Esmeraldan eetos

Kohta loppuu tämäkin piina. Sen kunniaksi printtasin juuri käsikirjoitukseni ensimmäisen kerran (se piti tehdä jo kauan aikaa sitten, juu). Olohuoneesta kantautuvan ääntelyn perusteella se herättää toivottuja tunnetiloja, voimakkaampia kuin kuvittelin. Toisaalta, jos itse huutonauraa tai parkuu omaa tekstiään, ehkä se silloin jotakuta lukijaakin liikuttaa. Elämä on parhaimmillaan ja pahimmillaan aika melodramaattinen ilmestys. Valmis tämä ei silti vielä ole.  Välipäivillä ei ole koskaan ollut minulle sellaista merkitystä ja sisältöä kuin valtaosalle. Olen aina ollut aamusta iltaan töissä sen sijaan, että lukisin rentoutuneena sohvalla ja hamuaisin konvehtirasiaa. Luin kyllä tosi-tv-tekstitystä ja kaadoin koko Aladdinin sisällön suuhuni, kun pääsin vuosi sitten kotiin. Oli vielä yksi päivä edessä, yksi ainoa. Sitten alkaisi loma ja "ikuinen vapaus".  Olen yllättynyt, miten nopeasti tämä vuosi on mennyt. Olen yllättynyt, miten vähän olen itse muuttunut, vaikka muutoksen tuulet ...

...on ollut sanalla sanoen karmea . Muttei suinkaan linjassa sodan kauhujen kanssa. Oikeastaan maailman tapahtumat yhdistettynä korkealla huitelevaan inflaatioon ja mahtavaan pörssisähkösopimukseen on saanut minut olemaan vain turta avatessani sijoitustilini näkymän.  Kolea ja rupuinen Kuuvuori. Yrität tavoitella kuuta taivaalla, mutta näet lähinnä ankeuden ympärillä. Mutta olet onnellinen hetkestä, siitä että jalkasi kantavat juoksulenkillä. Olet terve ja pärjäät vaikka kaalikeitolla, jollet muulla.  Jos unohdamme sijoittamisen ympäriltä kaiken muun, voin nähdä tämän vuoden vain hyvänä oppituntina. Se mitä edellisvuonna pohdin, olisi ollut tänä vuonna jälkiviisaasti ajateltuna vain viisasta konkretiaa toteutettuna. Silloin mietin muun muassa seuraavia asioita:  Onko Harvian osuus ylipainossa, kun omistan sitä 11 prosenttia salkkuni sisällöstä?  Onko Marimekon osuus ylipainossa, kun omistan sitä 10 prosenttia salkkuni sisällöstä?  Kannattaisiko minun myydä nämä...

Katson kuinka maahan lumi leijuu - vai onko se hilse aamutakillain? Olkoon kumpi vain, mutta meillä on valkea joulu. Migreeni on kaatanut tällä viikolla tuttuun tapaan sänkyyn, joten pienetkin ilonaiheet ovat plussaa. Mikä parasta, kun migreenissä ei "tehdä joulua", silloin yleensä pystyy lukemaan tai kuuntelemaan äänikirjoja. Mennään tähän kohta.  Otamme käyttöön edellisvuoden kuusikuvan. Tilanne näyttää täysin samalta, nyt vain kuusi on puolet pienempi ja lasipallojen sijaan (kuusihan kaatui viime vuonna ja osa palloista särkyi) koristeina ovat kultaiset muoviset pilipalipallot ja olkienkelit.  Viime vuonna kirjoitin joulutarinan  Askeleet lumessa , joka ennusti traagisesti tulevaa, (ukrainalaisten) elämää tässä ajassa. On ollut vaikea sulkea pois joulumielestä ihmiset, jotka sinnittelevät kylmyyden ja vihan keskellä myös jouluaattona. Minkälainen on ukrainalaisten joulu diasporassa, täysin toisenlaisessa elämässä kuin vuosi sitten? Ajatuksiani on toki aktivoinut t...

