Museokortin vingutusta

- tai pikemminkin päinvastoin: korttia ei ole juuri vingutettu. En ole käynyt museossa kuin kolme kertaa tämän vuoden aikana. Hankin museokortin tammikuussa Ateneumissa, kun huomasin, että sisäänpääsymaksu oli huikeat 17 euroa. Ajattelin olevani niin kultturelli, että 69 euron museokortti tulisi paljon halvemmaksi investoinniksi vuoden mittaan, etenkin kun voin maksaa sen työpaikan edulla eli kulttuuriseteleillä. Tiskillä huomasinkin, että kulttuurisetelit jäivät kotiin enkä kehdannut enää perua museokortin ostoa. Brava! Maksoin siis museokortin omasta kukkarostani ja kulttuurisetelitkin ovat yhä käyttämättä. Miksi näin?

Jos kiinteistövälittäjät hokevat aina "sijainti, sijainti ja sijainti", minä voin hokea "aika, aika ja terveys".  Jos joskus suunnittelen vapaapäiville ohjelmaa, vaikkapa juuri museo-option, poden todennäköisesti migreeniä tai olen vain työviikon jälkeen liian väsynyt lähtemään erikseen mihinkään. Viihdyn niin hyvin kotona, että minusta on hyvää vauhtia tulossa reikäverskainen erakko. Siksi ostinkin liian kalliin Marimekon kimonomaisen aamutakin (Fujiwo Ishimoton Onni), jotta erakkous olisi edes tyylikästä. 

Kahden viikon lomalla minun piti vierailla museossa jos toisessa, mutta keskityin verannan ja taulujen maalaukseen. Turun linnassa sain sentään käytyä pitkästä aikaa ja pitäisi mennä sinne itse asiassa toisenkin kerran. Omalla tahdillani ehdin nähdä vain puolet linnasta ja näyttelyistä ennen sulkemisaikaa. Turun linna on upea ja ainutlaatuinen keskiaikainen kokonaisuus, jossa kannattaa vierailla aina tasaisin väliajoin. Ystäviemme häät vietettiin myös siellä, kuten monet sadat ellei tuhannet muut vuosisatojen aikana.

Parit käytössä olleet mestauskirveet.
Ylin on kaulan katkaisuun, alin raajojen irrottamiseen muistaakseni.
Asuimme ennen rattoisasti kaupungin muinaisen hirttokukkulan vieressä. 

Kolmas vierailemani museokorttikohde tänä vuonna on ollut Rettigin palatsi 90 vuotta -näyttely Turun Aboa Vetus & Ars Novassa. Maanalaisten arkeologisten kaivausten luonna olen vieraillut varmaan kymmenen kertaa, ensimmäisen kerran jo silloin, kun koko museo ei edes ollut vielä auki (1990-luvun alussa). Vanhan Turun lisäksi museossa esitellään aina myös nykytaidetta (Ars Nova), josta yleisö saattoi viimeksi jättää mielipiteensä lapuille. Saatoin ehkä ole näyttelystä tällä kertaa samaa mieltä kuin tämän kommentin kirjoittaja:

Pidin kyllä kovasti tästä samasta työstä, jonka koululaiset äänestivät hienoimmaksi. Upeaa värien ilotulitusta ja kolmiulotteisuutta, joka suorastaan houkuttelee hipelöimään taulun pintaa. Näin en tietenkään tehnyt, mutta luulen, että enemmän kuin muutama koululainen on saattanut syyllistyä museotädin silmissä tuohon kamalimpaan syntiin, mitä kuvitella saattaa. Harmi, etten muista taiteilijan nimeä... 

Näkymät Rettigin palatsin asuinkerroksesta Aurajoelle.
Tällä paikalla asui joskus tyttö nimeltä Fredrika Tengström, tuleva Runeberg!

Hinta Rettigin palatsin näyttelyyn oli myös noin 8-9 euroa. Museokortistani on siis käytetty 35/69 euroa. Ei tämä täysin toivonta ole.

Seuraavaksi haluan suuunnata iki-ihanaan Naantalin museoon, jossa on tällä kertaa näyttely vanhoista tapeteista. Rakastan vanhoja tapetteja ja haaveilenkin vanhasta pappilasta tai torpasta, jossa jokainen huone olisi vuorattu alkuperäisillä upeilla, värikkäillä tapeteilla. Minusta on sääli, että monissa vanhoissa kohteissa kaivetaan hirret esiin. Se oli harvemmin tapana entisaikaan muissa taloissa kuin savupirteissä, joissa tapetit olisivat mustuneet heti noesta.

Tämä tapetti löytyy läheisen Rymättylän museon kamarin seinältä.
Kuva: Naantalin museon Instagram-tili. 

Naantalin museon näyttelytila on eri rakennuksessa kuin alkuperäinen museo Hiilola ja sen pihapiiri. Humppi-niminen 1800-luvun näyttelyrakennus on vanha Naantalin kirjasto (toimi aiemmin myös kouluna ja kulkutautisairaalana). Voitin joskus paperikorttilainausaikakaudella kirjaston järjestämän kilpailun ja sain mennä kirjaston salaperäiselle ullakolle tomun keskelle kapeita portaita pitkin valitsemaan itselleni sieltä palkintokirjan. Nämä kirjat olivat siis lainauksesta poistettuja. Jonkun mielestä palkinto voi kuulostaa aika köyhältä, mutta onnistuin täysin alitajuisesti valitsemaan oikean kirjojen klassikon: H.C. Andersenin Pienen tulitikkutytön.

