Sijoitusvuosi 2022

...on ollut sanalla sanoen karmea. Muttei suinkaan linjassa sodan kauhujen kanssa. Oikeastaan maailman tapahtumat yhdistettynä korkealla huitelevaan inflaatioon ja mahtavaan pörssisähkösopimukseen on saanut minut olemaan vain turta avatessani sijoitustilini näkymän. 


Kolea ja rupuinen Kuuvuori. Yrität tavoitella kuuta taivaalla, mutta näet lähinnä ankeuden ympärillä. Mutta olet onnellinen hetkestä, siitä että jalkasi kantavat juoksulenkillä. Olet terve ja pärjäät vaikka kaalikeitolla, jollet muulla. 


Jos unohdamme sijoittamisen ympäriltä kaiken muun, voin nähdä tämän vuoden vain hyvänä oppituntina. Se mitä edellisvuonna pohdin, olisi ollut tänä vuonna jälkiviisaasti ajateltuna vain viisasta konkretiaa toteutettuna. Silloin mietin muun muassa seuraavia asioita: 

Onko Harvian osuus ylipainossa, kun omistan sitä 11 prosenttia salkkuni sisällöstä? 

Onko Marimekon osuus ylipainossa, kun omistan sitä 10 prosenttia salkkuni sisällöstä? 

Kannattaisiko minun myydä nämä yhtiöt (joulukuussa 2021), tehdä mukava 4000-6000 euron voittotili sijoitetun pääoman lisäksi ja pedata tällä varmuusalustaa vapausvuodelleni 2022? 

Onneksi en enää muista paljonko nuo suhdanneherkät tuotteet, vaatteet, kipot ja kiukaat, olivat tuolloin plussalla. Heti tammikuussa 2022 ne hieman laskivat, mutten silti myynyt. Enhän osannut ennusmerkeistä huolimatta odottaa, millaisiin syövereihin maailma uppoaa ja sitä myötä etenkin kasvuosakkeet. Pidin kuitenkin Harviaa ja Marimekkoa hyvinä yhtiöinä ja pidän edelleen. En ole myynyt mitään, je ne regrette rien!


Sumea on näkymä tielle, joka oli ennen kirkas ja pölyinen. Nyt olemme saaneet takaisin ensilumen, toivottavasti myös tämän näkymän muuhunkin kuin muistoihin. Sillä historialliselle Kuuvuorelle halutaan levittää asfaltti. 


Maltti on valttia etenkin sijoitusmarkkinoilla. Jos olet noviisi, malttia tarvitaan sitäkin enemmän. Kun katson tämän hetkisiä Teslan kursseja, olen sentään onnellinen, etten omista sitä enää. Vaan myin ne edes jonkinlaisella voitolla. Fortumit, jotka olin ostanut vastoin vastuullisuusperiaatteitani halvalla, onnistuin myymään juuri ennen niiden totaalista romahtamista. Fortumit olivat ainoa myyntini viime vuodenvaihteen tienoolla, mutta sillä voitolla ei kompensoida railakkaa miinusta osakesäästötilillä. Nyt se on sentään kuroutunut lähemmäs plussaa tai pikemminkin nollalinjaa. Kyllä tästä vielä noustaan, ehkä vasta vuosien päästä. 

Jos olet itse ostanut osakkeita koronaromahduksessa, kuten itse tein, olet todennäköisesti saanut niitä aika edulliseen hintaan. Nyt osakkeet ovat sillä normaalilla kasvutasolla, kun koronarallin jälkeinen pörssikäytien torahammas, jota Matterhornin huipuksikin olen nimittänyt, on jäänyt historiaan. Kasvu oli ennennäkemättömän lujaa, enkä sitä täysin ymmärtänyt edes katselemalla pörssikurssien historiallista kehitystä ja kuuntelemalla sijoitus Warren Buffetin varoituksia. Silloin vuosi sitten hän taisi luottaa lähinnä Coca-Colaan, joka, kappas kummaa, on minulla eniten plussalla Sammon lisäksi. Näitä osinkokoneita tulen tuskin myymään koskaan, mutta mistäs sitä tietää. Kokiksethan ostin vahingossa osakesäästötilille, jolloin maksan osingoista aina lähdeveroa. Jos olisin ymmärtänyt ostaa ne arvo-osuustilille, en maksaisi veroa kuin vasta lunastusvaiheessa sen 30 prosenttia. 

