Draamallinen vuosi 2021

Nyt se on ohi. Vuoteni päättyi eilen huipentumaan, lähtööni työelämästä liukkaita jäitä pitkin kohti kotia. Selvisin perille, ninja kun olen. Raketit paukkuivat kuin jossain elokuvassa alleviivaten loppuhuipennusta, jossa keskityin itse vain hengissä pysymiseen. Ei kai nyt kukaan halua halkaista kalloaan heti ensimmäisenä, kun Elämä alkaa.

Päästyäni kotiin avasin samppanjan, joka huokaisi helpotuksesta. Join luksusta elämänjanooni, kenties vähän liian innokkaasti, sillä kirjoitan tätä kebab-rasvaähkyssä kännykällä. 

Eilen kuvasin pulloja, ruokia, kukkasia, läksiäislahjoja, ihmisiä, taivaita, maisemia. Osan sometin, pääosia en. Lopulta yksikään kuva ei löydä tietään blogiin, jota juuri nyt kirjoitan kännykällä, josta ei pysty kuvia lisäämään. Toisaalta yksikään kuva ei voi tiivistää tätä rauhallista euforiaa, kiiretöntä ryntäystä Elämän syleilyyn.

Ideoita on jo liikaa suhteessa alle vuorokauden kestäneeseen vapauteen. Jo mietin nettisivujen domaineja (en ymmärrä muuta kuin sen, että domaine on viinitila tai -tarha ranskaksi) ja tulevia juttuaiheita. Kun pitäisi nyt vain olla, elää ja hengittää. 

Kirjoitan tätä sängyllä Pirkon ja Jensin välissä. Aikamoinen trio etten sanoisi! Mieheltäni lahjaksi saamalla Passiolla yritän osallistua tammikuun tiiliskivihaasteeseen. Luen kuitenkin samalla mitä Rahalla saa. Ainakin muotivaatteita ja samppanjaa. Ette arvaakaan, miten olen tämän alan pseudoasiantuntija. Ehkä jotain siitä välittyy aikanaan kirjasta, joka on toivottavasti rahalla ostettavissa.

Moni työelämäkontaktini on luvannut kirjan ostaa. Moni myös kuvitteli, että minulla on jo joku hiottu nettisivu osaamiseni esittelyyn. En maininnut tätä aivopierukanavaa, jota ei olisi, jos minulla olisi ollut aiemmin työsuhteessa oikeus esitellä osaamistani hedelmällisellä tavalla. Oi, löysin jälleen uuden aspektin Kiellettyyn hedelmään!

Nyt kaikesta tulee sallittua. Voin määritellä itse elämäni suuntaviivoja, ajan sekä työmäärän. Aiheet joista kirjoitan, jos haluan. 

Mikäli haluan. Parasta tässä kaikessa on se, että voin halutessani olla haluamatta mitään. Ehkä ehdotan Unescon maailmanperintökohteeksi napanöyhtää tai käytän sitä fuusiokeittiön raaka-aineena. Mitä shokeeraavampaa, sen parempaa? Ja samaan aikaan ihmiset kaipaavat perinteistä hyvää. Ei turhia kommervenkkeja. Rehellistä puhetta. Yksinkertaisia tarinoita, joilla on tunteisiin vetoavat käänteet. Yksi koskettavimpia animaatioelokuvia, joita olen nähnyt, on yhden opiskelijan tekemä teos yksinäisestä ihmisestä, joka kiintyy kädestään kasvavaan pattiin. Patista tulee inhimillinen. Vielä en ole napanöyhtäni kanssa tällä tasolla. Enkä siinä vaiheessa, että elämäni dramaturgian huipentuma olisi napanöyhtälöytö, vaikka huolestuttavan paljon aiheesta kirjoitan.

Minun elämässäni käänteet ovat sijoittuneet usein uuteen vuoteen. Kaksi kertaa olen lopettanut suhteen, nyt erosin töistä. Mutta sentään vuoden ensimmäisenä päivänä minua on kosittu. Eri mies kyseessä kuin aiemmat. Nyt hän katsoo sohvalla elokuvaa vinon, jo kerran kaatuneen joulukuusen vieressä. Valotkin menivät rikki. Minä makaan sängyssä Pirkon ja Jensin välissä puolilamaantuneena. Muutos voi olla sitä, että kaikki jatkuu kuten aina ennenkin. Jokin turhaksi jäänyt asia on vain poistunut elämästä. Se vapauttaa löytämään luppoajasta kaikkea uutta, uusia maailmoja.

