Hyggeä ja hytinää - syksy puutalossa

Syksy on alkanut - on siis aika perinteiselle puutaloarjen ihanuuden ja jäätävyyden summailulle. Sen voin aloittaa kertomalla koko asuinaikamme sisälämpötilaennätyksen, 13,5 astetta! Voiko joku puutaloasuja pistää paremmaksi? Kilpailun taustalle vaaditaan asunnon jatkuva käyttö sekä patterien ja uunien olemassaolo, joita asukkaat eivät kuitenkaan ole "ehtineet" pistää päälle ajoissa... tai painaa todella kallista oikotietä onneen -nappulaa lämmitysasentoon. 


Syksy + vanha tölli + kynttilät = hyggeparatiisi!


Pohjustan tarkempaa selontekoa kertomalla, että yöpakkaset ovat hönkineet historiankirjojen lisäksi kylmää ilmaa myös pihallemme poikkeuksellisella jäämiehen raivolla. Upeat bambun mittakaavaan kasvaneet dahlianikin on nyt virallisesti julistettu kuolleiksi. Sisälle kylmyys hiipi kuin varkain, sillä en ollut vielä tiivistänyt vanhoja ikkunoita pellavariveellä. Voisiko tässä kohtaa sanoa jotain samaa kuin lehdissä kirjoitetaan joka vuosi: talvi yllätti autoilijat! 

Syksy oli pitkään suhteellisen lämmin (jopa ennätyksellisen) ja vaikkemme pihejä olekaan, on lämmittävää katsoa sähkölaskuja talviaikaan. Siksi aina mietimme, joko tänään patterit päälle. Eeeii, odotetaan huomiseen. Ja huomenna sama juttu uudelleen, kunnes hytinä alkaa vaikuttaa lopulta liikaa elämänlaatuun. Tänään oli pakko antaa keittiön ja makuuhuoneen pattereille periksi.

Kakluuneja emme ole polttaneet kuin vasta muutaman kerran testipolttoina nuohouksen viivästymisen takia. Ensipoltamme takat läpi kunnolla aina vasta sitten, kun nuohooja on käynyt, emmekä tiivistä ikkunoita ennen mahdollisen savuttamisen takia. Tämä pohjustus selittänee seuraavia muutaman illan takaisia kylmyyslukemia:

🔈 Makuuhuone: 13,5 astetta (teksti sulkeiden sisällä jäätyy sisällöttömäksi)

🔈 Eteinen 12 astetta (makuuhuoneeseen mennään siis falskaavasta eteisestä, joka on aikoinaan ollut kylmä tila ja kappas, se on sitä yhä tänään! Kuten myös makkari, joka on kesällä sauna. Kätevää!)

🔈 Keittiö 14,7 astetta (vaikka keittiön eteisenvastainen seinä on DIY-eristetty)

🔈 Olohuone 18,9 astetta (jonne paistaa päiväaurinko ja mittaushetkellä olin jo sytyttänyt kakluunin)

Minkä huoneen olisit valinnut itse? Niin minäkin. 



Värjöttelin Ruskean rouvan syleilevässä ensilämmössä koko illan syksyä hyggeillen. Kakluunin ympäristö oli lopulta varmasti vähintään viisi tai kymmenen astetta lämpimämpi kuin kotimme keskiarvo. 

Mutta kerrotaanpa hieman lisää Ruskeasta rouvasta. Hän on Turun kaakelitehtaan 1800-luvun lopun kaunotar, jota myytiin pitkälle 1940-luvulle asti. Tässä vuoden 1920 kaakelitehtaan esitteessä on kuvattu sivulla 20 meidän uuni korkeampana mallina, jollaisena olen nähnyt sen muun muassa Piispankadulla Turussa. Siellä porvarillista huonekorkeutta on vähän enemmän kuin meillä, joten uunimmekin näyttää nysältä kuvaston uuniin verrattuna. Samanlaisia lyhyempiä kakluuneja olen nähnyt muutamissa Turun alueen kodeissa eri värisinä. Turkoosi on ollut ehkä yksi suosikkini sekä vanha vihreä. Mutta tänne meille sopii täydellisesti tämä ruskea. 


Ruskean rouvan kruunun kulma päivänvalossa. Kuivatuille ruusuille oli jälleen kerran keksittävä uusi paikka ennen jokasyksyistä polttorumbaa. 


