Tukholman TOP 5 - Ruotsinmatka-analyysi osa 1

Viikko Ruotsissa teki gutaa meille ilmapiiripakolaisille, jotka olemme suomalaisittain tottuneet tavanomaiseen asiakaspalveluun ja naamojen peruslukemiin. Nyt Suomessa ei kuitenkaan satanut astuessa ulos laivasta ja taksikuskikin oli vallan rattoisa heppu, joten aiempien vuosien kaltaista, jo terminaalissa iskevää matkanjälkeismasennusta emme tällä kertaa kokeneet. Onkin siis ylipitkien päiväunien jälkeinen paras hetki kirjoitella tuoreita kuulumisia Ruotsinmaalta kera Löfbergin kahvin.

Koska aivoni ovat hapertuneet dammsugareista, nakkisämpylöistä ja prinsessakakusta, aloitan varsin mielikuvituksettomalla Tukholman TOP 5 -listalla. Mietimme tällaisia erinäisiä listoja maatessamme raatoina hotellihuoneessa ja katsoessamme uutisia Gay Pride-kulkueesta, jonka keskeltä pakenimme ehjin nahoin kohti Uppsalaa. Kirjoitan erikseen tästä ihanasta yliopistokaupungista, jotta rönsyilyssäni pysyisi jokin roti. Gay Pridesta on vielä sanottava kuitenkin se, että meillä on jokin kummallinen "karma" siinä, että olemme sattumalta matkoillamme aina siellä, missä vietetään sateenkaarijuhlaa. Tämä oli jo toinen kerta Tukholmassa kyseiseen aikaan. Sehän on vain hauskaa, mutta väkimäärä voi tehdä matkakokemuksesta myös hieman ahdistavan. Oli kuitenkin huvittavaa jonottaa juna-asemalla yhdessä Tom of Finland -nahkauroskopioiden kanssa ja katsoa, mistä kaikista eri tuotteista liikeiden somistajat olivat saaneet aikaiseksi sateenkaaren värit näyteikkunaan.

Mutta asiaan. Parhaat kokemukset Tukholmassa tulevat tässä:

Tukholma TOP 5:

-Hallwylska museet
-Piknik Humlegårdin puistossa
-Ravintoloiden ja kahviloiden taso
-Iltakävely Observatorionmäellä
-Kaikkialla saa iloista ja asiakasta kunnioittavaa palvelua


Tasapainoksi pieni Bottom 5:

-Poukkoilevien turistien paljous vanhassakaupungissa (yllätys!)
-Öisin meluavat matkailijat/ovenläimijät hotellien käytävillä
-Turistit aamiaisbuffetissa (otan ehkä Diapamin ennen tämän aukiavaamista)
-Hodarinakkien taso ei ikävä kyllä ole parantunut aiemmasta
-Viinien kalleus ravintolassa, muutenkin Tukholman/Ruotsin hintataso on nykyään täysin sama tai kalliimpi kuin Suomessa

TOP 5:

Hallwylin museo (Hallwylska museet, Hamngatan 4)

Mieletön 1893-1898 rakennettu helmi Tukholman keskustassa, piilossa katseilta! Jos menet päivämatkalla yhteen museoon, mene ehdottomasti tänne! Saat uniikin katsauksen ruotsalaisen ylemmän porvariston elämään yli sadan vuoden takaa. Hallwylin palatsi oli aikansa edelläkävijä. Siellä oli ensimmäisenä Ruotsissa sähköistys jokaisessa huoneessa, myös palvelijoiden tiloissa. Lisäksi perusvarustukseen kuuluivat ruoka- ja henkilöhissit, kylmä-, kuuma- ja sadevesihanat sekä mielettömät posliini- ja asekokoelmat jopa 4000 vuoden takaa! Olemme vieläkin aivan mykistyneitä tästä museosta. Olen käynyt myös ranskalaisissa linnoissa ja vaikutuin silti tästä vielä enemmän. 

Hallwylin palatsi oli Walther von Hallwylin vaimon Wilhelmina von Hallwylin (o.s. Kempe, mahtisukua myöskin) todeksi luotu unelma. Hän halusi myös lapsesta asti kerätyille kokoelmilleen arvoisensa ympäristön (ensimmäisenä hän keräsi simpukoia ja koralleja, kuten minäkin, hehheh..sen pituinen se). Koko interiööri on säilynyt sellaisenaan palatsin testamentoinnin ansiosta. Palatsista löytyy muun muassa kustomoitu, uniikki Steinway-flyygeli, joka on edelleen konserttikuntoinen. 

Sain juuri uuden haaveen elämääni - päästä pianokonserttiin Hallwylin palatsiin. Omassa pystyantiikkipianossani on kuulemma sama koneisto kuin Steinwayssa, joten täytyy toistaiseksi tyytyä kuuntelemaan omia tiluliluja hieman vaatimattomammassa miljöössä. 

