Sanoilla leikkimistä

Nyt hemmotellaan verbaliikan, huumorin ja sananlaskujen fanittajaa, sillä kirjakauppoihin on juuri ilmestynyt Pasi Klemettisen teos Hätäkös tässä matalassa kaivossa! Sutkautuksia ja sananparsia (SKS 2019) En olisi tästäkään tiedosta ollut perillä ilman paperiaviisi Turun Sanomia, jossa oli keskiviikkona 4.9. iso juttu sananlaskuista. Suuntaan viivana lähimpään kivijalkakirjakauppaan!




Kuten arvata ja huomata saattaa, sananlaskuja ei käytetä enää arkikielessä kuin satunnaisesti. Poikkeuksen tekee vanhempi ikäpolvi, joka asuinalueesta riippuen voi olla oikea sananlaskupankki. Onkin todella tärkeää saada vanhaa sananlaskuperinnettä talteen - tästä suuri kiitos SKS:n Kansanrunouden arkistolle sekä kaikille sinne tietoa keränneille.

Nuorempi väestönosa taas imee paljon vaikutteita tv-sarjoista ja tosi-tv:stä. Kun joku heittää huvittavan kommentin, se jää elämään ikäänkuin modernina sananlaskuna. Se myöskin usein häviää käytöstä nopeammin kuin entisajan sananlaskut. Huomaan kuitenkin itse käyttäväni yhä muinaisen ysäri-Hugo-pelisarjan fraasia: "Pitikö olla hoppu - nyt se on leikin loppu!"

Muita yleisesti käyttämiäni sananlaskuja ovat "raskaat kädet ovat rauenneet..." (viitaten suomalaiseen  hautaan asti ulottuvaan työeetokseen), "aika parantaa haavat" (joka on myös äitini vakio) sekä "helppoa kuin heinänteko". Vain osan mainitakseni, sillä minulle on sanottu, että käytän näin nuoreksi ihmeen paljon sananlaskuja. Ehkä se johtuu siitä, että olen viettänyt niin paljon lapsuudessani aikaa mummoloissa ja isomummun luona. Tuntuu, että pohjoisemmassa osassa Suomea käytettiin tuolloin rikkaampaa kieltä kuin Varsinais-Suomessa. Ehkä vain kuulin liian usein: "Ookkonää Oulusta, pelekääkkönää polliisia?" En pelännyt, vaan minulla oli pakkomielle päästä joka kerta Oulun visiitillä kuvaan polliisipatsaan kanssa, kuten tuhansilla turisteilla joka vuosi.




Nyt on aivan mahtava uutinen, että saimme tuoreen kirjallisen sananlaskupankin käyttöömme, etteivät nämä verbaaliset ilotulitukset pääse unohtumaan! Toisaalta sananlaskujen genre voi olla sitä tasoa, että joku varmaan haluaisikin ne unohtaa. Minä en!  Esimerkiksi huussi- ja viina-aiheiset sananlaskut ovat olleet ainakin lehtijutun perusteella suosittuja. Pieruhuumori onkin yksi maailman vanhimpia naurun aiheita, ja se taitaa olla kestosuosikki tässäkin ajassa.




En tiedä onko hienoa vai kamalaa joutua oman hätänsä takia aforismin tai sananlaskun päähenkilöksi. Voi Maija Holm -parkaa! Hätä on kuitenkin omiaan aiheuttamaan ikimuistoisia tilanteita. En tiedä haluatteko kuulla tätä, mutta kerron silti. Minulla oli joskus noro-virus, ja se ei ole kovinkaan nautinnollinen vaiva. Etenkään en suosittele nauruhepulia yhdistettäväksi noroon. Tästä syntyi kommentti, joka on jäänyt kotimme kestoheitoksi: Parempi hepuli ku ripuli!

Juuri näin sananlaskut ovat usein syntyneet - sattumalta jossain hauskassa tai mieleenpainuvassa tilanteessa. Laukaiseva tekijä voi myös olla vanhojen sananlaskujen lukeminen. Minulle nimittäin tuli tuon huussi-osion jälkeen heti päähän seuraavanlainen oma sananlasku:

Kaunis on mieleni maisema, kun on huussi haiseva.

