Marttajaosto esittää: itse tehdyt hillosipulit

Päivän ja koko vuoden marttailuvinkkini on itse tehdyt "pikahillosipulit"! Tarvitset 80 senttiä rahaa ostaaksesi Lidlistä viimeisen alennetun hopeasipulin siemenpussin, noin neljä kuukautta aikaa, pitkiä piuhoja ja tolkuttomat määrät helteessä lämmennyttä, liejuista sadevettä. Lopputuloksen pitäisi silti olla kaiken vaivan väärti.

Lähtöruutu.

Maali! Tai no, oikeastaan se on tyhjä purkki yhdistettynä euforiseen sipulihönkään. 

Ei mennä kuitenkaan asioiden edelle eli makuelämykseen ennen vaiheiden perusteellista läpikäyntiä. Pahoittelen jo tässä kohtaa laihanlaista kuvasaldoa - pihalla oli aina joko liian kirkasta, sateista tai siellä oli liian suuri mahdollisuus piinaavien ihmisten kohtaamiseen. Tajusin, etten ottanut ainuttakaan kuvaa sipuleista sulolaatikossaan!

Korvikkeeksi laitan tähän kuvan kesäkurpitsastani. Olin niin innostunut ainoasta orastavasta pampusta, että unohdin kuvata viereiset sipuli- ja yrttiviljelykset. Nyt tämä orastava pamppu on kasvattanut itselleen mielenkiintoisen keltaisen lisäkkeen, joka ei näytä houkuttelevalta. 

Siemen: Aloitetaan kuitenkin selittelyjen jälkeen sipulin siemenvaiheesta. Alussa ei ollut muna eikä kana, vaan siemen. Tänä keväänä innostukseni muuhun kuin rairuohoon otti ylivallan ja päätin viljellä sakemannisipulia sulassa sovussa puisessa ranskalaisessa viinilaatikossa, joita minulla on kotona monia. Ne ovat myös kätevän (eli tuhoisan?) pienikokoisia, toisin kuin valtavat viljelykehikot. 

Tällaisissa laatikoissa voi säilöä muun muassa jatkojohtoja, dvd-elokuvia ja hopeasipuleita. Meillä on näitä sisällä, verannalla, kellarissa ja ulkona, koska muoviset säilytyslaatikot ovat liian epäesteettisiä. 

Unohdin tietysti pestä verannalla työkalupakkina lojuneen laatikon ennen siementen viljelyä. Sipuleihin olisi siis odotettavissa arvoviinin pikantti maku, jota pölyiseksikin voi kutsua. Joku voisi maistaa Bordeaux' n punaviinin tunkkaisena, lyijykynäisenä tai puisena, joten näistä viljelyksistä tulisi ehdottomasti bordoolaiset tai porvoolaiset minisipulit (entisajan Bordeaux Blanc oli suomalaisittain Porvoon lankku - mitä sanataidetta!).

Siemententen viljely: avaa pussi raivolla repien, jotta puolet siemenistä putoaa verannan lankkujen läpi puuvajaan (odotettavissa myöhempääkin satoa?). Nouki lattialle jääneet siemenet käteesi ja yritä erottaa ne hypoteettisista punkeista. Kaada siemenet takaisin pussiin ja huomaa, että viinilaatikossa ei ole vielä multaa. Hae matoinen, tikkuinen ja rikkaruohoinen mullaksi kutsuttu mönjä lehtikompostista ja vuoraa pinta kaksi vuotta vanhalla Pirkka-kukkamullalla.

Tee sormilla kaksi vienoa vakoa mullan pintaan (varoitus, tämä on ylivoimaisesti mukavin työtehtävä - tulet tekemään sitä yhä uudelleen ja uudelleen kuvitellen, että kätesi on hautausmaalla kesätöissä käytetty harava, jolla piti vetää hillittyjä vauhtiraitoja haudoille ja hiekkateille). Viljelyalustan ollessa valmis kippaa siemenvana pussista niin innostuneesti, että siementen turvaväli ei toteudu. Huomaa, ettet erota multaa ja siemeniä toisistaan millään apuvälineillä. Luovuta ja odota.

Viljelyksen kastelu: huomaa seuraavana päivänä, ettet muistanut kastella siemenvakoja. Mene kastelemaan vaot siten, että mustat siemenet erottuvatkin nyt mullasta liiallisen vesilammikon pinnalle. Luovuta ja odota, että vesi laskeutuu ja falskaa laatikon pohjasta läpi kuin... jotain, ennen kuin loppuvedet imeytyvät puuhun, joka turpoaa muodottamaksi pohjastaan. Luovuta ja odota.

Takatalvi: pelkäät viljelyksen jäätyvän myös verannalle, jonne olet kärrännyt laatikkoa ulkotiloista säätilanteen orjuuttamana. Huomaat, että kivijalan edessä ulkona onkin lämpimämpi varaavan kiven takia, joten toimit kuin suojeleva viherpeukalo - vihdoin tyytyväisenä itseesi. Luovutat etkä odota, kun kuulet tiedustelevia askelia pihan toiselta puolelta.

Kahden viikon kuluttua: viinilaatikko on täysin saman näköinen kuin aiemminkin, mutta auringossa ja vedessä pilaantunut. Luovutat.

Neljän viikon tai ikuisuuden kuluttua: huomaat, että viinilaatikon mullan pinnassa kasvaa vihreä sänki! Pääsiäinen on ollut ohi jo aikoja sitten, mutta iloitset tästä enemmän kuin rairuohosta koskaan. Innostuneena sängestä alat kastella sänkeä maanisesti, jokaisen työpäivän jälkeen.