Peruskierros Hallwylin palatsissa on ilmainen, mikä tuntuu täysin käsittämättömältä! Ostin 30 kruunun eli vajaan 3 euron historiikin museosta, joka sekin on todella edullinen. Sen luettuani ja havaittuani muutamia kiehtovia esteköysiä tiettyjen käytävien oviaukoissa (mm. rappukäytävä palatsin ylimpään kerrokseen) jäin harmittelemaan, ettemme osallistuneet koko palatsin kattavalle maksulliselle kierrokselle. Mutta itse kiertämällä sai käyttää aikaa ihailuun ja kuvaukseen toisinaan autioissa huoneissa. Meillä kului museossa aikaa lähes 3 tuntia, koska ensin mieheni teki järkkärillä videon museosta ja sitten minulle iski pakkomielle saada still-kuvia joka purkista ja huoneesta (jotka ovat niin isoja kuvia, että blogialusta kaatuisi niistä). Onneksi otin kuvia myös kännykällä. 

Voisin liittää tähän sata kuvaa, mutta kannattaa mennä kokemaan palatsin mystinen väriloisto itse osoitteeseen Hamngatan 4. Palatsi sijaitsee siis Östermalmin kaupunginosassa lähellä Dramatenia. 

Piknik Humlegårdenilla

Jos haluat elää vapaapäiväsi tai lounashetkesi kuin oikea samppanjapesunkestävä tukholmalainen, sinun täytyy mennä piknikille puistoon. Todella, todella rentouttavaa ja herkullista! Etenkin, kun eväinä oli kalaherkkuja kauppahallista, brietä ja samppanjaa. Ei tämä piknik ollut kyllä yhtään halvempaa kuin syöminen ravintolassa, mutta toisella kerralla söimme herkulliset viiden euron markettisalaatit. 

Östermalmilla suosituin piknikpuisto on Humlegård, Kuninkaallisen kirjaston "pieni" takapiha. Itse kirjastokin on nähtävyys, vaikka jostain syystä odotimme sisäosilta vielä enemmän gloriaa. Ehkä olimme saaneet loppuelämämme rikkausähkyn Hallwylin palatsissa. 

Ravintoloiden ja kahviloiden taso

Piknikistä päästäänkin sopivasti Tukholman muuhin ruokatarjontaan, joka on ylitsepursuava. Tästäkin voisi tehdä erillisen postauksen. Emme pettyneet yhdessäkään paikassa, vaikka olemme tunnetusti aika ruokakriittisiä (vaan emme yhtään nirsoja). Voimme lämpimästi suositella budjetimpaan syömiseen esimerkiksi lähellä Drottninggatanin ihmisvilinää sijaitsevaa Ai Ramen Klara -ravintolaa, josta saa todella herkullisia ja ruokaisia keittoja. Otimme noin 14 euron kanalla, iduilla ja kananmunalla höystetyt Spicy Miso -keitot, joilla nälkä pysyi pois iltaan asti. Tuo Old Jamaica -inkivääriolut oli myös todellista herkkua, toivottavasti sitä saa myös Suomesta!

Samaan päivään osui myös herkullinen iltapalakokemus keskellä vanhankaupungin vilinää. Sundbergs konditori on Tukholman vanhin leipomo/konditoria vuodelta 1785. Täytyy sanoa, että tasosta ei ole tingitty mun kuin vessan siivouksen osalta (vaikka noh, 1700-luvulla koko vanhakaupuki löyhkäsi kuin yksi suuri käymälä). Vessa-asiasta löytyy näemmä mainintoja myös TripAdvisorista. Ei anneta tämän pilata ruokahalua. Kaksi työntekijää painoivat paniikissa minkä ehtivät turistijonon ollessa ehtymätön. Kukapa siinä vessaa ehtii jynssätä. Toinen tarjoilija joutui syömään vitriinin takana salaa, jotta pysyisi pystyssä. Meillä kävi tuuri, kun satuimme paikalle ennen pahinta ryysistä ja saimme hyvät ulkopaikat. Lisähenkilökunta voisi olla kiva bonus etenkin työntekijöiden jaksamisen kannalta. 

Kauniista kahvikupeista, joita nyt ei tullut kuvattua, sai juoda kahvia niin.paljon kuin haluaa. Vanha kuparisammio pitää kahvin erinomaisen kuumana. Tiedätte varmasti tunteen, kun on odottanut kahvia ikuisuuden ja lopulta saa laadukasta, kuumaa kahvia suuhunsa...ahh! Lohileipä oli myös todella hyvä, yksi elämäni parhaista. Alla reilusti munansiivuja, kaikki raaka-aineet tuoreita. Mustikkapiirakan kanssa oli jo tekemistä, joten siksi se ei ehkä jäänyt mieleen niin loistavana yksilönä kuin se varmasti muuten olisi ollut.

