipä oli kuin juuri uunista tullut. Mikroa kannattaa käyttää myös huoneenlämmössä kuivattuneeseen leipään ja pullaan, simsalabim!

Granaattiomenasaalaattiin minun piti laittaa myös tomaattia ja keitettyä punajuurta, mutta a) mieheni oli ehtinyt syödä viimeisen tomaatin aamulla, b) olin unohtanut keittää punajuuria valmiiksi. Laitoin siis salaattiin punasipulia, porkkanaa, kurkkua, granaattiomenansiemeniä, saksanpähkinöitä, jäävuorisalaattia ja korianteria. Lisäksi laadukasta balsamiviinietikkaa ja oliiviöljyä, niissä ja huoneenlämmössä piilee usein salaatin maun salaisuus. Israelilaiseen keittiöön kuuluu ehdottomasti punajuuri, mutta tämä salaatti oli todella maukas ilmankin sitä. Harissatahnaakaan meillä ei nyt ollut, joka sopii täydellisesti tällaisen salaatin maustajaksi.

Vahvasti minttuinen tsatsiki oli varmasti syy kokonaisuuden toimivuudelle. Helppo minun on nyt reseptiä tarjoilla, kun ei georgialaista minttuadjikaa saa varmaan kuin ehkä hyvällä tuurilla Baltian maista. En ymmärrä sanaakaan georgian koukeroista, mutta arvelen adijatahnan sisältävän luonnollisesti minttua, valkosipulia, suolaa ja ehkä korianterinsiemeniä tai sarviapilaa, ehkä myös jotain chilintapaista. Näitä samoja ainesosia voit sekoittaa tuoreena turkkilaiseen jogurttiin. Lisäsin vielä kuivattua minttua, oliiviöljyä, punaviinietikkaa ja Lähi-idän tärkeää mausetta sumakkia pinnalle, jota saa nykyään Suomestakin esim. kauppahalleista ja Ruohonjuuresta. Sumakki on siis karvaankatkeran makuista punaista rouhetta, jota saadaan sumakkipensaan marjoista. Todella koukuttava lisä itämaiseen ruokaan. Vasta tämän jälkeen se maistuu autenttiselta. 

Lampaan on marinoinut ilmeisesti Hans Välimäki varsin onnistuneesti. Lidlistä sekin deluxe-rasia, kiireisen pelastus. Tärkeää on silti aina ja ikuisesti ottaa mikä tahansa liha vähintään tuntia ennen pöydälle lämpeämään, jos haluaa saavuttaa onnistuneen lopputuloksen. Paistossa taas less is more. Paista reilulla lämmöllä pinta rapeaksi, sen jälkeen lihat folioon hautumaan 10-15 minuutiksi. Lopputulos on täydellisen rosé. Hieman lisäsin sormisuolaa ja mustapippuria päälle.

Mihin tahansa uuniissa paahdettavaan juurekseen pätee sama hyvän öljyn sääntö. Nyt kuitenkin laitoin rypsiöljyä kulhoon, jossa sekoitin perunat ja selkeästi ohuemmaksi leikatut punajuuret (niissä on pidempi kypsytysaika). Mausteena käytin georgialaista khmeli sunelia eli sahramin, kuivatun korianterin ja sarviapilan yhdistelmää. Lisäksi ripaus svanetialaista suolaa, jota on maustettu ainakin paprikalla kun se on niin punaista. Kannattaa rohkeasti kokeilla kaapin eri mausteita uuniperunoihin ja -juureksiin, ainakaan itse en ole koskaan pettynyt! Mutta unohda grillimauste, jossa käytetään hyvin usein natriumglutamaattia, keinotekoista maun parantelijaa. Sama koskee aromisuolaa. 

Alkuruoaksi kannattaa usein aikaa ja vaivaa säästääkseen tehdä jotain, jota voit hyödyntää myös pääruoassa. Minttutsatsiki oli täydellinen lampaan ja punajuurien kanssa. Tänään syömme vielä samaa minttutsatsikia falafel-pitojen kanssa. Falafelit ovat suoraan pakkasesta, ei itse tehtyjä. Joissain asioissa luotan enemmän ulkoistettuun, taidokkaaseen ruuanlaittoon. Falafelit ja sushi kuuluvat näihin. Meillä ei edes ole rasvakeitintä, jota falafeleihin tarvittaisiin. Uskon, että eilen avattu israelilainen viini on täyteläisyydestään huolimatta sopiva falafeleille. Harvoin pettyy, jos valitsee tietynmaalaiselle ruoalle juuri sen alueen viinin. Jos ei halua alkoholia, minttutee on loistava valinta Lähi-idän keittiön herkuille. Tuoreista mintunlehdistä uutettuna tee maistuu ja tuoksuu vielä huumaavammalle. 

Kylläpä tästä tuli pitkä. Kuten ehkä huomaatte, ruoka- ja viiniasiat ovat intohimoni, josta voisin puhua loputtomiin. Ja toki syödä välissä. Nyt menenkin ottamaan falafelit ulos pakkasesta. 

Muuten pääsiäiseemme kuuluu aina supisuomalainen mämmi, mutta kerman sijaan suosimme vaniljakastiketta. Kinder-munat ovat taas mieheni absoluuttisia herkkuja, niitä täytyy aina ostaa. Nyt meillä on myös pääsiäispuput, jotka vain olivat liian symppikset ohitettavaksi. Eiköhän näillä herkuilla saada taas pari lisäkiloa, etenkin kun ilman povataan olevan pääsiäispyhien aikaan sateinen. Mikä olisikaan siis parempaa kuin dekkaritrilogian jatkotyöstö takkatulen, suklaamunien ja viinilasillisen ääressä?

Mitkä perinteet kuuluvat sinun pääsiäiseesi? Onko pääsiäisesi nyt selvästi erilainen koronatilanteen takia?

Iloista pääsiäistä toivottaa pääsiäispupu!