Mietin eilen, missä olisinkaan nyt, jos olisin aina saanut kirjoittaa kaikesta mistä haluan. Ymmärsin hyvin nopeasti, että saattaisin istua selkä kyyryssä keittiön pöydällä, leipääntyneenä leipään, joka juuri nyt maistuu jumalten öylätiltä. 

Öylätti on kyllä liian ohut ja paperin makuinen, toisin kuin eilen korkkaamani Bruno Paillardin Blanc de Blancs. Ehkä kerron siitä enemmän viiniblogissani sitten, kun saan sen tai koko domainen perustettua.

Draamallinen vuosi 2021 tuli päätökseen kunnon drama queenin elkein. Lopuksi runo, jonka kirjoitin yöllä vuoden vaihduttua:

Alkoi vapaus
Kotipihaan kaaduin
Painajaisis
sohvannurkkaan maaduin
Kysyin itseltäni
Miksi
Vastauksen kai tiedät
Sipsi

Olen poimutettu tärkkelys
Auki jäänyt sepalus
Prostatavaiva maximus
Tai sitten olen muuta
Mielessäni mullistavaa suurta
Se henkilö jolla on asiaa
Ärsyttävä takiainen
jonka pitäis olla hillejaa

Hil
Jaa
Ei
Jaa
Poissa
Öö
Ööö
Öööö
Ööööö
Öööööö
Ööööööö
Öööööööö
Ööööööööö
Öööööööööö
Vieläkö luet?
Pöööööööööööö


Juuri tätä tarvitsen. Tätä samaa dadaa, joka voi viedä kohti jonkun mielestä kunnollista. Mutta minusta dada on kaiken alku ja neliöjuuri. 

Eikö ole mukava lukea vuosimuisteloa ilman ainuttakaan mainintaa koronasta tai tavoitelistauksista? Niistä saat lukea myöhemmin, kun kirjoitan vuosiennustuksen toteutumista. Lisäksi haluan kirjoittaa kirjallisesta vuodesta 2021. Mitä huipputeoksia olenkaan saanut! Läksiäislahjaksi töistä Tove Janssonin novellit ja tietenkin samppanjaa. Aiemmin synttärilahjaksi Minna Canthin novellit. Voi, miten rakastan novellien rikasta elämää ja laatusamppanjaa, joka on yhtälailla taidonnäyte. Hiottu tai hiomaton kertomus turhien tekstien suuressa maailmassa. 

Draaman kaari, se löytynee myös pulkkamäestä. Ihan vielä ei ole hiihtokelit, mutta tapaturmavakuutukseni on voimassa, vaikka oikeuteni työterveyspalveluihin päättyy. Viime vuonna sai hiihtää kunnolla, monin tavoin. Tänä vuonna tarkistin ensimmäisenä, onko sukseni varastettu vajasta. Sitä ennen olin liukastua rappusten edessä vaanivaan peilijäähän matkalla kebabbilaan. Nykyajan pappila. Koti voi olla maailman vaarallisin paikka. 

Kummasti vain tässä hetkessä ei halua miettiä pitoa ja hiekoitusta, jarruja kenkien alla. Mieluummin ottaa vauhtia ja liukuu pitkin peilijäätä, luottaen siihen että elämä kantaa. 

Ihanaa uutta vuotta 2022 sinulle! Teitkö turhia lupauksia? Minä tein vain yhden. Lupasin jatkaa viime vuoden lupaustani ja lukea Alastalon salissa kahden tunnin pikalukuna ja tehdä siitä analyysin. Taitaa mennä dadalyysin puolelle, mutta menköön. 


Kommentit

  1. Vai dadalyysejä tulossa... :)

    Tuossa puolenyön runossasi on kivaa rytmiä ja riimittelyjä, vähän kuin Kirsi Kunnaksella joissain runoissaan.

    En tehnyt paljon lupauksia vain sen, että en ostele vaatteita, vain kulutan vanhat loppuun. Sen sijaan mietin pitkään, miten erilainen ajattelu on suomen kielessä kuin englannin kielessä, lupaukset versus päätökset, New Year's resolutions. Päätös on pontevampi ja ihan kuin lupaukseen liittyisi enemmän syyllisyyttä, sitten kun sen rikkoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Härregyyd, edes etäinen vertaus Kirsi Kunnakseen pelastaa päiväni ja loppuelämäni! Eli kiitos!
      Kyllä sinun päätöksesi tai lupauksesi on ihailtava. Oikeastaan minäkin voin päättää saman, reikäiset vaatteet kunniaan. Kirpputorilla pitää kyllä turhat (ehjät :D) myydä pois.
      Kiinnostava ajatus tuo resolution ilman syyllisyyttä. Se on aivan totta! Jotenkin tuntuu, että Suomessa on erityinen sanavarasto epämääräisille syyllisyyden tunteille!

