Ensimmäinen kirja toukokuusta
Aloitin juuri ensimmäisen kirjan yli kuukauteen. Olen kyllä kuunnellut Liisa Keltikangas-Järvisen läksytystä itsekkyydestä autossa, mutta fyysisesti en ole lukenut kuin sanomalehtiä toukokuun jälkeen. Kun olin lukenut ensimmäisestä luvusta puolet teoksesta Paljastuskirja. Nyt., tajuankin yhtäkkiä lukeneeni jo sen. Olen siis lainannut uudelleen kirjan, jota en siinä kohtaa muistanut jo lukeneeni. Aloin miettiä, onko tämä jokin vertauskuva. Vai mikä lie allegoria, jokin hieno sana ilmiölle, jossa juuri nyt tuutataan jatkuvalla syötöllä vaihdevuosikirjallisuutta, etenkin esi-liitteellä ja keski-iällä. Yhtäkkiä siitä on tullut niin paksu ilmiö, että naiset oireilevat eri tavoin esivaihdevuosissa ja vaihdevuosissa, että jutut toistavat samaa kaavaa. Luin. Näin. En lukenut. Luin (sanomalehden). Jatkoin lukemista. Olenko todella lukenut tämän aiemminkin? Kalevalamittainen vaihdevuosiruno uuvutti minut heti alkuunsa. Sitä en kuitenkaan muista lukeneeni. Jostain syystä silti, n...