Hyvän mielen uutisia

Maailman uutisointi on tälläkin viikolla ollut masentavaa, joten laitetaanpa viikko pakettiin aina marginaaliin jäävillä hyvän mielen uutisilla! Uutistoimistona toimii oma yhden hengen pop up-aivosoluni, joka skannaa uutisjanoisille kuitenkin ihan oikeita uutisia.

Oletteko huomanneet, että hyvät uutiset liittyvät usein lapsiin tai eläimiin? Tällä kertaa uutistoimistoni ykkösuutisaiheena on mäyräkoira, enkä tarkoita jo lähes unholaan jäänyttä lasiolutpullo-12-packia. Vuoden kuopiolaiseksi on valittu ihmisen sijaan lukukoira Sylvi, jolla on oma, todella viihdyttävä YouTube-kanava, Facebook-sivu ja Twitter-tili! Sylvin kaikki vloggaukset löytyvät myös täältä. Jos maailman pahuus masentaa, ei muuta kuin Sylvin videot pyörimään!


Vuoden kuopiolainen: Karkaeakarvainen mäyräkoira, lukukoira Sylvi! Kuva peräisin Sylvin Twitter-tililtä. 


Sylvi on ollut merkittävänä apuna lasten lukuharrastuksessa - toisin sanoen hän on siis kansallissankari. Sylvi osaa esimerksiksi valita kirjan, kuunnella lukijaa keskittyneesti, antaa vertaistukea ja köllähtää lämpimästi lukijan kylkeen. Koira kuin koira säestää usein lukutoimitusta jälkimmäisellä tavalla, mutta omani haki lisäksi vielä vähän enemmän itseen kohdistuvaa huomiota. Hänellä oli kuitenkin tarkka uutisvainu. Vaikka hän on jo astunut koirien taivaaseen, joskus edelleen ihmettelen, miksei kukaan keskeytä lukemistani tunkemalla päätään minun ja sanomalehden väliin. Miehenikin jää kiltisti pöydän toiselle puolelle odottamaan puheenvuoroaan uutismonologiltani. Kuten hän, myös Sylvi kykenee antamaan tilaa lukijalle. Koira on valitettavasti nykyisin meiltä "pannassa" terveydellisten syiden vuoksi, mutta onneksi lukukoira Sylvin kanava tarjoaa muiden lähteiden lisäksi arjen koiraterapiaa. 

Uutistoimistoni täytyy vielä puolueellisesti mainita seuraavaa: on kyllä mahtavaa, että vuoden kaupunkilainen on eläin. Ihminenkin on eläin, joten on aivan turha kenenkään sydämettömän rutista, että nyt on menty inhimillistämisessä liian pitkälle. Eläimet ne vasta inhimillisiä ovatkin! Meillä olisi paljon opittavaa toisiltamme. 






Inhimillisyys, älykkyys ja Suomen Turku ovat jälleen maailmankartalla. Jatkamme osittain yllä olevien Sylvi-videoiden teemalla, sillä neuvokas, omistajaltaan karannut koira odotti bussipysäkillä menopeliä ja hyppäsi kyytiin "jäniksenä". Kukapa sitä nyt talviviimalla tassujaan jäädyttäisi, kun on tarjolla Fölin bussi ystävällisellä palvelulla ja valokuvausmahdollisuudella? Neuvokas koira astui bussiin ja istahti kuskin taakse kuin rupatellakseen päivän polttavista aiheista. Uutinen nousi oikein Helsingin Sanomiin asti kehä kolmosen sisäpuolelle. Kyseessä on siis merkittävä uutinen! Koirat ovat ennenkin matkustaneet omatoimisesti joukkoliikenteellä eksyneiden ihmispoikasten lisäksi. Helsingin metrokoira osasi jopa vaihtaa junaa valittuaan ilmeisesti ensin väärän suunnan. 


Kuljettaja huolehti siitä, että koira pääsee eläinhoitolaan turvaan.
Kuva: Hicham Bojlal, peräisin täältä.