Kuluu viikkoja, joista sinulla ei ole mitään käsitystä. Vasta loman alettua menet katsomaan ja huutamaan laatikolle: miracolo! Sänki on muuttunut jouhevaksi pitkäsiimaksi. Aivan kuin multa olisi täynnä siittiöitä. Järkyttävää, mutta häiriintynyttä ja luonnollista. Vedät yhden siimahännän ulos mullasta ja huomaat nupin olevan valkoinen. Se tarkoittaa, että hopeasipuli on selvinnyt vähintäänkin sikiövaiheeseen. Viet siiman keittiöön, peset sen ja syöt sen raakana. Herkullista.

Heinäkuu: huomaat, että vihersiimat ovat paksuutuneet täydellisiksi, mutta haluat vielä odottaa sipulien kasvua. Heinäkuun lopulla menet kuitenkin hakemaan pallogrilliin grillattavaa: kaupasta haalittuja herkkusieniä ja omia hopeasipuleita folioon. Sinulla on onneksi muutakin grillattavaa, sillä hopeasipulit kutistuvat grillissä muutaman millin kokoisiksi nälänhätäisen kidutusmuodoiksi.

Elokuu: huomaat, että viereiset yrtit alkavat jo kellastua ja hopeasipulin varret ovat puolikuolleet lirtit muistuttaen nyt enemmän vanhan kuolleen miehen hiuspöheikköä. Vedät lirteistä ja huomaat, että sipulit on nostettava välittömästi ennen kuin ne menevät pilalle. 

Sadonkorjuujuhla!

Keräät sipulit sienikoriin, jonka punoksen välissä on kuivuneita ja hajonneita mustikoita. Alat perata sipuleita mullasta ja kuolleista hiuksista klo 22:30, kun sinun pitäisi nousta töihin klo 6:00. Mahdollinen seuralaisesi tulee ihmettelemään marttailuajoitusta ja yrittää raivata tilaa omalle iltapalalleen. Olet huolestunut siitä, ettei vain yksikään kuollut siima putoa lattialle hyötykäyttökäden ulottumattomiin.

Peset lasipurkin ja saat kuningasidean tehdä hillosipuleita. Kello on siis lähempänä iltayhtätoista. Kuningasidean voittaa kuningataridea, jonka mukaan onkin järkevintä ryhtyä kirjoittamaan blogitekstiä hopeasipuleista.

Tässä kohtaa sipuleita on noin kymmenen perattuna ja ainakin 30 on yhä jäljellä. Tajuat, ettet voi käyttää aikaa enää sipulitehtaaseen, joten jatkat postauksen näpyttelyä kännykällä uskoen sinivalosuodattimen jumalalliseen voimaan. Alat olla nälkäinen ja ymmärrät jättää blogikirjoituksen kesken. Mietit, miten sipuliongelma ratkaistaan. Pohdit sitä juuri nyt, jättäessä postauksen ja sipulit odottamaan huomista jatkoa.

Ei huomenna, vaan kuuden päivän kuluttua:

Sipulit tulikin tehtyä valmiiksi tuona samaisena yönä hampaidenpesun jälkeen. Hillosipuleista tuli pikapikkelöityjä, lainausmerkeillä. Kuukausien kylvöoperaation jälkeen sain pienen lasipurkin täyteen sipuleita, jotka olisivat väljemmin viljeltyinä kasvaneet ainakin puolet suuremmiksi. Mutta isääni lainaten: ahneella on pas*ainen loppu. 

Eipä sadon vähäisyydessä mitään, maku on sitäkin kirpsakampi! Leikeltyäni sipulinkantoja yöllä silmäni vuosivat kyyneliä kuin Niagara vettä. Ennustin, että tämän täytyy povata hyvää makua. Lukuunottamatta sitä pehmeää sipulia, jonka sisältä luikerteli ulos keltainen mato! 

Kun sipulit odottivat lasipurkissa viimeistä voiteluaan, rouhin joukkoon mustapippuria. Olisin hakenut ulkoa myös yrttejä, ellen olisi ollut jo itse viimeistä voitelua kaipaavassa väsymystilassa. Pikakeitin sipuleille liemen, jonka reseptin olen lainannut ystävältäni: 

kolmasosa etikkaa, kolmasosa sokeria, kolmasosa vettä. 

Lientä ei siis tarvitsisi keittää, mutta halusin tuhota naapurien pössyttelyn aiheuttamat nikotiinijäämät sekä mahdolliset uudet sipulimadot ennen säilöntäoperaation päättämistä. Heti vähäisen liemen kuplinnan jälkeen kaadoin nesteen sipuleihin, purkki kiinni ja hyvää yötä.

Koostumus ja maku:

Sipuli on pinnalta rapsakka kuin sipsi, sisältä pehmeä kuin vanukas. Aivan ihana makeuden ja kirpeyden tasapaino. Tässä ei ole mitään Bordeaux'hon tai viinilaatikkoon viittaavaa. Alkaa tehdä järjettömästi mieli israelilaisia lihapullia, tai edes normilihapullia muttei ole aikaa tehdä niitä. Ei myöskään tulevina vapaina, jotka ovat jo täynnä ohjelmaa.

Kappas, tänään onkin vapaa. En oikein ymmärrä mitä se tarkoittaa. Täytyy napsia näitä gourmetsipuleita aamiaissuuhun sellaisenaan ja iloita tuosta ikkunassa tervehtivästä ainoasta onnistuneesti kasvaneesta kesäkurpitsasta, jonka toinen pää on sairastunut keltatautiin.

Kiitos seuraamisesta, pysykää marttalinjalla!