Jos kaakeliuunit kiinnostavat enemmänkin, niin kerrotaan vielä, että tehdas sijaitsi Aurajoen varrella nykyisen opiskelijatalon Auranhelmen rakennuksessa sekä uunien esittelyyn tarkoitetussa lisäsiivessä, jonka paikalla on nykyisin Ranta-Kertun terassi. Turun kaakelitehtaalta myytiin upeita uuneja myös Helsinkiin. Tämä on villi veikkaus, mutta uskon, että monet koristeellisimmista Helsingin uuneista on peräisin Suomen ensimmäisestä ja todellisesta pääkaupungista Turusta!

Vielä pellavariveestä ja turvallisuudesta "pari" sanaa. Pellavariveiden tunkeminen puuveitsellä ikkunoiden väliin on sen verran työläs projekti, että jokaisen tulipesän ensipoltto täytyy ajoittaa oikein. Jos savuttaa, ikkuna on saatava auki mielellään ilman ylimääräistä vaivaa. Ruskea rouva ei savuttanut lainkaan tällä kertaa, vaan hormi veti kuin unelma (kuten valkoinenkin uuni, jonka veikkaan olevan peräisin Ruotsista - ainakin sisätiilet ovat Höganäsin. Tästä uunista lisää joku toinen kerta). 

Pellavarive on äärimmäisen paloturvallinen vaihtoehto ikkunan tiivistämiselle. Parempi kuin ikkunateippi, jos mietitään nopeutta, jolla ikkunan saa auki hätätilanteessa. Mutta kun avaat ikkunan, joudut laittamaan kaikki riveet uusiksi paikoilleen. Olohuoneesta jätämme koko talveksi yhden ulospääsyakkunan "vapaaksi", sillä vanhasta häkämyrkytyksestäni viisastuneena turvallisuusasioita ei voi koskaan miettiä liikaa. 

Onneksi olimme tuolloin hankkineet juuri häkävaroittimen, joka oikeasti saattoi pelastaa henkeni. Häkä on salakavala ja pelottavan nopea vihollinen, joka teki jaloistani nopeasti makaronia. Älä siis koskaan sulje vanhojen kakluunien peltejä liian aikaisin tai liian kiinni, sillä pelleistä todennököisesti puuttuu ns. häkäreikä. Toki tällaisen voi itse porata peltiin jos aikaiseksi saa. 

Luulen kuitenkin, että tällä onnettomalla kerralla kakluunin hormin voimakas imu oli saanut pienen kekäleen lentämään uunin takaosaan, sillä katsoessani arinaan ennen peltien sulkemista, kaikki hiilet olivat mustat, myös pöyhimällä. En ymmärrä vieläkään, mistä se häkä tuli. Olin vielä hyvin harvinaisesti yksin kotona ja makasin sohvalla migreenin jälkitilassa. Luulin, että migreeni iskisi uudelleen, kun päätä puristi ja olo oli huono. Kauan en ehtinyt tätä kummastella, kun häkävaroitin alkoi piipata voimakkaasti. Noustessani paniikissa sohvalta jalat meinasivat lähteä alta. Jouduin lähestulkoon hilaamaan itseni verannalle hengittämään raitista ilmaa. 

Tässä kohtaa oli todella bonusta myös hengittävä koti, sillä häkä hävisi ilmasta nopeasti ikkunoiden ja ovien avaamisen avituksella. Mutta trauma tästä kokemuksesta ei ole hävinnyt vieläkään, vaikka järjetön päänpuristus hälveni "jo" viiden päivän kuluttua tapahtuneesta. Ilman häkävaroitinta mieheni olisi varmaan löytänyt minut kuolleena sohvalta palatessaan takaisin kotiin. Näin on käynyt ja käy edelleen lukuisille ihmisille ympäri Suomea. Jos ei tiedä, onko hormia nuohottu tai takkaa käytetty aikoihin, kannattaa olla satavarma tilanteesta ennen kokeiluja ja hankkia häkävaroitin muutenkin heti alkuun puutalokodin parhaaksi kaveriksi. 


Viherkasvit viihtyvät koleudessa ja ihminen kynttilän lämmössä.
(Pahoittelut kuvien surkeasta hämärälaadusta, täytyy vain panostaa jatkossa kalliimpaan kännykkään). 