Turkulainen bussikoira oli karannut omistajaltaan Saramäessä, jossa on paljon tiheää metsää ja ulkoilureittejä. Saramäen lähistöltä löytyy myös Turun lentokenttä sekä hyviä suunnistus- ja sienestyspaikkoja. Koirat tuntuvat kuitenkin haluavan suunnistaa keskustan suuntaan, sillä uutistoimituksen ainoa jäsenkin on ottanut vuosia sitten yösäilytykseen Saramäellä karanneen koiran. En tiennyt karkauspaikasta vielä kello 22 pyhäpäivän iltana, jolloin bongasin vapaana jolkottelevan koiran 15 kilometrin päässä Saramäeltä Turun ydinkeskustassa. Koska omistajaa ei löytynyt lähistöltä ja eläinhoitolan tilanne oli yöaikaan haastava, minun pyydettiin pitämään koira yön yli omassa kodissani. Oma koirani oli tuolloin jo "förbi", mutta pannat ja kipot olivat yhä tallessa. Yhteiselomme fiksulta vaikuttavan "kulkukoiran" kanssa sujui verrattomasti ja ehdin jo kiintyä häneen. Seuraavana päivänä oikea omistaja otti yhteyttä eläinhoitolaan, josta sain puhelun. Suuntasimme tämän ihan oikeaksi entiseksi kulkukoiraksi paljastuneen karkulaisen kanssa Turun taidemuseolle, jonka edustalla sain todistaa koiran ja omistajan jälleennäkemisen riemua. Koiralla oli voimakas "oman onnensa seppä -vietti", sillä hänen entinen elämänsä Välimeren rannoilla oli ollut varsin itsenäinen. Nyt lienee tuo koira jo omani kaverina tutustumassa parempiin nuuhkimismaihin. 

Uutistoimistoni uutiset ovat nyt olleet varsin koirapainotteisia. Ne ovat kuitenkin sisältäneet yllätyksiä, iloa, draamaa ja ilon kyyneleitä, kuten kunnon hyvän mielen uutisen kuuluukin. Näitä tunteita on mahtunut tähän viikkoon myös uutistoimituksessa, sillä allekirjoitin elämäni kulun kannalta ehkä (toivottavasti) merkittävän sopimuksen. Työtä muutoksen eteen on tehtävä ja taiottava jostain sitä kuuluisaa aikaa, jotta tuo muutos voisi tapahtua. Samppanja (pientalon herkku Legras&Haas Blanc de Blancs) odottaa kuitenkin kylmässä sopivaa hetkeä, jolloin voimme vain pysähtyä nauttimaan elämäni välietapista - saavutuksesta, joka lopulta tapahtui kuin itsestään. Ja mitä juuri kirjoitin joulukalenterissani tietämättäni vielä tulevaisuudesta? Että asioita ei pidä aina yrittää väen vängällä tapahtuvaksi, vaan joskus ne voivat ratketa itsestään tai vain ilmestyä elämään ilman suurta vaivannäköä. Näin kävi, ja miten hyvältä se tuntuukaan! 

Hienoa hyvän mielen uutisviikkoa myös sinulle! Mihin hyvän mielen uutiseen kiinnitit itse huomiota vai tapahtuiko se kenties juuri omalle kohdallesi?


Kommentit

  1. Kiitos positiivisista uutisista! Eläinuutiset on aina kivoja. Ja onnea saavutuksesta! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia! Olisin voinut yrittää etsiä enemmänkin viikon hyviä uutisia, mutta tuloksettomuuteen väsähtänyt kärsivällisyyteni lopahti näiden parin jälkeen :D onneksi kuitenkin löytyi omasta elämästä vaihteeksi hyvä uutinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

The Happy Worker ylpeänä keittää: apurahakahvit!

Nurmikon historia ja siilien tulevaisuus

Kesätauko (ehkä), muttei rikoksista

Onko romantiikka kuollut? Ajatuksia Havukka-ahon laitamilta