Voin kertoa: sitä ei ole. Miksi siis tarttua luuriin ja sortua jälleen näpyttämään tällä blogikirjoitus? Kun te muut ehkä kärsitte hartiakivusta siksi, että ihailette vasta valmistettuja tai pop up -joulupuodista muiden ostosten lisäksi kotiin kanniskeltuja havukransseja? Etsitte parhaita reseptejä jouluun ehkäpä kännykästä, voihan hartiaseutu olla siksikin kipeä.  Tai sitten tekin olette tehneet liikaa töitä. Koneella tai siten, että kaikki tuskatila jumiutuu ylävartaloon. Sytytetäänpä kynttilä ja hengähdetään. Tiedostava rentoutuminen on joulun sanoma.  Toinen on pörssisähkön hinta, joka näkyy kuvassa kahdella eri tavalla. Ja minä halaan sitä kodin ainoassa nipin napin 18-asteisessa paikassa.  Meillä ihmisillähän on ainakin Suomessa mahdollisuus valita. Joskaan ei kaikilla. Veikkaan, että aika moni yritysjohtaja etsii tämänkin joulun välipäivinä itselleen uutta työpaikkaa. Valinnanvapaus tarkoittaa nykyisillä työmarkkinoilla sitä, että voit valita, miten haluat palaa lo...

Listasin taannoin ärsyttäviä sanoja kännykkään, kun runosuoni oli tukossa. En tiedä miksi moinen ranteensahaus, mutta tajusin, tämä aihepiiri  resonoi . Kyllähän näitä on joskus medioidenkin sivuilla ruodittu. En muista, mikä olisi ollut ärsyttävin sana lukijoiden mielestä, mutta kerropa sinä omasi. Listaan alle omia esimerkkejä: Voikkari Hamppari Limppari Limukka Masuasukki Toisinkoinen  (toinen teos esikoisen jälkeen)  Naposteltava Voimahali Jaksuhali / jaxuhali Fasilitointi Sparraaminen Osallistaminen Best "Se on ihan fine" Paituli Maadoittaa  (kun tarkoitetaan itsensä rentouttamista) Voimaantua Tahtotila Ottaa koppi ja niin edelleen... Kuten huomaatte, monen sanan ärsyttävyys liittyy nykyajassa toistuvasti toistona toistettavaan ärsyttävään ilmiöön. Sana itse ei välttämättä olisi muuten ärsyttävä. Tässä kirjoituksessa keskitynkin joulukuun kunniaksi kahteen hyvin ajankohtaiseen sanaan. Pop up  ja Lux Revin pop up -hiukseni päästäni, si...

Tämä vuosi on ollut sanalla sanoen masentava. Alakulo vaivaa ehkä kahdeksaa miljardia ihmisitä tällä pallolla, osalla tosin murhe koskee lähinnä oman napanöyhdän ympärillä pyöriviä asioita. Tuntuu pahalta sanoakin, että samaan aikaan olen tässä yrittänyt nauttia vapaasta vuodesta. Padonnut turhautumiani kirjoittamiseen ja taiteeseen, sitten vihdoin kun kykenin jollain tavalla nousemaan Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamasta pudotuksesta. Siinä meni parisen kuukautta. Lyhyt aika ukrainalaisten vuodessa, joka on yhä kylmempi. Venäjä tapattaa ukrainalaisia samoin kuin 1930-luvun holodomorissa, nyt nälän sijaan kylmyyteen.  Tämän vuoden aikana olen miettinyt useasti vuosi sitten kirjoittamaani joulutarinaa  Askeleet lumessa . Saattoiko alitajuntani oikeasti tietää tapahtumat, jotka olisivat edessä? Tilanteen, joka juuri nyt ensilumen leijailtua olisi totta lähes jokaista yksityiskohtaa myöden? Vasta uuden vuoden jälkeen pelkäsin, että Venäjä hyökkää Ukrainaan tämän vuoden aikana. Sil...

Joskus ihmeitä tapahtuu. Huomaan lukevani taas yhtä paljon kuin ennen kuluttavaa työelämää ja viimeiset lukuhalut tappanutta gradupuserrusta. Silloin toki luin massiivisia lähdeteoksia jopa tanskan kielellä (toivottavasti kukaan ei tarkista kääntämisten oikeaoppisuutta) ja erinäisiä muita opintoihin liittyviä opuksia. Menetin kuitenkin kyvyn lukea mitään ylimääräistä. Koska en kuulunut heihin, jotka voisivat opiskella vailla työntekoa, rojahdin vain opintojen ja työvuoron jälkeen sohvalle katsomaan Beckiä ja syömään pakastepizzaa. Tälläisella kaavalla elo jatkui vuosikausia. Jossain kohtaa gradu valmistui, minä niin ikään valmiina haudattavaksi. Työvuorot pitenivät, vuodet sekoittuivat toisiinsa minun hävitessä niiden hahmottamattomiin väleihin. Luin korkeintaan muutaman kirjan vuodessa, lomien aikana jos silloinkaan. Huonojen kuvien aika. Kirjahylly on levittäytynyt lattialle. Etsin pitkään Donna Tarttin klassikkoa kirppikseltä, vihdoin sen eurolla löysin. Kohta luen sen. Rennyn ostin...