Humppi. Kuva: https://www.discoveringfinland.com/fi/destination/naantalin-museo/

Hiilola. Kuva: Visit Naantali. Todella kuvauksellinen miljöö (kuten Naantali muutenkin).
Harmi, etten äkkisiltään löytänyt pari vuotta sitten kuvaamiani museokuvia upeassa ruskassa. 

Toinen paikka, jossa ehdottomasti vierailen kesän aikana, on Turun Taidemuseo. Siellä on Imogen Cunninghamin (1883-1976) valokuvanäyttely, joka kiinnostaa minua jo aiheensa takia (maailman ensimmäiset ammattimaiset kasvi- ja alastontutkielmat naisvalokuvaajan toimesta) ja toki myös siksi, että Cunningham oli ensimmäinen nainen, joka tienasi elantonsa valokuvaamisella. Hän kuvasi myös miestään alasti, mikä oli viime vuosisadan alussa varsin poikkeuksellusta. Naisista on kautta aikojen piirretty ja otettu alastonkuvia "miehiseen tarkoitukseen". Näkökulma on ollut kuin tämä 1800-luvun piirroskuva, jossa palvelijatyttö joutuu keräilemään kirsikoita alasti miesten tirkistellessä näkymiä:

Kuva teoksesta Kaari Utrio: Eevan tyttäret (1984, s.442)
Huikea teos naisen ja naisena olemisen historiasta!

Odotankin näkeväni nyt vallan toisenlaista estetiikkaa Turun Taidemuseossa, jossa yläkertakin on aina visiitin arvoinen. Sieltä löytyy klassisia taideteoksia museon kokoelmista sekä uusien taiteilijoiden töitä. Taidemuseossa on myös hyvä kahvila hienoilla terassinäkymillä. Itse taidemuseohan oli aikanaan suuri kiistakapula, ja tuota jugend-graniittilinnaa pidettiin jopa rumana aikalaisten silmin. Nyt tilanne on, kuten arvata saattaa, täysin päinvastainen ja koko Puolalanpuisto on muuttunut reilussa sadassa vuodessa köyhien "getosta" varakkaampien jugendtaloparatiisiksi. Taidemuseo on rakennettu "kakoliitista" eli Kakolasta louhitusta graniitista, jota voi bongata yhden jos toisenkin turkulaisen vanhan talon kivijalasta. Nykyisin vangit tekevät hieman kevyempiä hommia, kuten vaalikoppeja ja sienijakkaroita. 

Kuva: https://ateneum.fi/klassikot/turun-taidemuseo/ 

Mänttään on täältä Varsinais-Suomesta hieman matkaa, mutta haluaisin ehdottomasti käydä Serlachius-museossa, jossa on esillä näyttely Olli ja Bucklan - Ehrströmien elämä ja taide. Luin tästä näyttelystä Antiikki & design -lehdestä. Vaikka joskus kuvittelen tietäväni kaiken, minulle tuli aivan uutena tietona näin lahjakkaan naistaiteilijan tuotanto. Kuten monille muillekin. Esillä on Olga Gummerus-Ehrströmin ennennäkemättömiä taideaarteita sekä hänen tunnetumman puolisonsa Erik "Bucklan" Ehrströmin teoksia. Entisaikana oli onni, jos perheen isä tuki tyttärensä taideharrastusta tai muutenkaan tyttären omaan elämään liittyviä valintoja. "Oma elämä" loisti poissaolollaan, jos verrataan käsitteen sisältä nykyaikaan. Monet lahjakkaat naiset joutuivat luopumaan harrastuksistaan ja ambitioistaan viimeistään avioliittoon astuessa. Olga taiteili kuitenkin miehensä rinnalla, opiskeli Ateneumissa ja Pariisissa sai töitäkin taiteen saralla lähinnä muotokuvamaalarina. Hänelle olisi kuulunut paljon suurempi arvostus jo elinaikanaan, kuten monille muillekin naistaiteilijoille.

Suomi on täynnä museoita, joissa olisi kiva käydä. Esimerkiksi Runebergin kotitalo Porvoossa oli todella visiitin arvioinen pari vuotta sitten. Jos tiedät jonkun mielestäsi tasokkaan ja informatiivisen museon tai näyttelyn, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Edellä mainittujen lisäksi haluaisin tänä vuonna vierailla ainakin näissä paikoissa, jotka löytyvät kyllä ihan kivenheiton päästä:

-Sibeliusmuseo, Turku

1960-luvun betonibrutalismin "helmi" Tuomiokirkon vieressä historiallisella Piispankadulla. Museon sisältö kiinnostaa enemmän kuin yhtenäisen puutalomiljöön tuhoamisen itkeminen yhä uudelleen ja uudelleen. Luen ehkä ensin kirppikseltä löytämäni ajankuvan Sibeliuksesta Santeri Levas: Nuori Sibelius - Muistelma suuresta ihmisestä (1957) ja marssin sitten museoon.

- Casa Haartman, Naantali

Turun taidemuseon entisen johtajan Axel Haartmanin taiteilijakoti Naantalissa, joka on säilynyt sisältä lähes alkuperäisessä asussaan vuodelta 1926. Ihmettelin usein lapsena, mikä tuo aidattu vanha talo on, jossa ei asu ketään. Nykyään sinne onneksi pääsee opastetuille kierroksille ja järjestetään siellä paljon muutakin. Missasin juuri Naantalin musiikkijuhlien Bach-soolosellovariaatioiden esityksen Casa Haartmanissa, pahus!

Mihin museoihin ja näyttelyihin sinä aiot tänä vuonna tutustua?

Linkkejä:

Museokortti-sivuston museohaku

Kuukauden helmi: Olga Gummeruksen omakuva (1901, Pariisi)

Runebergin kotitalo, Suomen vanhin kotimuseo