Migreenipotilaan tauko (elämästä)
Pikaiset terveiset sängyn pohjalta. Migreeni on siitä(kin) viheliäinen vaiva, että joutilas pää täyttyy kivun lisäksi lennokkaista ideoista (kuten blogipostausaiheista), joita et pääse toteuttamaan kuin haaveissasi. Elättelen toiveita, että illemmalla pystyisin maalaamaan hetken keskeneräistä ikonia. Kaikki ruutuihin ja siniseen valoon liittyvä on kielletty. Eipä jää nykyihmiselle paljon jäljelle, muuta kuin minulle ne tärkeimmät: lukeminen (nyt kesken Hararin Homo Deus - Huomisen lyhyt historia) ja maalaus luonnon- tai kynttilänvalossa.
Lopetan tämän älyluuripostauksen ihan kohta kerrottuani syyn kirjoittamattomuudelleni. Toivottavasti tämä tauko ei jatku enää pitkään.
Voitteko kuvitella, että kahden viikon lomalla minulla ei ollut lainkaan migreeniä. Kun palasin töihin, sain kolme rajua migreenikohtausta viikossa. Tämä on neljäs viikon vaihduttua toiseen. Tein eilen 11-tuntisen kaikilla tavoilla kuormittavan työpäivän työmatkoineen. Söin lämpimän ruuan kotona kello 22.30. Vuorotyö, raskas fyysinen työ, hajuvesillä kyllästetyt ihmiset, verensokerin heilahtelut ja epäsäännöllinen unirytmi ovat pahin yhdistelmä migreenistä kärsivälle, ja varmasti usein ihan perusterveillekin ihmisille. Olen silti onnellinen, ettei tällä kertaa tarvinnut turvautua sairaalan tippaan, sillä olen saanut hamstrattua koko maasta loppunutta lääkettä varastoon. Kaksin- ja nelinkertaisella hinnalla aiempaan verrattuna. Lääkefirmojen röyhkeydellä ei ole rajaa.
Migreeni on yhä mystinen vaiva, sillä sen tarkkaa aiheuttajaa ei edelleenkään tiedetä. Se on keskushermostoperäinen, usein toispuoleinen verisuonten laajenemiseen liittyvä kiputila, josta naiset kärsivät prosentuaalisesti enemmän kuin miehet. Tämä johtunee naisen hormonitoiminnasta, joka usein kytkeytyy migreenikohtauksien syntymiseen noiden aiemmin luettelemieni triggereiden lisäksi. Minun suvustani löytyy myös paljon miehiä, jotka ovat kärsineet migreenistä koko elämänsä. Migreeni onkin vahvasti periytyvä sairaus, tai melkeinpä sanoisin kirous.
Tänään juhlitaan valmistuneita ylioppilaita kauniissa säässä ympäri Suomen. Ylioppilaskokeiden tulokset voivat vaikuttaa merkittävästi ihmisen loppuelämään. Juttelin juuri entisen opettajani kanssa sähköisten ylioppilaskirjoitusten haasteista. Minulle jo pelkkä tuntikautinen ruudun tuijotus olisi ollut painajainen. Migreeniyhdistys onkin julkaissut samasta aiheesta tärkeän uutisen: Digitaalinen ylioppilastutkintokoe ei sovi kaikille edes erityisjärjestelyin.
