Havaintoja Instagramista

Minäkin astuin blogini kanssa Instagramin maailmaan, ehkä parisen kuukautta sitten. Tässä ajassa on tullut huomattua yhtä sun toista - kuten eilen, että näin pitkä teksti ei mahdu Instagramin tekstikenttään!


Edustaisiko tämä pikaisesti näpsäisty tilannekuva parhaiten Instan sisältöä? Kirjan päältä kyllä puuttuu kukkanen, enkä ole imuroinut verantaa kuukauteen. 


Tarkoitukseni oli siis listata intuitiivisesti asioita, joita olen pohtinut sydännappeja törkkiessäni ja erinäisten "julkkisten" ja "tavisten" sekä näiden välimuotojen tilejä stalkatessani. Olin ihme ja kumma kirjoittanut ajatukseni ensin kännykän muistioon, joten sain tekstin kopioitua tähän, vaikka Insta hylki ajatteluani. Ymmärrän toisaalta! Mutta lista tulee tässä. Oletko samaa vai eri mieltä?


➡️ Kaikkea on liikaa. Yrität löytää jotain kiinnostavaa ja selkeää, mutta löydät helpoiten sillisalaattia. Kuitenkin koukutut tähän, pidit sitten sillistä tahi et.

➡️ Mahdollisuudet stalkata lähes kenen tahansa elämää. Vaikka jokainen kirjoittaa ja kuvaa juuri sen verran mitä ja miten haluaa, lopputuloksena voi olla pitkän ajan kuluessa lähes päiväkirjamainen avautuminen julkisuuden alttarilla.

➡️ Rajat hälvenevät, liittyen edelliseen. Minä en haluaisi olla hypoteettinen ultrakuva vanhempani instatilillä. 

 ➡️ Samaan aikaan tilien pitäisi kuitenkin olla genreltään rajattuja ja tyyliltään selkeästi tunnistettavia, jos haluaa saada mahdollisimman paljon seuraajia. Seuraajan täytyy välittömästi tunnistaa tyyli, sillä kärsimätön silmämme haluaa palkinnon muutamassa sekunnissa: jatkoon vai ei?

➡️ Edellä mainittu ei koske julkisuuden henkilöitä, joiden asia yleensä kiinnostaa sisällöstä riippumatta.

➡️ Kun avaa Instatilin, heti aluksi tulee iso ryöppy seuraajia. Määre "iso ryöppy" on toki suhteellinen. Viikkojen kuluttua moni seuraajista on kuitenkin poistanut sinut seurattavista. Seuraaminen on siis joskus yhtä kuin: ala sinä vuorostasi seurata minua. Mikäli olet näin tehnyt, alkuperäinen seuraajasi on saanut yhden seuraajan lisää ja sinä lopulta yhden vähemmän. Toki on sentään enemmän heitä, jotka seuraavat oikesta mielenkiinnosta, kuten itsekin teen. 

➡️ Edellä mainittuun liittyen: Instagram on joillekin aikuisten lastentarha, jossa kysytään "ollaaks kaverei" , kunnes ei enää ollakaan. Joidenkin elämä pyörii seuraajamäärien ympärillä samoin kuin joillekin oli tarhassa tärkeää olla mahdollisimman monen "kaveri" ja luokitella heitä bonuksena paremmuusjärjestykseen (Instassakin on lähipiiri).

➡️ Julkisuuden henkilöt tai julkisuuteen haluavat ovat "kaikkien" kavereita. Esimerkiksi kirjailijat seuraavat toisiaan, taiteilijat toisiaan ja niin edelleen. Onko tämä oikeasti totta, ettei enää voi taiteilla tai kirjoittaa menestyksekkäästi omassa erakkomökissään vailla someverkkoa? Ei tietenkään, mutta vaikeaa se nykymaailmassa on.