"Ökyosaston" ravintoloista hyvä löytö oli Östermalmin ja Vasastanin rajalta Odengatanilta löytyvä Brasserie Balzac. Ranskalaishenkinen ja tunnelmallinen ravintola on terassin perusteella selvästi rikkaan kultalusikkasuunuorison suosima. Tunnelma sekä osterit ja Ruinart Blanc de Blancs jääaltaassa jalkakäytävällä ratkaisi ravintolanvalintatilanteen jytämusiikista huolimatta Balzacin eduksi. Minulla oli myös niin kauhea nälkä, että mieheni koki parisuhteemme kannalta parhaaksi ratkaisuksi astua sisään. 

Viinilista oli hulppea ja myös hulppean hintainen. Valitsimme klassisen Joseph Drouhinin Chardonnayn (ihan se perus, valitettavasti...vaikka sekin on hyvä!) mädillä höystetylle nieriälle ja kokonaiselle kapris-punakampelalle. Ensimmäinen annos oli tarjoilijan mukaan hyvä ja turvallinen, joten mieheni valitsi sen. Minä halusin erikoista, ja tarjoilija suositteli kampelaa. Se oli aivan loistava valinta! Annoskateus iski miehelleni, joka auttoi minua syömän loppuun valtavan annoksen. Ei haitannut maksaa näin hyvästä ruoka+viiniyhdistelmästä vähän extraa! Oli myös mielenkiintoista seurata vieressä istuvien noin 18-20-vuotiaiden tyttöjen osterien imemistä sekä Sancerren valintaa. Voiko Suomessa koskaan kokea mitään vastaavaa, vaikka samppanja alkaakin olla muotia nuorison keskuudessa myös muualla kuin Helsingin yökerhoissa?

Erityispisteet annoimme maahanmuuttajatarjoilijan vankkumattomalle ammattitaidolle. Hoksottimet olivat päässä 24/7, vettä kaadettiin oitis lisää lasiin pinnan huvetessa ja tarjoilija bongasi etäältä minun saaneen jotain muuta kuin kaunaa hampaiden väliin, joten hän toi välittömästi hammastikkuja pöytään. Kaikki oli täydellistä! Vain valkoiset hansikkaat puuttuivat, se olisi ehkä ollut se ratkaiseva ero Pariisiin. 

Ravintolaillan kruunasi herkkullinen D.O.M. Coffee Benedictine-likööristä, jota nykyään saa vain hyvistä ravintoloista. Kuuma kahvi, D.O.M. ja oikeaoppinen kermafloat johdatteli meidät kohti myöhäisillan toista huippuelämystä. 

Iltayökävely Observatorionmäellä

Aina matkoillamme käymme korkeissa paikoissa, joista näkee kauas. Ja minä koluan niitä läpi ihan kotiseudullakin. Kävely kukkuloilla on hyvä tapa saada perpektiiviä alueeseen ja löytää uusia paikkoja. Nyt ilahdutti toden teolla tämä upea Observatorionmäen tilataideteos planeetoista (vaikka nuo pienet pallot ovat katulyhtyjä, mutta kyllähän ne näyttävät ihan linnunradalta). Kun vielä kirjoitin juuri edellisen blogipostaukseni kuusta, riensin heti kuuhun kun sain siihen näin helpon mahdollisuuden!

Jollei tämä olekaan kuu, pyydän taiteiilijalta anteeksi. 

Vinkkinä kerrottakoon, että maa-aines kuun alla on joustavaa tekonurmikkoa. Kun juoksin riemuissani kohti kuuta, olin vähällä kaatua. Hetken luulin olevani humalassa, kunnes tajusin, että alla onkin jokin elämysalusta. Ehkä myös Tukholman Karoliinisen sairaalan henkilökunta tuntee tämän alustan. 

Muita kuvia observatorionmäeltä emme saaneet, sillä taivas oli niin pimeä ja kaupungin valot kauniit. Aina ei ole hyvä hetki kuvaamiselle, joka voi olla myös rajoittavaa. Kesken kävelyn koimme matkan ainoan romanttisen vesisateen. Upea paikka, jonne täytyy ehdottomasti palata päivänvalossa, vaikkapa piknikille!

Parasta palvelua!

Koimme Tukholmassa monia positiivisen maininnan arvoisia asioita, kuten vaikkapa Tukholman rautatieaseman selkeyden. Netissä on paljon valitusta, miten sekavia monet isot rautatieasemat ovat. Tukholmassa ei Pride-tungusta huolimatta ollut minkäänlaisia vaikeuksia löytää oikeaa junaa tai jättää matkatavaroita lokerikkoon. Asemalla oli myös kaikkialla info-kyltillä varustettuja oppaita auttamassa. Annan myös 10+ arvosanaksi rautatieaseman vessalle, jossa tuoksui saippua, pinnat kiilsivät, rahastaja hymyili ja toivotti mukavaa asiointia!? En meinannut kyetä itse asiointiin, kun minua nauratti kopissa tämä kokemus niin paljon. Sunsbergin konditoria voisi ottaa mallia julkisesta rautatievessasta ainakin siisteyden osalta.

