Koko Suomi sijoittaa ja ylikuluttaa

Nyt on sellainen ihme päässyt tapahtumaan, että miljoona suomalaista omistaa osakkeita. Eikö ole uskomatonta? Minulla ainakin on yhä vahvasti se mielikuva, vaikka sijoitankin itse, että sijoittajat olivat niitä lama-ajan nousukkaita, joiden kanssa minulla ei ollut eikä ole mitään tekemistä. Nyt on kuitenkin muutettava suhtautumista. Usein asenteet laahaavat pitkäänkin todellisuuden perässä. Suomessa on myös perinteisesti aina vähän kyräilty rikkaita, joita sijoittajat eivät kuitenkaan pääsääntöisesti ole. 

Sijoittaja ei myöskään ole enää yli keski-ikäinen mies vaan yhä useammin nuori nainen, jolla ei ole vielä suuria tai edes keskivertoja tuloja. On vain halu kerryttää varallisuutta pitkällä tähtäimellä paremmalla voitolla kuin pankkitilillä makuuttamisella. Sijoittaminen on jokaiselle vain fiksu valinta, jopa minulle nyt alhaisemmilla tuloilla. Koska olen sijoittanut jo aiemmin, voin nytkin sijoittaa osinkoni uudelleen ja kasvattaa näin varallisuutta. 


Näen usein puun varallisuuden kerryttämisen symbolina. Vaihtoehtoisesti kuvana voisi olla pieni puro, josta kasvaa iso joki. 


Nyt on julkaistu mielenkiintoisen tutkimuksen Koko Suomi sijoittaa ensimmäinen osa. Sieltä löytyy muun muassa tietoja siitä, mitä sijoittajat syövät, mitä he harrastavat ja millaista musiikkia he kuuntelevat. Sieltä löytyi monta osumaa itseeni, joka esimerkiksi juuri katson eniten dokumentteja telkkarista, kuuntelen jazzia ja harrastan liikuntaa, jopa erikseen mainittua hiihtoa! Mitä ihmettä!?Sijoittajilla on usein realistinen, mutta positiivinen asennoituminen elämään. Sijoittajat ovat aktiivisia ja harrastavat myös kulttuuria. Ehkä sijoittamisen taustalla on myös kiinnostus yhteiskuntaan, joka näkyy myös monissa harrastuksissa? Onkin mielenkiintoista pohtia näiden yhteisten muuttujien pohjimmaisia syitä. 

Miljoonan sijoittajan rajapyykki ylittyi 31.3.2022, kätevästi juuri Q1-kauden mentyä umpeen. Vielä en ole laskenut omia miinuksiani tai plussiani enkä ehkä taidakaan, sillä en halua masentua. Enemmän minua silti masentaa se, että samaisena päivämääränä vietettiin suomalaista ylikulutuspäivää. Linkistä löytyy WWF:n herättävää tietoa kulutustottumuksistamme. Lainaus sivulta: 

"Maailman ylikulutuspäivä on laskennallisesti se päivä, jona ihmisten ekologinen jalanjälki ylittää maapallon biokapasiteetin, eli kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä fossiilisten polttoaineiden käytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Maailman ylikulutuspäivä on viime vuodet pysytellyt heinä-elokuun vaihteessa. Vuonna 2020 koronakriisi siirsi ylikulutuspäivää arvioilta noin kolmella viikolla elokuun loppupuolelle. Ilman kulutusrakenteiden muutosta ylikulutus uhkaa palautua aiemmalle tasolle koronakriisin tasaannuttua. Käytämme siis noin seitsemässä kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi. Suurimmat syyt tähän on energiantuotanto, liikenne ja ruoantuotanto.

Suomalaiset kuluttavat oman osansa maailman luonnonvaroista noin nelisen kuukautta maailman keskiarvoa aiemmin. Vuonna 2021 suomalaisten laskennallinen ylikulutuspäivä oli 10. huhtikuuta. Koronapandemian tarkkaa vaikutusta suomalaisten ylikulutuspäivään ei vielä tiedetä. "


Nyt tiedämme, että viimeksi mainittu päivämäärä oli tänä vuonna kymmenen päivää aiemmin kuin viime vuonna. Vaikka meillä oli koronapandemia ja on edelleen. Vaikka sijoittajat ovat monessa asiassa valveutuneita ja yhä kiinnostuneempia vastuullisesta sijoittamisesta, sijoittamisen ja kuluttamisen välillä piilee iso ristiriita. Myös markkinatalouden yksi peruskulmakivi on talouskasvu. Jolleivät ihmiset kuluta ja jollei talous kasva, myöskin varallisuuden kerryttäminen hidastuu. Tämä oli myös itselläni merkittävä pohdinnan paikka ennen rahojeni pistämistä ensimmäisiin osakkeisiin. Onko oikein sijoittaa, jos haluaa olla kulutuskriittinen? 


