Kesäloman keräilykuulumisia ja löytämisen iloa

Ainoat konkreettiset kesälomasta jääneet muistot ovat tottahan toki jälleen kerran kirppislöytöjä. Kaiken muun kesäloman sisällön olen pääasiassa syönyt tai juonut, kuten hedonistille sopii. Asianhaaraa lieventää kuitenkin se henkistä hyvinvointia lisäävä fakta, että olen panostanut toden teolla ruoka-ainesten hankkimiseen ja keräilyyn itse! Lomakonkretiaa ovat myös kellarin kuusenkerkkäsiirappi, mustikkahillo ja suolakurkut. Odottelen vielä runsaampaa sienisatoa, jotta voin tehdä suolasieniä ja toivottavasti myös jumalaista tattisäilykettä. Kuulostaa ahkeralta, mutta juuri mitään muuta en olekaan lomalla tehnytkään, ollut vain - kuten kuuluukin?

Lomakipitys Kaarinan Ravattulan Muikunvuorelle, josta aukeaa maisema kohti Aurajokilaaksoa. Eri sieni- ja marjametsiä löytyy täältä käsin miltei 360 asteen säteellä, vaikka poimijoitakin toki riittää. Mutta ainakaan mustikat eivät ole metsästä loppuneet ja sienikausikin on vasta aluillaan. 

En ole pysynyt laskuissa mukana, kuinka monta kertaa kävin heinäkuun aikana metsässä, eikä onneksi tarvitsekaan. Intensiivivierailut eri pöpeliköissä ovat olleet pääsääntöisesti paljon antoisampia kuin pujottelut kirppiskäytävillä saati torilla, jonne olen ehtinyt aina vasta siinä kohtaa, kun "maalaisten rivi" on jo ollut pakkaamassa kamppeitaan. Aikataulut eivät selvästikään ole minua varten, ja lomalla niistä on ollut ihana irtautua. Kun emme edes käyneet missään 30 kilometriä kotoa kauempana, päivien ohjelman tai ohjelmattomuuden saattoi päättää fiiliksen mukaan. Parasta.

Tsernobyl-fiilis Littoistenjärvellä, jossa ehdin pulahtaa ennen rantojen tyhjenemistä järvisyyhy- ja sinileväpaniikilta. 

Yhden konkreettisen tuotoksen sain ruokien lisäksi tehtyä ennen kuin listaan jälleen kirppulöytöjäni. Osallistuin ensimmäisen kerran elämässäni kirjoituskilpailuun! Saa nähdä, kuinka käy, mutta odotukseni eivät ole kovin suuret. Jos pelkkään dekkarikilpailuun (johon en siis osallistunut) lähetettiin muistaakseni 400 tekstiä, kuinka paljon lähetetäänkään aiheeltaan avoimempaan ja tekstimäärältään armollisempaan kisaan? Puhutaan varmasti tuhansista teksteistä. Eikös lähes kaikkien suomalaisten yksi perushaaveista ole kirjailijan ammatti, ellei se sitten ole laulaja?

Kovin suurta vaivaa en joutunut tekstin eteen näkemään, sillä se oli minulla jo lähes valmiina, osana pidempää käsikirjoitusta. Kuvittelin koronakeväänä käsinkirjoitettujen novellien näpyttämisen koneelle sujuvan nopeasti, mutta kaikkea muuta. Hirveä säätö pelkissä riviväleissä, tauotuksissa, olisiko tämä sana sittenkin parempi -pohdinnoissa ja niin edelleen. Lopulta päätin kuitenkin kirjoittaa novellit puhtaaksi juuri siten, kuin ne on flow'na kirjoitettu. Jos ne erittäin hypoteettisesti joskus julkaistaisiin, ehkä muokkaamattomuuskin voisi olla jonkinlainen meriitti. Mutta se siitä. Kohti uusia pettymyksiä!