Siksi ei kannatakaan ostaa osakkeita suin päin miettimättä, mitä ostaa ja mihin ostaa. Ulkomaiset osakkeet, jotka haluat pitää pitkään osinkotuoton takia: osta ne arvo-osuustilille. Kotimaiset osakkeet, jotka haluat pitää pitkään tai lyhyesti mistä syystä hyvänsä: osta ne osakesäästötilille. OST:llä et joudu maksamaan sitä 30 prosentin veroa, josta nyt mediassa höpistään. Merja Mähkä on eritoten somessa muistuttanut myymään miinuksella olevan "huonot" sijoitukset ennen vuodenvaihdetta, sillä ne voi hyödyntää verotuksessa. Tämä hyvä vinkki EI päde osakesäästötilillä, jonne suurin osa nuoremmista sijoittajista on osakkeensa hankkinut. Sieltä ei siis kannata myydä mitään, mistä ei muista syistä halua luopua. 

Ensin olin liiankin innokas myymään ja ostamaan. Sitten kun olisi pitänyt tehdä nopeita liikkeitä, olin oppinut varomaan, käyttämään harkintaa. Pärjääkö intuitiolla osakemarkkinoilla? Ei ehkä, mutta huomaan, että olisin tuurilla tehnyt oikeat valinnat sen varassa. Myös järjen. Jos osakkeet ovat 50-200% plussalla niin aika moni myy. On myös heitä, jotka eivät myy. He jotka ostivat kokiksensa 1980-luvulla, voivat nyt ihailla yli 4000 prosentin voittoa tilillään. 



Kun malttaa hetkisen tarkentaa, saattaa pimeydessäkin saada jonkinlaisen kuvan tiestä, joka johtaa jonnekin. Se on sitten eri asia, haluatko astua sille tielle vai perääntyä liukkaita portaita pitkin takaisin sinne, mistä tulitkin. 


Ehkä juuri sumea kristallipallo on se, mikä minua sijoittamisessa kiinnostaa. Vaikka pallon hinkkaamiseen menee aikaa, eikä siellä silti näy välttämättä yhtään mitään, saattaa kuitenkin huomata koko reilun kolmen vuoden sijoitushistorian olevan plussan puolella. Parempi tuotto siis kuin rahojen makuuttaminen pankkitilillä, joka tosin nyt on korkean inflaation takia kannattavampaa kuin aiemmin. 

Mitä varsinaisia liikkeitä tein tämän vuoden aikana? En juuri mitään. Jatkoin rahastoihin sijoittamista kuten ennenkin, tosin pienemmillä kuukausisummilla, koska jätin päivätyöt eli säännöllisen tulovirran taakseni. Ostin lisää Sampoa keväällä hinnan romahdettua, sillä koko Suomi koki sen ehkä turvallisimpana suomalaisena osakkeena. Sain sitä hyvällä hinnalla, noin 35 eurolla osake. Kun Seligsonin Suomi-rahasto hiukan elpyi (minulla on nollakuluista Suomea myös Nordnetissa - onko tässä järkeä?), myin siitä puolet ja sijoitin sen Yhdysvaltoihin Nordnetissa. Se oli viisas teko, sillä ilman sotaakin reunavaltio Suomen osuus maailman pörsseistä on vain 0,5 prosenttia. Silti me suomalaiset rakastamme sijoittaa aivan liikaa Suomeen. Olemme isänmaallista kansaa ja se näkyy myös sijoitusvalinnoissamme. 


Asuntomarkkinatkin ovat aivan jäässä. Mielestäni tuota kuvan keltaista taloa, tai jotain huoneistoa siinä, on yritetty myydä ikuisuus. Onneksi ei ole pakottavaa tarvetta myydä. En hevillä muuttaisikaan enää taloon, jossa ei olisi varaavia kakluuneja ja puuhellaa. Kotona pärjää pidemmänkin sähkökatkon vallitessa, kunhan vaan on niitä puita riittävästi!


Mitä vuonna 2023? En tosiaankaan tiedä. En ole yhdestäkään yhtiöstä tällä hetkellä niin kiinnostunut, että ostaisin sen uutena salkkuuni. Tässä kohtaa muistankin, että ostin syksyllä kevään osinkotuloilla vähän jälleen sitä riskialtista kasvuosaketta eli QT:ta. Se oli kuitenkin 38 euron hintaisena jo niin houkuttelevalla tasolla, että päätin avausposition ostaa. Ne osakkeet olivat hetken hyvinkin plussalla, mutten viitsinyt vain parin viikon pitämisellä myydä pois. Ehkä olisi pitänyt? 