➡️ Moniin instatileihin kommentoidaan vain ♥️ tai 🥰 tai ihanaa viikonloppua! Minua huvittaa tämä yhtä paljon kuin se, että työpaikan Teams-kokouksissa jokainen kokoukseen osallistuja kirjoittaa kokouksen päätyttyä vuorotellen Kiitos ♥️ kiitos, KIITOS, kiitoksia 😄 kiitos, kiitos, kiitos 👌Kokouksessa voi olla 30-40 osallistujaa 😅

➡️ Hyvä asia on toki se, että Insta mahdollistaa yhteydenpidon uusiin ihmisiin ja vahvistaa ainakin jossain määrin kuulumista johonkin tiettyyn yhteisöön. Kuten vaikka sisustajat tai puutaloremontoijat käyvät tykkäämässä toistensa kuvia ja voivat jopa ystävystyä. Insta mahdollistaa samanlaisten kohtaamisen, mutta yhdistääkö tämä formaatti eri tavalla ajattelevia? Minusta tuntuu, että Insta ja koko some vain lopulta lisää vastakkainasettelua (ja kilpailua vertailun kautta).

➡️ Blogin kirjoittaminen ennen Instagramia oli ahdistavan hidasta johtuen työaikatauluistani. Instaan on helpompi kirjoittaa nopeasti (ja todellakin kirjainten maksimimäärä huomioon ottaen) , mutta tämä formaatti myös sitoo enemmän. Blogissa on jännänä juttuna se, että mitä harvemmin kirjoitat, sitä enemmän käydään katsomassa onko tullut uusi teksti ja luetaan samalla joitain vanhoja. Instassa kuitenkin julkaisutahti on yhteydessä seuraajien määrään. Kun taas itselleni se ei ole niin tärkeää, kohta ehkä kirjoitan Instassa itselleni!


Minulle ehdotetaan seurattavaksi muun muassa remontointi-, puutalo-, puutarha- ja sistustustilejä. Tervetuloa vaan tekemään meille hommat yhtä aktiivisesti kuin omalla Instatilillänne! 


➡️ Kirjoittamiseen perustuvat instatilit ovatkin haaste. Nykysomettaja haluaa kuvan ja pari lausetta, ei romaania. Sen jaksavat lukea Instankin puolella esimerkiksi kirjoja paljon lukevat ihmiset. Toisaalta, Instagramhan on ensi sijassa kuvapalvelu. Blogit ovat sitten asia erikseen. Kuitenkin todella moni blogi on valunut Instaan lopulta pysyvästi, ollen nykyisin blogin ainoa julkaisuformaatti.

➡️ Voisinhan minä pitää Instatilin vain vaikkapa valokuvaustilinä. Mutten ole vieläkään saanut ladattua Instaan ainuttakaan järkkärikuvaa eikä oman luurini kuvien resoluutio oikein ehkä riitä tasokkaimpien tykitysten tasolle. Insta saa kuitenkin aikaan sen, että alkaa mietintä, pitäisikö sisältöä rajata jotenkin. En kuitenkaan halua, sillä elämääni ei voi rajata. En kykene suikaleajatteluun, vaikka kuinka yrittäisin. Joten, kaikki intuitiivinen tai ei mitään.

➡️ Lopuksi hämmentävä huomio: olen saanut neljä lähestymisyritystä amerikkalais-gambialaisilta kenraaleilta, vaikka minulla ei ole tilissäni ainuttakaan kuvaa itsestäni! Oi te tosirakkauden amiraalit! Arvostan, että teille ei ole ulkonäkö tärkein, vaan henkinen sisältö! Tai sitten haluaisitte päästä asumaan siivelläni suomalaisiin metsämajoihin? 


Saan myös jatkuvasti sieni- ja metsäpäivityksiä seuraamisehdotuksiin, mutta yllättävän vähän mitään juoksemiseen tai liikuntaan liittyvää. En ole kirjoittanut aiheesta mitään Instagramiin, joten siinä ehkä syy. Kuvassa syyskesän ainut ei-madonsyömä megaherkkutatti, jonka nappasin mukaan juoksulenkillä. 


Instassa on varmasti ziljoona hyvää asiaa, jota en ole vielä huomannut. Kertokaa minulle! Miksi sinä olet Instagramissa ja kyllästytkö siihen koskaan? Oletko harkinnut pois lähtöä somesta vai painaako vaakakupissa enemmän "fear of missing out?" 