Löytämisen ilo joko kirpputorilla tai metsässä onkin loistavaa vastapainoa kaikelle stressaavalle aivoperäiselle työlle. Myöskin aivottomalle. Viime kirppispostauksessani paras löytö taisi olla Arabian Emilia -purkki, mutta nyt on vaikea panna löytöjä paremmuusjärjestykseen. Sanokaa te!

Söpöt, priimat korkkikorkilliset maustepurkit, joihin olen yleisesti ottaen heikkona! Yhteensä 4 euroa!

Aiemmin kesällä löysin myös ehkä saman valmistajan mustavalkoisen ison purkin, niin ikään neljällä eurolla. Tai kahdella, se taisikin olla puoleen hintaan. Lasiset korkkipurkit ovat todella hyviä esimerkiksi kuivatulle nokkoselle ja sienille.

Nämä retropurkit ovat myös oiva lisä Marimekon Oiva-sarjan mustavalkoisiin Räsymatto-säilytyspurkkeihin, jotka sain joskus joululahjaksi. En voi ottaa kuvaa kaikesta yhteensä, sillä silloin pitäisi siivota keittiön taso, heh! Tietääkö joku näiden kuvan purkkien alkuperästä jotain? 

Purkkiosasto jatkuu... En voinut vastustaa tätä japanilaishenkistä metalliastiaa, joka sopii täydellisesti jaden sävyiseen kylpyhuoneeseemme. Yksi jadeastiakin sieltä löytyy, jossa säilytän korujani. Tämä priima purkki maksoi kaksi euroa. Tänne voisi laittaa vaikkapa vanulappuja.

Ilmeisesti yritän säilöä elämäni sisällön purkkeihin, sillä tätäkään vanhaa ruotsalaista teerasiaa en voinut vastustaa! Orient- ja Afrikka-fanina myös kuva-aihe puhuttelee. 

Ostin 6 euron hintaisen purkin myös siksi, että se on parempikuntoinen kuin aiempi omistamani, jossa säilytän, yllätys yllätys, teetä. Tähän kuvaan ilmestyi näemmä myös aamutakkini, jota ilman en varsinkaan lomalla voi elää. Tai voisin, mutten näin tiivillä asuinalueella. 

Tämä on viimeinen kippolöytö! Juuri, kun haaveilin ystäväni kanssa vierailusta Lomonosovin posliinitehtaalle Pietariin (ehkä joskus kahden vuoden päästä?), löysin nämä ihanuudet vain kolmella eurolla! Venäläistä posliinia löytää kirppareilta käsittämättömän halvalla. Lomonosov on ollut keisarillinen posliinitehdas, joten tavallaan on vielä mahtavampaa löytää näitä näin halvalla kuin vaikka Arabiaa Ruotsista kympillä. Veikkaisin, että nämä "sovit" ovat ehkä 1960-1970-luvuilta.

Joskus leima on ilman alkuperämaata, etenkin vanhemmassa tuotannossa.

Ostossani ei sinänsä ole järkeä, sillä minulla ei ole muita Lomonosoveja kuin koko kattaus empirehenkistä Cobolt Blue -sarjaa, jonka osia mummoni kärräsi Neuvostoliitosta. Mutta kyllä nämä vaaleanpunaiset kukat sopivat liian hyvin keittiöön ja verannalle loputtomien kesien kahvi- ja teehetkiin!

Sitten siirrytään vihdoin tekstiiliosastolle. Yleensä minun on vaikea löytää omankokoisia vaatteita kirpputoreilta, sillä muuten sopivat vintagevaatteetkin ovat yleensä olkapäistä liian kireät. Tällä kertaa löysin kuitenkin ihanan retromekon ilman kyseistä ongelmaa ja kokokin (vanha 40, ehkä nykyinen 36-38) on lähes väljä minulle!

