Georgia mielessäin - matkapäiväkirjan fiilistelyosio

Passin uusimisen kanssa tulee jo kiire, sillä marraskuussa suuntaan kauan haaveilemaani matkakohteeseen Georgiaan. Myönnän, että suussani maistuvat jo ennakkoon upeat, luonteikkaat georgialaiset viinit sekä ruoka. Viinihifistelijän on tottakai käytävä viinin alkukodissa Georgiassa, jossa on tehty Dionysoksen juomaa jopa 8000 vuotta samalla saviruukku- eli kvevrimenetelmällä.


Holy Trinity Church in Gergeti
Kuva: Holy Trinity Church in Gergeti | © Baia Dzagnidze

Viinitiloilla vierailun lisäksi aikomuksena on tehdä ainakin yksi vuoristoretki ja toivoa, etten tällä kertaa saa vuoristotautia (ellei se aiemmin koettu sitten ollut sisilialaisella minibussilla 150km/h rotkospiraaliteillä -tauti). Georgian vuoristo häikäisee kutsuvalla jylhyydellään jo pelkkien kuvien perusteella. Mikäli marraskuinen sää yllättää meidät positiivisesti, saamme nauttia upeista maisemista myös sviittimme parvekkeella noin 15 asteen aurinkoisessa lämmössä. Georgia on vielä toistaiseksi niin halpa maa, että sviitin varaaminen hotellista tuntui kaikelta muulta kuin pröystäilyltä.


Kuva: Georgian Journal, Kakhetin viinialue


En ole lähdössä matkaan lento- ja kaikkipelkoisen mieheni kanssa näin eksoottiseen maahan, vaan suuntaan Georgiaan yhtä viini-innostuneen ystäväni kanssa. Parasta! Lisäksi voin kerrankin jättää itse matkasuunnittelut hieman vähemmälle, sillä ystäväni suorastaan harrastaa matkustamista ja nauttii matkaohjelmien suunnittelusta. Silti aiomme toki edetä matkalla fiilispohjalla. Viinitilavierailut ja retket on kuitenkin luonnollisesti varattava etukäteen. Huomasin, että suurimmat tuottajat Tbilvino ja Sarajishvili (brandytalo) ovat lanseeranneet maistelukierroksia jo lähestulkoon Toscana-tyyliin. Itse olen vieraillut aiemmin vain pientuottajilla Ranskassa ja Itävallassa. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten kovassa nosteessa olevassa Georgiassa on alettu hyödyntää nouseva turismipotentiaali. Venäläisiä turisteja Georgiassa tosin on vieraillut "aina", mutta saa nähdä, onko vain ajan kysymys, koska turistien ykköskansalaisuus vaihtuu. 

Ystäväni bongasi Georgiaan edulliset Turkish Airlinesin (suosittelen!) lennot Istanbulin kautta, ja hintaan sisältyi vieläpä matkalaukut. Niille tulee todella tarvetta, sillä osaan jo kuvitella lähtöpäivän tuskani viinien kuljetuksessa (georgialaisia viinejä saa nykyisin aiempaa kattavammin myös Alkosta, joten juuri näitä viinejä on turha raahata Suomeen, vaikka niitä ehkä saisikin tiloilta 90 prosenttia halvemmalla). Ehkä noin viikko lentojen ostamisen jälkeen kuulimme uutisen, että suorat lennot Turusta Georgiaan aloitetaan kesällä 2020. Meidän kärsivällisyytemme ja loma-aikataulumme eivät kuitenkaan olisi olleet tuolloin enää optimaalit, joten jatkolentoyhteys ei haittaa muussa kuin "ilmastontuhoamismielessä". Itse lennän aika harvoin, joten parempi vain nauttia kaikesta matkaan liittyvästä hyvällä omatunnolla.

Georgia on entinen Neuvostoliiton satelliittivaltio, tuolloin suomalaisten keskuudessa Gruusiana tunnettu. Neuvostovallan aikana Georgian viinituotanto koki pahan laaturomahduksen - sama ilmiö oli havaittavissa kaikissa neuvostomaissa. Laatu korvattiin määrällä. Onkin suoranainen ihme, että kvevriperinne on säilynyt Georgiassa. Viinit siis säilötään edelleen maahan upotettuihin saviruukkuihin, joista viini saa upeita hunajaisia, suolaisia ja savisia vivahteita. Oranssit viinit ovat nyt trendikkäitä, ja kvevrissä kypsytetyistä valkoviineistä tulee juuri hennosti oksidoituneen oranssin viinin kaltaisia. Kvevri-viinejä voi myös kypsyttää pitkään myös pullotuksen jälkeen ja ne ovat loistavia ruokaviinejä. Minulla on jo toista vuotta kellarissa Tbilvinon kvevriviini Kisi-rypäleestä. Se olisi tarkoitus nyt avata ystäväni kanssa ennen matkaa ja nautiskella sitä vaikkapa syksyisen ja rasvaisen sienipiirakan kera.