Ja ostinhan minä alkuvuodesta Wärtsilääkin. Sitäkin lisäsin salkkuun jossain pudotuksessa, enkä ole katunut. Wärtsilä on tulevaisuuden yhtiö, todennäköisesti pidän sen kauan salkussa. Minulla ei ole kuitenkaan edelleenkään selkeää sijoitussuunnitelmaa, jollaista peräänkuulutetaan aina. Mutta olen luonteeltani hallitun kaoottinen. En myöskään kirjoita kuten opetetaan (editoin tekstiä jatkuvasti, jolloin saatat tehdä paljon ns. turhaa työtä ja pilata aiempaa hyvää) enkä suunnittele elämääni, en luo tavoitteita ranskanviivoilla. Minua on aina vain ahdistanut liiallinen suunnitelmallisuus. 

Siksi toivonkin tarjoavani viihdettä ja päänpudistelua teille lukijoille, jotka tekisitte varmasti monet asiat toisin. Uskon kuitenkin, että kantapää opettaa parhaiten. Kokemus, jota et voi kerryttää kuin kokeilemalla. Ainoastaan yksi asia on hyvä muistaa: sijoita vain sellaista rahaa, jota et todennäköisesti tarvitse pitkään aikaan. Tällä hetkellä minulla on käyttötilillä noin 5000 euroa. Se on liian vähän, vaikka se onkin suositeltu puskuri (noin kahden kuun palkka). Mutta tarvittaessa voisin nostaa lisää apurahaa, jonka varmasti teen viimeistään kesällä. 


Aina saatat löytää myös uusia teitä, jotka eivät välttämättä vie muualle kuin pudotukseen. Ennen tämäkin vei jonnekin, jota ei enää ole, muuta kuin rauniot kallionjyrkänteen harjalla. Kirkkotie on yksi Turun vanhimpia teitä. Ei voisi uskoa, kun tyngillä nyt tallustaa. Katariinan kirkko sentään yhä tuolla kuvaajan oikealla puolella siintää, takana myös yksi vanha talo ajalta, joka on kuin irrallinen muistus hävinneeltä aikakaudelta.


Toisin sanoen, olen tänä vuonna sijoittanut uudelleen pitkälti omia säästöjäni, myönnän myös laittaneeni pari sataa apurahasta rahastoihin. Sillä saamastani apurahasta ei makseta eläkettä, ja se on aika pitkä miinus. Virallisesti apurahailu ei myöskään kerrytä työkertymää - aivan kuin et olisi töissä lainkaan. Täytyyhän tästä ajasta minulle jokin pesämuna jäädä. No, tämä kuitenkin on sivujuonne sijoittamista käsittelevässä jutussa, mutta mainitsemisen arvoinen. Eri elämäntilanteissa ei välttämättä voi sijoittaa samalla tavalla. 

Jos jostain kannattaa pitää kiinni, on rahastosijoittaminen. Rahastot tuottavat historian valossa parhaiten ja niihin voit sijoittaa vain muutaman kympin kuussa. Vaihtoehtoisesti, jos omistat vihreän paholaisen, voit suunnata S-bonukset suoraan korkean riskin rahastoon. Näin minä olen tehnyt jo monen vuoden ajan, kohta siellä on jo 1000 euroa rahaa hiluista kertyneenä. Ihmeellistä on elämä. 

Vuosi 2023 pysyy mysteerinä niin kauan, kun Ukrainan tilanne on kestämätön. Veikkaan kuitenkin, että jos ja toivottavasti kun rauha solmitaan, pörssikurssitkin lähtevät jälleen rallattelemaan. Mutta ei tarvita kuin aikaa ja pitkäjänteisyyttä, jota kärsivällisyydeksikin kutsutaan. 

Miten oma sijoitusvuotesi sujui? Millä mielin siirryt seuraavaan? 

Toivotan kaikille parempaa uutta vuotta 2023, jollen ennen sitä ehdi tänne kirjoittamaan! Kiitos kun luet ja kommentoit höpinöitäni!







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!