Turku, autoilijan kaupunki. Turun asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari kannatti vankkumattomasti kaupunkisuunnittelua autoilijan näkökulmasta. Kaupungissa auton käytölle ei kuitenkaan ole niin suuria perusteita kuin haja-asutusalueilla. Kuitenkin Suomessa ajetaan Euroopan mittakaavassa miltei eniten alle kolmen kilometrin ajomatkoja tyyliin Giganttiin ja kebabille. Tässä on mielestäni suuri kysymyksenasettelun paikka oman eteispeilin edessä. Meillä ei ole enää autoa, joten voimme armahtaa itsemme. 


Olen tehnyt jo muutamia kertoja Sitran elämäntapatestin jolla mitataan myös hiilijalanjälkeä. Nyt sain siitä 2400, kun keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on 6900. Alhaisin lukemani on ollut 2300, nyt tuli vähän enemmän koska olen käyttänyt vapaudessa enemmän juustoja ja leikkeleitä (jokainen päivä tuntuu juhlapäivältä...). 

Samaan aikaan suurin yksittäinen omistukseni salkussani on Harvia, kiukaiden valmistaja. (Tuossa testissä ei muuten kysytty saunomistiheyttä, mikä vaikuttaa merkittävästi sähkölaskuun. Minä käyn max. kerran viikossa saunassa). Onko oikein sijoittaa kiukaisiin, joita hankitaan pääsääntöisesti hyvän elintason koteihin ja jotka kuluttavat sähköä? Eikö olisi parempi käydä uimahallin saunassa, vaikka sielläkin toki voi olla kiukaana Harvia? Huomaatte, että ajattelen jatkuvasti itselleni eettisiä ansoja.




Olen kuitenkin tutustunut yhtiöiden strategioihin ja vastuullisuusraportteihin, vaikka eiväthän ne aina koko totuutta kerro. Kesko, joka on yksi neljästä suurimmasta omistuksestani, on valittu maailman vastuullisimmaksi ruokakaupaksi. Jos siis haluan johonkin ruokakauppaan sijoittaa, ehkä Kesko sitten on paras ja historian valossa myös tuottavimpia valintoja. Lisäksi kotimainen. Omistan myös ICAa ruotsalaisen rahaston kautta. 

Jokaisessa sijoitusvalinnassa on aina jokin miinuspuoli, se on hyvä muistaa. Myin Fortumit viime vuonna pois 28 euron osakehinnalla, koska en ollut riittävän vakuuttunut yhtiön kestävistä valinnoista. En myöskään ajatuksena pitänyt Venäjän markkinoista, koska minulla oli ja on se ajatus, että siellä on kaikesta vastuullisuus kaukana. No, sentään tämän kaupanteon kohdalla voin olla jälkiviisas ja sanoa tehneeni sen hyvään aikaan. Näillä rahoilla ostin tanskalaista tuulivoimaa Vestas Wind Systemsiä, joka onkin noussut mukavasti sähköntuotannon kriisiytymisen seurauksena. Mutta onko tuulivoimakaan niin vihreää kuin ajattelemme? Millaisia haittoja isot tuulivoimafarmit aiheuttavat niin lähistön eläimille kuin ihmisille? Ajattelen kuitenkin sen olevan tuhannesti parempi vaihtoehto kuin fossiilisten polttoaineiden käytön. 


Kuuvuoren laella palaa usein puu. 


"Viherpiipertäjät" asuvat usein puutaloissa, kuten minäkin. Tällainen elämäntapa miellyttää minua ylivoimaisesti eniten myös tunnelmaltaan. Mutta tähän menee 4-5 kuutiota puuta vuodessa, se palaa taivaan tuuliin. Tiedän kyllä monia, joilla menee huomattavasti enemmän. Sataan neliöön viisi kuutiota on ehkä jonkun mielestä vähän, toisen mielestä paljon. Polttamalla kakluuneja talo pysyy terveenä, tämä on suorastaan edellytys painovoimaisessa hirsitalossa. Kakluunilla saatu 17 asteen huonelämpö tuntuu myös paljon lämpimämmältä kuin 20 asteen sähkölämpö. Patterit meillä on 17,5 asteessa, ne menevät siinä kohtaa päälle kun lämpö putoaa siihen. Hyvin tarkenee. 


Tunnelman hinta on usein suurempi kulutus. Moni suree vanhojen katulamppujen häviämistä idyllisiltä puutaloalueilta. Tilalle laitetaan energiatehokkaammat led-lamput, joissa on hirveä valkoinen valo ja kylmä rautatolppa lämpimän puisen sijaan. Yritän suhtautua asiaan ekomielisesti, mutten kykene. Ajattelen myös alueiden museaalisia arvoja. Toivon, ettei tälle Kuuvuoren tielle ajeta koskaan asfalttia, kuten juuri nyt uhataan. 


Tämä osittainen polttolämmitys on tämänhetkinen suurin ilmastosyntini tapaslautas-faniuteni lisäksi. Laskemalla oman hiilijalanjäljen ja valitsemalla salkkuun tai rahastoihin mahdollisimman vihreitä yhtiöitä voi kuitenkin päästä kuluttamisessakin ekologisesti plussan puolelle. Mitä enemmän selvittää valintojen taustoja, sitä paremmin voi myös puntaroida kokonaisuuden vastuullisuutta ja ekologisuutta.