Tämä ihanuus vain 2 euroa!? Oli muuten lieviä haasteita ottaa yksin näitä kuvia kera henkarin, jonka koukku ei taitu! Ehkä näistä kuitenkin jotenkin saa selvää ja pääsette samalla näkemään tulevan kunnostusprojektin, viimeksi 1990-luvulla rempatun eteisen. Eteisenvastainen verannan seinä jää toistaiseksi maalaamatta, sillä saatamme joutua uusimaan koko seinän mikäli haluamme eteisestä lämpimämmän. Ristikko-ovi on kuitenkin säästettävä hinnalla millä hyvänsä. En tiedä, miten se sopii yhteen lämpöeristyksen kanssa!? Ullakolla on laventelinvärinen vanha peiliovi, jonka toivon kuuluvan yhteen ristikko-oven kanssa. 

Lapsuuden kesät olivat leikkiä vain, oi niitä huolettomia aikoja! 

Tämä ei ole Marimekkoa, vaikka siltä näyttääkin. Vilan raitamekko maksoi kirppishintaiseksi paljon eli 8 euroa, mutta maksoin sen hyvän kunnon ja sopivuuden takia. Katossa näette myös mitä upeimman puujäljitelmämuovipinnoitteen, jonka olen halunnut jo vuosia repiä pois. En voi tehdä sitä ennen eteisen sähköjen uusimista, eli koko remonttia, ettei talo pala poroksi. Muualla onkin jo - luojan kiitos - alkuperäinen koristepaneelikatto näkyvissä.

Tämä valtava Indiskan pöytäliina oli uusi, ilmeisesti virheellinen aleostos. Meidän tyyliin kuvio kuitenkin sopii. 

Samasta pömpelistä löysin mieheni järkytykseksi liilat haaremihousut kahdella eurolla! Vaikka minäkin kammoksun lököpusseja, haluan silti kokeilla niitä ennen teilaamista. Ehkä myyjä on kyllästynyt Intia-zeniin, mutta minä pistän haaremit jalkaan ja joogaan vaikka tämän pöytäliinan päällä omassa kotihaaremissamme. 

Kuvien taso näemmä huononee, mutta tämän paitapuseron kuosi sykähdytti ostopäätöksen verran! Seitsemän euroa oli ok hinta näin hyväkuntoisesta ja - laatuisesta paidasta. 

Mitä!? Ei lisää pöytäliinoja eikä ainuttakaan kahvikuppia? Joskus yllätän itseni. Sen sijaan löysin popo-osastolta italialaiset ihanuudet vain kuudella eurolla:

Mitäköhän nämä maksavat uutena? Harvinaisempi merkki, ei ole tullut vastaan. Mutta "Made in Italy" kertoo kaiken tarpeellisen. 

Näillä kelpaa tanssahdella "sitten joskus". Koko 37 on pituudeltaan hieman nafti, mutta avonaiset kärjet ja nahka antavat anteeksi. Ainakin kengät pysyvät tulevasti jalassa ilman remmiä, mikä on minulle verrattavissa lottovoittoon. 

Kaikki löydöt ovat peräisin turkulaisilta kirpputoreilta, sillä en saanut aikaiseksi lähteä maakuntamatkailemaan. Siihen olisi tarvinnut toimivan autonkin, heh. Kesän aikana autonraatomme on kärsinyt erinäisistä taudeista kuten rattihomeesta ja pilkkukuumeisesta hattuhyllystä. Ehkä on siis aika saada vietyä se kierrätykseen! Enää ei taida saada romutuspalkkiota, jonka olisi kätevästi voinut sijoittaa uusiin kirppislöytöihin.

Sen pituinen se. Huomenna todellisuus kutsuu. Katsotaan miten usein ehdin näpytellä, mutta sen ollessa henkireikäni, eiköhän jonkinlainen tahti säily joka tapauksessa. Aion myös jatkaa museokortin vingutusta niin kauan, kun ei ole toista korona-aaltoa näköpiirissä. Museoista teenkin varmaan vielä jossain kohtaa lomapostauksen, joten pysykää kuulolla. Iloista elokuuta!