Tähän tekstiin tulikin nyt hyggesisällön sijaan turvallisuuspaasaus, mutta se ei vähennä ainakaan minun nautiskeluani vuodenajasta, jolloin sisällä ei ole ENÄÄ liian kylmä. Voi vain keskittyä omaan taiteenlajiinsa, röhnöttämiseen empirepönötyssohvalla X-asennossa asuna collegehousut ja villasukat. Teellä ja takkatulella on ihmeitä tekevä zen-voima. Ymmärrän, miksi zarathustralaiset palvoivat tulta (en ole kuitenkaan pyromaani, huom.). 

Lauantai-illan kunniaksi voisin vaihtaa iltateen ensimmäiseen tämän vuoden glögilasilliseen. Ostin uuden vuosikerta-Blossan lähinnä hienon pullon takia, johon aion törkätä kultaisen kynttilän. Marokko-henkinen pullo sopii tämän jälkeen täydellisesti vesipiippujen viereen toisen kakluunin koristeeksi. Yleensä teen kuitenkin glögin aina itse. Jollen ole vielä jakanut glögisiirapin ohjetta, täytyy tehdä se myöhemmin hieman jouluisammissa tunnelmissa. 

Tunnelmallista syksyistä viikonloppua sinulle ja muistetaanhan paloturvallisuus sekä kynttilöiden että takkojen kanssa!

P.S. Jos haluat hupia lauantai-iltaan, yritä sinäkin lausua tuo zarathusrtalaiset -sana höyryävän 15-prossaisen glögilasillisen jälkeen! :D

Kommentit

  1. Osuva otsikko, kuvaa varmasti puutaloasumista hyvin. Kuvista tosin välittyy vain hygge, Ruskea rouva on aivan upea! Puutalo Turussa oli hetken minunkin haaveeni, mutta sitten elämä vei toisaalle. Onneksi olen päässyt muutamassa turkulaisessa puutalossa vierailemaan, niissä on kyllä aivan ihana oma tunnelmansa ja usein myös upea pihapiiri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyggellä se hytinä myydään! Romanttinen kakluuni kaupan päälle.
      Valtaosassa Turun puutaloissa on jo varmaan ikkunat vaihdettu uusiin ja talo eristetty, joten meillä on selvästi koleampaa kuin näissä rempatuissa. Jotain merkittävää kuitenkin häviää, jos jo pelkät ikkunat vaihdetaan. Nehän on talon silmät!

      Ehkä asuinalueeltasi löytyy vielä vanha talo, jossa elintilaa on huomattavasti enemmän kuin täällä tiiviisti rakennetussa kapungissa. Minä taas en kuvitellut jääväni Turkuun mut nii vaan mää tääl kökötän :)

      Poista
  2. Poikani asui muutaman vuoden Auranhelmessä tosi viehättävässä opiskelijasunnossa, jossa oli kierreportaiden päässä makuuparvi. Ai, siinä rakennuksessa on tehty noita viehättäviä uuneja.

    Teillä on todella kaunista ja näyttää hyggeltä, mutta ei toimisi minulla. Olen aina nostanut asumisessa mukavuuden kaikkein tärkeimmäksi, varmaan kuolisin viluun noissa lämpötiloissa tai sitten pitäisi hankkia eskimoiden turkisvaatteita horkkaa vastaan. Kerran asuin Berliinissä kolmisen viikkoa asunnossa, jossa oli 19 - 20 asteen lämpötila. Piti lähteä ostamaan villapuseroita ja lämpimät tossut. Saksassa oli jo silloin tiedostettu ympäristöasioita paremmin kuin meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai että, pojallasi kävi tuuri! Minullakin kävi, sillä muuttaessani aikoinaan Turkuun, olisin saanut yksiön Auranhelmestä puolen vuoden jonotuksen jälkeen. Olin vain juuri ehtinyt tehdä vuokrasopimuksen toiseen asuntoon! Mutta pääsin sitten kaverilleni kylään "helmeen" .

      Ymmärrän todella valinnan mukavuuden mukaan. Kyllä sain hetken jallittaa miestänikin muuttamaan takaisin puutaloon kerrostalosta, jossa minä en kestänyt ollenkaan. Mutta saattaa olla, että joskus vielä mukavuus voittaa. Tätä tunnelmaa ei vaan saa uudesta koskaan. Täytyy siis impata poltetun puun terveellisiä höyryjä mielin määrin ja nauttia tästä miljööstä pienen horkan kustannuksella!

