Vain purjehtiminen sanojen laineilla on tärkeää, mutta on elämässä muutakin
Hauras ja vahva kuin posliinikukka. Olen elänyt elämäni vaikeimpia ja samalla antoisimpia aikoja. Positiivisetkin muutokset voivat aiheuttaa stressiä, negatiivisista puhumattakaan. Kun tänään aamulla, herättyäni jälleen ennen kuutta, katsoin posliinikukkaa keittiössä, huomasin sen vahvistuneen silmissä. Yhtäkkiä sillä on kaksi "siimaa", mikä oksa nyt onkaan kysymyksessä, sekä paksut ja tuuheat lehdet. Kukintoja pitää vielä odotella. Odottavan aika on pitkä. Leikkiviä lapsia. Peräisin puretusta Kansallis-Osake-Pankin talosta, josta teos siirrettiin Kuuvuoreen. Joka kerta ohittaessa teos saa uuden merkityksen. Parasta onkin, kun asioita tapahtuu silloin kun vähiten odottaa. Samalla ihmisen on myös tehtävä tietoisia valintoja, jos jotain tavoittelee. Elämä kun kuitenkin on rajallinen. Ei voi ikuisesti odottaa, että se tarjoaa antimia hopeavadilla tekemättä itse mitään. Joskus toki näinkin tapahtuu. Mutta elämällä on myös tapana yllättää ja tarjota pilaantuneita hedelmiä. Tahi ...