      Dadalyysi.. Noh, parempi se kuin dialyysi! Tämä oli jo huono!

      Poista
  2. Voi kuinka mahtava vuodatus! Jatkukoon hurmiosi pitkään.
    Toivoisin voivani rakastua pattiin ranteessani (ganglio). Siitä lankeaa iso varjo kun luen sohvalla. Yritän sitä. Siinä uudenvuoden lupaukseni.
    Onnellista tätä vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hyvänen aika, kiitos! Näemmä aina nämä kirjoitukset riemastuttavat ihmisiä eniten, joita itse häpeän eniten. Mutta sitten sinä kommentoit, että sinulla on patti ranteessa, johon toivoisit rakastuvasi! Nyt kun vielä muistaisi, kuka tuon liikuttavan elokuvan teki, hänelle kunnia ja gloria. Mukavia varjoleikkejä toivotan sinulle ja onnellista uutta vuotta! Uskon että hurmioni kestää yhtä kauan kuin polla ja kantti!

      Poista
  3. Sydämelliset onnittelut uudesta elämänvaiheesta, tai Elämästä ylipäänsä. Onpa ihana seurata sinua ja matkaasi tästäkin eteenpäin. Nähdä kuinka vapaus ja intohimo lennättää. :) Rakastan tuollaisia tarinoita, rohkeita esimerkkejä, jotka ovat sinun tapauksessasi täyttä totta. Uteliaana jään kuulostelemaan kuulumisia. Inspiroivaa alkanutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Hurmioitunut Henna, samaistun tällä hetkellä erityisesti hienoon blogisi nimeen! Suuri kiitos tuesta ja kiinnostuksesta, se vie eteenpäin silloinkin, kun itsellä alkaa usko horjua. Inspiraatiota voi onneksi ruokkia monin keinoin. Yhtä inspiroivaa alkanutta vuotta toivotan sinulle!

      Poista
  4. Hyvää uutta vuotta, olkoon vuotesi täynnä merkityksellisiä sanoja, kirkkaita lauseita ja sopivasti napanöyhtääkin! Sinulla on ihmeellinen taito tehdä siitä nöyhtästäkin draamallista taidetta. Täälläkin siis yksi kirjan ostaja jo ilmoittautuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos italokirjallisuuden ja -kokkauksen huipentumalle! Tämä on kerrassaan mahtava, nöyräksi vetävä kehu. Nyt, kun erilaiset nyhtöruuat ovat trendikkäitä, eikö nöyhtäkin pääsisi jo arvoiseensa seuraan :D pyhitän nämä kommentit huumorilleni, joka on huono mutta yksinkertainen. Jos sillä saa taas yhden kirjan ostajan, olen kohta kolme euroa rikkaampi miinus verot!

      Poista
    2. Ja hyvää sekä herkullista uutta vuotta cucinaan myös!

      Poista
    3. :D Aivan mahtavaa! Olen tällä puheella vakuuttunut, että nyhtöpossun ja -kauran jälkeen tämän vuoden trendinä on napanöyhtä. Oli jo aikakin!

      Poista
  5. Onnea uuteen, parempaan ja vapaampaan uuteen vuoteen myös tätä kautta! Yhden lupauksen tein, mutta se onkin iso: pidän itsestäni parempaa huolta ja yritän uskaltaa lähteä nykyisestä tysötäni ennen kuin on liian myöhäistä. Seuraan tämänkin takia innoissani kirjoitusvapaatasi ja irtisanoutumisen jälkeistä ansaittua euforiaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Eeva! Olen kyllä innoissani, että sinäkin uskallat tehdä siirtoja, jos tarve vaatii. Tosi hyvältä kuulostaa lupauksesi, ehkäpä tärkeimmältä mitä voi olla.

      Näin reilun viikon vapauden jälkeen kysyn itseltäni vain, miksen uskaltanut lähteä jo aiemmin! Toisaalta euforialla on myös romahduspuolensa näin alkuun, mutta erään kokemusasiantuntijan kanssa jutelleena se kuuluu erittäin vahvasti asiaan. Kun vapailuun tottuu, ei kanna enää murheita turhista asioista, joista talous ei toki ole vähäisin. Mutta vähälläkin pärjää pitkään. Myönnän katsovani tässä samalla kiinnostavia kesätöitä, joita nyt on ekan kerran mahis hakea... mutta taas hyvä kysymys: miksi? :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kauan aikaa sitten (la vie en rosé)

Vuosiennustuksen 2021 jälkiviisastelu ja katsaus tulevaan

Kansallismuseosta kajahtaa: Suomen tarina on monisyinen

Askeleet lumessa

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?