      Poista
  3. Todella kaunis kakluuni! Olen aina haaveillut kakluuneista. Tekisi mieli purkaa mökiltä vanha ruma takka ja korvata se jollain ihanalla kakluunilla. Ehkä sitten kun olen jollain rahoittanut ja osittain itse puurtanut rannan laiton, grillipaikan ja uuden terassin. Eli ei ehkä koskaan ;)

    Olen saanut osuuteni kylmistä asunnoista Tokiossa. Siellä uusikin kerrostalo on tilkitsemätön, jotta koko asunto ei homehtuisi. Sähkö ja kaasu ovat todella kalliita, joten asuntoja lämmitetään/jäähdytetään ilmalämpöpumpuilla vain siinä huoneessa missä oleskellaan ja väliovet pidetään visusti kiinni. Kylmä kausi kestää pari kuukautta ja lämpötila voi käydä öisin jopa pakkasella, useinmiten lämpötila pysyy plussan puolella ja sää on ikävän tuulinen ja kostea. Mystistä on se, että tuohon aikaan asunnoissa on usein kylmempi kuin ulkona. Kun tulet töistä ja ulkona on vaikka +7, niin sisällä voi hyvin olla vaikka +2. Yöllä makuuhuoneessamme oli sen +20 ja kylpyhuoneesta on mitattu jopa 0 astetta. Sitä oppii suoriutumaan arkirutiineistaan uudella tavalla. Ulkovaatteet nostetaan aina makuuhuoneeseen illalla. Aamulla vessaan mennään aina paksut tossut jalassa ja heti suihkuvesivalumaan, jotta kaasu alkaa lämmittämään sitä. Sitten istutaan vessanpöntöllä siihen saakka kunnes voi mennä suihkuun. Lämmitetty WC-istuin tuntuu tuossa tilanteessa parhaalta ystävältä. Aamiainen syödään makuuhuoneessa, koska turha maksaa ison avotilan johon keittiö kuuluu lämmittämisestä ennen töihin menoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tätä kakluunia kelpaa katsella. Nautin suunnattomasti entisajan koristeellisuudesta. Kaikella käytännölliselläkin oli esteettinen arvo. Nykyään tuntuu, että vain toiminnalisuudella ja halvalla hinnalla on merkitys.

      Huh, kuulostaa kyllä aivan todella extremeltä tuo sinun Tokion kokemus! Nollakeli sisällä on kyllä painajainen. Hienoa, että kuitenkin pystyit löytämään tavan sopeutua olosuhteisiin. Usein tosiaan on niin, että jos sisätilat pääsevät jäähtymään, voi ulkona yhtäkkiä ollakin lämpimämpää. Näin myös monissa Välimeren maissa, jossa talviaika asunnoissa on hyvin kolea.

      Poista
  4. Aivan ihana kakluuni! Asuttiin Turussa aikoinaan asunnossa, missä oli kakluuni ja lämpötilat oli aikamoisen hyytäviä, kun pihisteltiin sähkölaskussa. Asunto oli muuten kyllä hitusen liian varjoisa, eli nautin kovasti, kun muutimme avaraan 20-luvun kerrostaloon, mutta kakluunia jäi ikävä (ei tosin sähkölämmitystä ja vaatekaappiin rakennettua suihkua).

    Tuo häkä on kyllä pelottava ja pirullinen asia. Onneksi nykyään on varoittimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva! Vielä syksyllä tässä hommassa puuralleineen on romantiikkaa ja uutuuden viehätystä, mutta kevättalvella ymmärän nanosekunnin ajan retrokansalaisia, jotka murskasivat uuninsa sähkölämmityksen tieltä.

      Suihku vaatekaapissa kuulostaa kyllä ihan liian kylmältä ja ahtaalta! Kuten myös siskoni muinainen vessa Töölössä, jalat tuli ulos komerosta kun meni sinne istumaan :D onneksi teillä nyt fasiliteetit kunnossa ja voisikohan asuntoon muurata jälkikäteen edes koristekakluunin, hmm!

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kauan aikaa sitten (la vie en rosé)

Vuosiennustuksen 2021 jälkiviisastelu ja katsaus tulevaan

Draamallinen vuosi 2021

Kansallismuseosta kajahtaa: Suomen tarina on monisyinen

Askeleet lumessa

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?