Ja lopuksi ihanaa viikonloppua! ♥️😍😄


P. S. Minun piti julkaista tänään yksi toinen teksti, mutta pidin sitä liian nolona. Luen sen ensin miehelleni ja päätän sitten, heh! 

Kommentit

  1. Matkailuaddiktiosta kärsivänä insta on loputon inspiraation lähde sekä lähelle että kauas. Ihan puhtaasti instasta bongaamani lumoavan kaunis ja historiallinen vierailukohde oli Meteora. Monta muutakin hyvää vinkkiä ja neuvoa olen saanut instatuttavilta.

    Seuraan ainoastaan tavallisia instakäyttäjiä, joiden kanssa minulla on jokin yhteinen kiinnostuksen kohde, useinmiten se on matkailu tai sitten luonto tai ruoka. Osan kanssa vaihdamme suurimmaksi osaksi juurikin niitä tavanomaisia kohteliaisuuksia pääsääntöisesti. Joskus direct messageilla muita juttuja. Ensimmäiset insta"treffitkin" sovin, mutta valitettavasti ne eivät toteutuneet. Henkilö joutui kesken Euroopan kierroksensa palaamaan takaisin kotimaahansa. Muutamat neuvot Suomimatkailusta olen jakanut menestyksekkäästi.

    Itse suhtaudun instaan keveänä hupina. Kiva katsella mielenkiintoisia kohteita maailmalla, helppo kysyä niistä lisää ja kiva ylläpitää muutamia keveitä instaystävyyksiä.

    En jaksa ihan hirveästi kiinnostua siitä kuka seuraa tai ei seuraa. Välillä olen pitänyt taukoa, enimmillään varmaan pari kuukauttakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ajatuksistasi Rva Kepponen! Meteora on kyllä todella upea kohde, itsekin siitä haaveilen. Tuo on varmasti paras tapa olla instassa, suhtautua siihen kepeänä hupina. Minulla taitaa olla tapana mennä vähän liian syvälle asioihin, kun voisi vain antaa olla! Kiva, että olet kokenut instan hyödyllisenä!

      Poista
  2. Mielenkiintoisia pointteja. Olen ollut Instassa jo niin monta vuotta, että sen analysointi on jäänyt. Blogi ja insta ovat hyvä kaksikko. Tosin insta elää minulla ihan omaakin elämäänsä blogijutuista riippumatta. Olen aina tykännyt instasta sen lieveilmiöistä huolimatta. Prinssi Harryt ja ja Amiraalit tulevat ja menevät. Ja niitä sitkeimpiä sankareita itse pudottelen pois. Tylsimpiä ovat seuraajien kalastajat, jotka tykättyään tilistä sitten kuitenkin lopettavat seuraamisen, kun on alkanut itse seurata ko. tiliä. Myös instastoryt ovat kivoja, ne pyörivät vain 24 h. Storyt saa pysähtymään painamalla kuvaa, näin ehtii lukea tekstinkin. Mutta kaikesta huolimatta insta on mainio somekanava, yksi parhaita. Minun tilini on keskittynyt elämään.
    terv. tuulaslife
    Tervetuloa instamaailmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula! Tuskin instasta pois lähden, vaikka ensin suhtaudunkin näemmä varauksella "uudistuksiin" elämässäni.

      Instastoryja olen myös jonkin verran käyttänyt, mutta lupaan etten tee sinne ainuttakaan tilitysvideota tai lisää pätkään taustamusiikkia (joskus kun katsoo storyja jollain julkisella paikalla tai zen-mielentilassa ja kaiutin räjähtää vahingossa soimaan.. :D).

      Sinulla on hyvän näköinen tili ja selkeä tyyli, vaikka aiheena on koko elämä. Ja seuraajatkin ovat selvästi viihtyneet tililläsi!

