Esmeraldan eetos

Ensimmäistä kertaa elämässäni miltei koen tyhjän paperin syndroomaa. On tilanteita, joissa sanat loppuvat. Joihin ei löydy sanoja. Mutta lämmintä halausta ei voi korvata mikään. Paitsi juuri se.  Toisaalta mikään ei koskaan korvaa mitään. Ei edes vakuutuskorvaus. Ei se varsinkaan.  Nyt kun elämässä tottui jo iloon, siihen että asiat voivatkin kulkea parhain päin, joutuu samalla prosessoimaan suurta menetystä. Se on asia, josta pitäisi puhua paljon enemmän, mutta tätä kirjoittaessa ymmärrän, miksei kukaan puhu. Kalvava onttous, fyysinen tunne, rajanveto entisen ja oletetun välillä. Odotetun. Ehkä joskus, ehkä jo huomenna on olo kevyempi. Yleensä uni auttaa aina, paitsi silloin kun herää painajaiseen, joka on totta. Elämä on kamppailulaji, siinä pärjäävät vain vahvimmat. Karu fakta.  Luonnonvalintaa on myös valinta mennä ajoissa nukkumaan. Kaikki mitä valitsemme, vaikuttaa johonkin. Ylimääräiset kahvikupilliset, iloiset kasvot peilissä. Kun ihminen antaa itselleen luvan onn...

 ...ja minä olen viljaa.  Miltei kirjaimellisesti, niin ovat viljavainiot kehystäneet sielunmaisemaani koko kesän. Tuulessa huojuva syysvehnä, jota ei erota keväästä. Silti tuleva syksy on täysin toinen kuin kulunut kevät. Iltalenkillä syke nousee ja laskee. Yritän kirjoittaa edes muutaman rivin jotain muuta kuin työtä. Lakanat peseytyvät koneessa, ikkunasta leijuva kuulaus on vallannut makuuhuoneen. Ymmärrän kirjoittamisen olevan enteilevää. Kuin palaisi nykyhetkeen, kun lukee viisi vuotta sitten kirjoitettua. Alitajunta on aina tätä hetkeä viisaampi. Ostin oikein brunssiainekset, eli pekonin, munia ja avokadon. En tiennyt, että senkin kypsyysasteen mittaamiseen on kehitetty masiina. Kaikkea ihminen kuvittelee tarvitsevansa. Siihenhän markkinatalous perustuu.  Yllä kumit kirkuivat enemmän kuin lokit.  Seuraava loma on vasta ensi vuonna, mutta elämänmuutoskin voi olla loma. En ole vuosikausiin ollut näin palautunut. Yli kymmeneen vuoteen? Jotain hyvää tälläkin rintam...