Kuva: Georgian Journal

Ehkä vuoristo ja etäisyys ovat suojanneet georgialaisten perinteiden säilymistä omaleimaisina. Georgialaisessa ruokakulttuurissa on kuitenkin paljon venäläisiä vaikutteita, mutta yhtä lailla  Välimereltä kulkeutuneita herkkuja. Esimerkiksi vesimelonisalaatti fetalla ja korianterilla ei kuulosta lainkaan venäläiseltä, mutta granaattiomenansiemeniä venäläisetkin käyttävät paljon etenkin mehun muodossa. Minut yllätti tieto, että Georgia on maailman suurin vesimelonin tuottaja. Sehän sopii kaltaiselleni vesimelonifanille. Veikkaan, että paikan päällä melonien maku on jotain aivan muuta kuin Suomeen Välimereltä tuotujen vesimelonien.




Georgiassa ei voi myöskään vältellä juustoista ja rasvaista hatsapuri-leipää sekä eri tulisuusasteisia tomaattikastikkeita (satsibeli, adjika, jne). Monelle nämä ruokalajit ja Georgia jossain määrin ylipäätään ovat tuttuja Ville Haapasalon Kaukasia 30 päivässä -tv-sarjasta. Georgialaisia makuja on voinut myös maistella Suomessa - viimeisimpänä Turun Rioni-ravintolassa. Maut olivat todella herkulliset, eikä minua vaivannut lainkaan se, että georgialaisessa keittiössä riisit ja perunat korvataan yleensä leivällä. Tämä on hyvä muistaa ravintolavierailuissa, ettei jää turhaan odottelemaan muka unohtunutta riisi- tai perunakulhoa.

Kotona olen kokkaillut georgialaisia makuja Ville Haapasalon Georgia -keittokirjan avulla (jonka sain töistä kerran joululahjaksi), mutta  jäin kaipaamaan vielä stydimpiä makumaailmoja. 

Marraskuussa tämäkin toive vihdoin toteutuu, mikäli Fortuna on suosiollinen!

Virittäydy sinäkin matkatunnelmaan katsomalla YouTubesta georgialaisia supra-videoita. Meno on harrasta vielä alkuruokien kohdalla!





Linkkejä:

Georgia on seuraava merkittävä viini- ja ruokamatkakohde

Kotilieden juttu Georgiasta, sisältää ruokavideoita

Viinihullun päiväkirjassa tiukkaa faktaa Georgiasta viinimaana (v.2015)






Kommentit

  1. Kuulostaa ihanalta matkalta. Matkailussa on mukavaa, kun ei ole liian tarkkaan suunniteltua ohjelmaa ja aikataulua. Kävin muutama vuosi sitten Etelä-Afrikassa, jossa osallistuin viininmaisteluun. Se oli tosi kivaa, kun oltiin aidossa ympäristössä, missä viinit tuotetaan. Olisi kiva myös vierailla Euroopan viinitiloilla. Hyvää matkaa teille jo etukäteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emilia! Odotukset ovat kyllä korkealla :) Viinitilamatkailu on tosi antoisaa, kun näkee samalla paljon muutakin kuin perusnähtävyyksiä ja etenkin pienemmillä tiloilla voi tutustua uusiin ihmisiin niiden viinien lisäksi. Mietin aina matkustaessa, mihin paikallisilla on intohimo. Tämän näkökulman kautta omakin matkakokemus on yleensä onnistunut. Etelä-Afrikka on varmasti ollut todella vaikuttava viinitiloineen!

      Poista
  2. Odotan jo innolla jalkautumistamme Tbilisin kaduille! Ehkä saan myös lainata Georgia-keittokirjaasi ennen tai jälkeen reissun, en tiennyt että sulla on sellainen(kin) :D Reissu lähestyy sitä tahtia, että täytyy ottaa asiaksi tutustua retkitarjontaan ihan lähiaikoina..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rummutan jo sormia kanitahdissa! Ehkä voimme myös mennä georgialaisen kaanonlaulun kurssille jo etukäteen tai harjoitella supraa kotona. Kirjan lainaus onnistuu pikimmiten!
      Minulle tulee koko ajan Googlessa Georgian retkimainontaa, vaikken ole niitä vielä edes hakenut!?

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!