 

Samaan aikaan Suomessa ylikulutettiin monta kuukautta aiemmin se määrä kuin maapallolla keskimäärin. Minusta olisi kiinnostavaa tietää, mikä on sijoittajien hiilijalanjälki. Onko siinä jokin yhteinen määrittävä tekijä, vai varioiko tämä vahvasti asumismuodon- ja sijainnin mukaan. Moni sijoittaja ainakin harrastaa purjehtimista, minä en. Jos veneilee vain purjeilla, kai se on aika vihreä valinta. Vihreämpi kuin minun harrastukseni ruotsinristeily risteilijällä. En ole käynyt kahteen vuoteen, miltei jo kroppa värisee vadelmaveneen ja a la carten puutteessa. 

Mietin, miten saisin muokattua sijoitusprofiiliani yhä vastuullisempaan suuntaan. En keksi siihen muuta keinoa kuin selvittää yhä enemmän, kysyä vastuullisuudesta myös suoraan yhtiöiltä. Harrastan myös sellaista, että kysyn suoraan jonkun tuotteen kohdalla, voisiko tämän korvata tällä, ja niin edelleen. Esimerkkinä toimivat Nordqvistin ja Liptonin pyramiditeepussit, jotka olivat muovisia. Ne voisi aivan hyvin korvata uusiutuvalla ainesosalla, josta ei liukene myöskään millään ilveellä mikromuovia elimistöön. Sainkin Nordqvistiltä vastauksen, jossa tätä asiaa on jo ehditty miettiä. Nyt en ole vähään aikaan ostanut kyseisiä teepusseja, joten en tiedä, onko muutokseen jo ryhdytty. 


Kun puuhellalla tekee ruuan, siihen menee ehkä 4-8 pientä halkoa. Samalla lämpiää tiskivesi, jonka lämmittämiseen menisi kraanan kautta sähköä. Kun on polttanut puuhellaa, keittiö on koko päivän lämmin eikä patteri mene päälle. Samalla kuivuvat myös pyykit. 


Ehkä jonkun mielestä tämänkaltainen kuluttaja on hankala. Mutta mikään ei muutu, jollei itse edusta sitä muutosta, jonka haluaa nähdä maailmassa. Kuulostipa nyt gandhimaiselta. Olen kuitenkin kaukana ekopyhimyksestä metwurstiriippuvuuksissani, mutten myöskään usko liialliseen itsensä ruoskimiseen. Jokin asia voi olla vähän vähemmän ekologinen, jos kuitenkin valtaosa muista valinnoista viheriöi kilpaa kevään koivunnuppujen kanssa. 

Oletko sinä miettinyt sijoitus- tai kulutusvalintojesi vastuullisuutta? Oletko tehnyt tuon elämäntapatestin? Ei tarvitse kertoa lukemaa, mutta toki se myös minua kiinnostaa. Jos taas et ole aloittanut sijoittamista, mikä on tähän asti estänyt? 

Onnea kuitenkin miljoonalle siitä, että on uskaltanut lähteä joko hyvin tai huonosti valmistautuneena parhaaseen tapaan kerätä kestävää tuottoa rahoilleen!

Kommentit

  1. Mietin paljonkin sijoitus- ja kulutusvalintojeni vastuullisuutta. Ympäristöasioiden lisäksi myös eettiset asiat ovat tärkeitä. Asioiden selvittäminen perinpohjin on kuitenkin vaikeaa, kun yritykset eivät aina itsekään (tai ainakin väittävät etteivät) tiedä kaikkien raaka-aineidensa alkuperää. Toki vältän sellaisia tuotteita ja yrityksiä, joista tietää, ettei toiminta ole vastuullista. Pitääkin tehdä taas tuo Sitran testi. Edellisestä kerrasta on aikaa, enkä muista tulosta enää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta, eettinen puoli ja yritysvastuu yleisesti ovat yhtä tärkeitä kuin ympäristöasiat. Alihankintaketjut muodostavat tosiaan usein harmaita alueita. Jossain kohtaa välttelin kaikkia palmuöljyä sisältäviä tuotteita, kun sen osoittaminen aidosti vastuulliseksi on ollut haastavaa. En halua että yksikään sademetsäaari tuhoutuu tai oranki menettää kotinsa sen tähden, että me saamme syödä jotain tiettyä suklaapatukkaa. Myin myös pois Eurooppa-rahastoni osittain siksi, kun se sisälsi niin paljon Nestleä, joka hyödyntää palmuöljyä monissa tuotteissaan myös alihankkijoiden kautta. Ainakin silloin oli näin. Mutta tosiaan ison selvitystyön saa tehdä, jos haluaa olla vastuullinen, eikkaikkeen tietoon voi sellaisenaan luottaa. Hienoa, että olet myös näitä paljon pohtinut. Uskon, että tämä tulee olemaan yhä yleisempää tulevaisuudessa. Sitran testi onkin hyvä tehdä aina silloin tällöin, tai jokin muu vastaava testi, jos ja kun haluaa mitata omaa kulutustaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

The Happy Worker ylpeänä keittää: apurahakahvit!

Nurmikon historia ja siilien tulevaisuus

Kesätauko (ehkä), muttei rikoksista