Nyt onkin jo kulunut puoli tuntia kännykkä kädessä. Vaikka annan auringonvalon hälventää kontrastia ruudun ja huoneen välillä, tämä on maksimiaika siniselle valolle (vaikka minulla on puhelimessa aina yöasetus eli keltaisempi valo). Miksi tartuin puhelimeen oireista ja migreenin pahenemisen riskistä huolimatta? Siksi, että haluan myös elää normaalia elämää enkä edetä kaikissa valinnoissani aina rajoitteiden mukaisesti. Joskus maistan tuhtia arvoviiniä (esim. aglianico-rypäleinen Taurasi) tietäen, että 50% todennäköisyydellä se kostautuu muutaman tunnin kuluttua. Niin kauan, kun elämän nautinnot voittavat sairauden kirot, en ole antanut migreenin ottaa ylivaltaa arjessani. Jos jokin on ottanut ylivallan arjessani, se on työ. Ja siitä on seurannut vuosi vuodelta paheneva migreeni. Alan vaihto ei todennäköisesti ratkaise ongelmaa, sillä kaikilla aloilla on kiristetty ruuvia. Parasta olisi, kun voisi itse elättää itsensä kotoa käsin. Suomalainen unelma koskee minuakin. Kuka voisi kellot seisauttaa ja lottovoiton tililleni jysäyttää?
Koita jaksaa!
VastaaPoistaItselläni oli työhön liittyvä migreeni monen vuoden ajan kunnes joudun aloittamaan verenpainelääkityksen - ja simsalabim, siihen loppuivat migreenit. Sillä on jotain tekemistä verisuonten supistelun kanssa.
Sain yleensä aina ensin jännityspäänsärkyä, niskaa kannattelevat nikamat olivat tosi kipeitä ja särky levisi siitä eteenpäin ja muuttui migreeniksi, joka ajoittui yleensä viikonloppuun. Pelkäsin niitä merkkejä, joista tiesin, mihin ollaan menossa, haukottelu, vilu jne. Välistä sekä migreenin tulo että häipyminen olivat inhottavan loivia, niin ettei oikein tiennyt, onko terve vai sairas ja ehtiikö olla täysin terveenä ennen kuin pelottavat oireet taas alkavat. Mutta sitten eräänä päivänä huomasin, että minulla ei ole ollut migreeniä pitkään aikaan.
Toivoa on!
Kiitos Marjatta. Kuulostaa hyvin tutulta. Täysin oireettomia päiviä on minulla korkeintaan puolet ajasta. On kuluttavaa odotella, koska räjähtää ja pitääkö lähteä töistä kotiin vai boostaisiko sitä itsensä taas lääkkeillä ja koettaisi kestää työpäivän loppuun. Veikkaan, että jälkimmäinen on syy migreenin kroonistumiseen.
PoistaOnpa hienoa, että olet itse päässyt eroon migreenistä. Minulla on niin alhainen verenpaine, etten voi monia estolääkkeitä syödä, ja luulenpa siis, ettei verenpaine vaikuta asiaan omalla kohdallani. Mikäli seuraan sukulinjoja, saan nauttia tästä vaivasta hautaan asti. Ripaus toivoa silti on :)
Ymmärrän hyvin tilanteesi, koska itsekin kärsin migreenistä, erityisesti jännitysperäisestä migreenistä. Omalla kohdallani olen saanut kuitenkin hyvän avun botox-pistoksista. Aiemmin kohtauksia oli lähes päivittäin. Nyt kerran kuussa, tai harvemmin. Migreeni on kuitenkin sairauksena (tai kirouksena) kuitenkin tosi yksilöllinen, ja toisille auttaa jokin hoito ja toisille jokin muu, jos mikään. Toivottavasti löydät avun tai voitat lotossa :)
VastaaPoistaKiitos Emilia, kyllä kiputilojen loppuminen olisi oikeastaan se paras lottovoitto :) Harmi, että tiedät mistä puhun, mutta hienoa, että olet saanut avun! Ihan kamalaa, että sinulla on ollut päivittäin migreeni. Paljon olen kuullut tuosta botoxista hyvää, mutten ole vielä uskaltanut kokeilla, enkä liioin akupunktiotakaan. Sumatriptan on auttanut, mutta lääkkeille herkistyminen on vaarana ja se on varmaan jo tapahtunutkin. Ja totta, se on melkein taikutta, mikä kenellekin auttaa. Kunhan auttaa!
Poista