Naurakaa vain, niin minäkin teen! Vanhalla mökillämme oli huussi aivan upealla paikalla. Sieltä näkyi kirjaimellisesti merimaisema. Monet vieraat oikein halusivat mennä huussiin tämän takia. Pimeään vuodenaikaan oli pakko jättää ovi auki, jotta huussissa näkisi jotain. Aina sai pelätä, meneekö veneilijä juuri silloin kapeasta salmesta ohi. Ehkä tämä sananlasku linkittyi tähän kokemukseen. Ja onhan mieli varmasti helpottunut Hotelli Helpotuksessa asioinnin jälkeen!

Huomaan, että monet omat heittoni arjessa ovat syntyneet ruokavalion, liikunnan tai laihduttamisen ympärille. Yleensä nämä kommentit ovat suuntauneet mieheni ikuiseen yritykseen vältellä makeaa ja liikkua enemmän:

Sokeri on laiha lohtu, joka lihottaa.

Parempi jännittää pakaroita kuin elämää.

Parempi löysä maha kuin löyhä mieli.

Ja lenkillä marssitahdissa vakioralli:

Vatsa sisään, rinta ulos, silleen tulee paras tulos! (armeijamoodilla tietenkin, koska mieheni vihasi armeijaa)

Tajusin yhtäkkiä, että minähän olen itse keksinyt uusia meidän perheessä elämään jääneitä sananlaskuja. Nyt, kun kirjoitin ne tähän blogipostaukseen, ne eivät jääkään vain meidän tietoomme. Tässä piilee ratkaiseva tekijä, miksei sananlaskuja enää nykyaikana synny kuten ennen. Tai ehkä syntyy, mutta ne eivät leviä käyttöön. Kansanperinne ja kertomatraditio siirtyi aiemmin suullisesti naapurilta toiselle, kyläyhteisöstä seuraavaan. Ei ollut musiikin lisäksi juuri muita viihteen aiheita kuin hauskat tarinat, laulut, kaskut ja sananlaskut.  Nykyään televisio ja some ovat ne kanavat, joita pitkin uudet nykyajan sananlaskut leviävät. Ja koska tieto vaihtuu, uusiutuu ja häviää koko ajan, myös hauskat heitot häviävät bittiavaruuteen. 

Jotenkin minusta tuntuu myös, että ihmiset ovat nykyään enemmän täynnä patoutunutta vihaa kuin vekkulia huumoria. Tämän havainnon on tehnyt myös anoppini, joka edelleen kaipaa vitsinheittoa, joka hänen nuoruudessaan oli tavanomaista tilanteessa kuin tilanteessa. Nykyään vitsailu on helposti ilkikurisempaa ja sillä saatetaan haluta vahingoittaa toista ihmistä. Ei sellaisessa ilmapiirissä voi syntyä ainakaan hauskoja sananlaskuja.

Minusta olisikin todella mielenkiintoista saada ylös ihmisten yksityisessä arjessa käyttämiä sutkautuksia. En usko, että olemme ainoa pari, joka kotona viljelee omia verbaalisia aivopierujaan, joita ehkä voi myös sananlaskuiksi nimittää.


Nyt kutsuu työ, annetaan hautamontun vielä odottaa. Työ ei tekijäänsä nykyisin kiitä, joten itku voi tulla pienestäkin ilosta.

Hauskaa olisi lukea teidän lukijoiden lempisananlaskuja. Käytättekö yhä sananlaskuja arjessa tai keksittekö niitä jopa itse?




Kuvat:
SKS ja Turun Sanomat 4.9.2019: Sipilän separaattori ja muita Vähäisiä

Kommentit

  1. Tykkään kanssa sananlaskuista, vaikken niitä kovin montaa edes muista. Omat isovanhempani ovat käyttäneet paljon sananlaskuja, ja sieltä tarttunut muutamia mieleen. Täytyisi lukea tuo kirja ja katsoa, mitä tuttuja ja tuntemattomia sananlaskuja sieltä löytyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin saman, että monet unohtuneet lausahdukset palautuvat mieleen, kun ne näkee painettuina edessään. Helsinkiläisessä isossa kirjakaupassa ei tuota kirjaa äsken ollut tarjolla (pöh!), mutta onneksi kaikki tiet vievät Turkuun ja parempien kirjakauppojen äärelle :) ehkäpä kirjaston lainausjonokaan ei ole kovin pitkä, sillä sananlaskut eivät taida olla trendikkäimmästä päästä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Hautausmaiden hiljainen lumo

Kulinaristin Gdansk

Tarot - itsesi peili

Luurangot kaapista

Ihmisen lyhyt historia lyhyesti