      Poista
  3. Minulla on samanlaisia tuntemuksia Facebookista, johon vasta äskettäin liityin.
    Siellä on ehdotettu mietelauseryhmiä sun muita, mutta luulen, että ne eivät antaisi minulle mitään blogikirjoittamista ja blogikeskusteluja vastaavaa. Tuntuu, etten edes ehdi olla muualla kuin blogeissa, joskus siihenkin kuluu liikaa aikaa. Jos alan lukea eri alustoilta (tai mitä ne ovat, face, insta, tviitit) kanssaihmisten tuottamaa sillisalaattia, niin milloin minä sitten luen asiantuntijoiden artikkeleita ja kaunokirjallisuutta?
    Kirjablogeista on tosiaan alkanut ihmisiä valua Instaan. Minusta se on surullista, ikävöin entisajan meininkiä. Tekisi mieli huutaa "Tulkaa tytöt takaisin ja olkaa niin kuin ennenkin!" - (onhan tämä jostain iskelmästä).

    "Onko tämä oikeasti totta, ettei enää voi taiteilla tai kirjoittaa menestyksekkäästi omassa erakkomökissään vailla someverkkoa? Ei tietenkään, mutta vaikeaa se nykymaailmassa on." Tästä Kari Hotakaisella on painavaa sanottavaa kirjassaan Tarina. Hän suhtautuu ironisesti itsensä brändäämiseen ja siihen, että kirjailijan pitäisi olla kiinnostava henkilö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kirjavinkistä, joka puhuttelee jo nyt!
      Facebook ja Instagram muistittavatkin aika lailla toisiaan ja onhan niillä sama omistajakin, jolle voi napin klikkauksella myydä sielunsa.

      Ymmärrän täysin, että aika tuntuu loppuvan kesken jo pelkän blogikirjoittelun ja Facebookin ohella. Ennen mitään somekanavia ja älypuhelinta tuli luettua enemmän ja keskittyneemmin. Tästä tuleekin loppuvuoden missio: enemmän paperia, vähemmän ruutua!

      Poista
  4. Hyviä huomioita! Itse seuraa Instassa eniten tuttuja ja mielenkiintoisia vaikuttajia / bloggaajia (myös sinua). En kuitenkaan jaksa seurata kaikkia bloggaajia, joiden blogeja luen, koska yritän rajata seurattavien määrää sen verran, että ehtisin oikeasti seurata kaikkia (jonkinlainen pakkomielle selata niin kauan, että olen nähnyt kaikki uudet jutut ja katsoa tai vähintäänkion selata läpi kaikki storyt).

    Itseäni kiinnostavat eniten "tavalliset" jutut tai muuten kiinnostava sisältö, ei niinkään "täydelliset" kuvat. En siis toivokaan liikaa rajaamista, vaan pidän enemmän juuri intuitiivisesta ja tavallisesta sisällöstä.

    Hyvä pointti myös tuo kirjoittamiseen perustuvien tilien haaste. Toisaalta tykkään lukea pidempiäkin kuvatekstejä, jos niissä on kiinnostavaa sisältöä, mutta toisaalta taas instaa tulee usein vain selailtua nopeasti, joten kiinnostavakin sisältö saattaa mennä ohi turhankin nopealla vilkaisulla. Blogitekstit ovat tälle hyvää vastapainoa, koska niihin on helpompi keskittyä kunnolla ja blogien kohdalla pidänkin juuri pidemmästä tekstisisällöstä, enkä niinkään vain kuviin pohjautuvista postauksista (vaikka kuvat ovatkin toki kiva lisä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne ja kiitos myös seuraamisesta! Minulle tulee vähän tuo sama olo, että täytyy ehtiä kaikkien storyt käymään läpi, mutta ei siitä minun kohdallani tule vaan mitään, aina jotain jää.
      Tuo on ihan totta, että blogiteksteihin tulee keskityttyä enemmän ja paremmin. Ja toki siihen kaunokirjallisuuteen, jos vain malttaa pysytellä pois somesta.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

The Happy Worker ylpeänä keittää: apurahakahvit!

Nurmikon historia ja siilien tulevaisuus

Kesätauko (ehkä), muttei rikoksista