Tästä päästäänkin kokonaisuuteen eli siihen, että Tukholmassa saat kaikkialla erinomaista palvelua. En tiedä, oliko meillä jokin "kotikenttäetu", kun asioimme ruotsiksi. En usko, sillä sen vain huomaa, että ruotsalaiset on kasvatettu ottamaan toiset huomioon. Vaikka se tapahtuisi pinnallisellakin tavalla, hymy ei koskaan ole haitaksi. Tähän asiaan ei kovin paljon kiinnitä huomiota ennen kuin poistuu Suomesta tällaiseen maahan, jossa palvelu on aivan toista tasoa. Kerro toki, jos sinulla on toisenlainen kokemus. Meillä ei ole, vaikka olemme käyneet Tukholmassa kymmeniä kertoja. 

Bottom-lista on jotenkin masentava tämän hehkutuksen perään, joten mainitsen vain pikaisesti, että hodarit ovat edelleen hyviä, mutteivät NIIN hyviä kuin joskus. Söin tällä matkalla historiallisen vähän alkuruokahodareita ennen lounasta. Ehkä minulta hävisi ruokahalu aamiaisella, sillä oikeasti... Olisi ehkä pitänyt salakuvata videota ihmisten rynnimisestä ja mussuttamisesta, maisukutuksesta korvanjuuressa ja metallituolien siirtelystä kivilattiaa vasten. Minulle on jäänyt kuvapankkiini ikuinen jälki pinkkitukkaisesta pojasta, joka söi vohvelia suu auki edessäni. Näin, miten aamiaisen osat sekoittuivat hänen täyteläisessä suussaan eritteiseksi mössöksi, joka valui välillä pitkin alahuulta lautaselle. Nämä samat aamiaisvieraat läimivät ovia saapuessaan öisistä illanvietoista ja hölöttivät käytävällä kovaan ääneen. Hotellivalinta voi siis mennä tähtiluokituksesta riippumatta pieleen, jos siellä asuvat muut ihmiset eivät osaa toimia yleisten hyvien tapojen mukaisesti. Onneksi pari hotelliyötä kuitenkin sujuivat hiljaisemmissa merkeissä ja saimme nauttia rauhasta omalla sisäpihan parvekkeellamme. 

Kun on levännyt, pystyy nauramaan myös vanhankaupungin menolle eikä vain olemaan ärtynyt turistilauman keskellä. Kaksi parasta tapahtumaa kapeilla kujilla: Mieheni kuvaa Carl Larssonin synnyintaloa. Paikalle ilmestyy noin 15 hengen turistiryhmä oppaan kera. Rouva seurueesta kiitää suoraan mieheni kameran eteen, noin puolen metrin päähän objektiivista tukkimaan kuvan mustalla peruukillaan. Opas pahoittelee ja siirtää ihmettelevän rouvan käsipelillä toiseen paikkaan. Toinen tapaus hieman alempana kujien risteyksessä: Mieheni kuvaa etäältä ihmisvilinää kapeassa kujassa. Yhtäkkiä 20 hengen latinoturistilauma parkeeraa mieheni ympärille laumanjohtajansa vanavedessä siten, että mieheni ei pääse tiiviin ringin keskeltä ulos. Kukaan ei väisty, joten hän joutuu puolipaniikissa raivaamaan itselleen väylän hihittävän vaimonsa luo turvaan. Näen tämän tilanteen jatkuvana koomisena videona edessäni. Summa summarum: Mene vanhaankaupunkiin vasta 19-20 aikoihin, jolloin pahimmat ihmismassat ovat hälvenneet. Jos haluat paikalle päivällä, valitse mikä tahansa muu kuja kuin keskimmäinen kauppakuja, jotta saat kulkea rauhassa (myös taskuvarkailta). 

Kuva: Rantapallon kohdeopas: Tukholma

Tässä oli pieni murto-osa matkasta, jonka äärelle palaan vielä muutaman lepopäivän jälkeen. Onneksi tuli hankittua herkkuja kotiin (myös pullon mallisia) ja lomaa on vielä viikko jäljellä!

P.S. Jos ihmettelet, miksi puhun poikkeuksellisen paljon rahasta ja hinnoista tässä postauksessa, johtuu siitä, että tämän matkan piti olla jonkinlainen budjettimatka taloudellisen tilanteemme takia. Röhönaurua! Muuten kannatan kyllä aina sitä, että lomalla ei lasketa pennejä eikä mielellään muutenkaan.