Luukku 8: Suomalaisen musiikin päivä

Tänään vietämme kansallissäveltäjämme Jean Sibeliuksen syntymäpäivää sekä siitä aikansa saanutta suomalaisen musiikin päivää. Miten yllättävää, suomalainen lempisäveltäjäni on aina ollut Sibelius, jonka kyky luoda tunnelmia ja liikuttaa on ainutlaatuinen. Syyttä ei Sibelius ole maailman kuuluisin suomalainen säveltäjä.

Kuten itsenäisyyspäivän luukussakin mainitsin, minulla on vanha sortovuosilta peräisin oleva nuottikirja Suomen nuorisolle, josta soittelen Sibeliuksen Finlandiaa sekä Sortunutta ääntä usein juuri tähän vuodenaikaan. Samasta nuottivihosta löytyy myös Oskar Merikannon Valse lente, joka on oikea kesäfiilisklassikko. Löysin tämän nuottivihon vuosia sitten antikvaarista kahdellakymmenellä sentillä! 

Olen valitettavasti itse aiheuttanut liitosten irtoamisen käyttämällä tätä nuottivihkoa niin paljon. Myös vanhat joululauluklassikot, kuten Sylvian joululaulu löytyy sisällöstä.

Uudemman ajan suomalaissäveltäjistä lempparini ovat Kaj Chydenius sekä Lasse Mårtensson, jonka väkevää teosta Yö meren yllä olen harjoitellut ikuisuuden.

En kuitenkaan hallitse nuotteja kunnolla, sillä olen oppinut korvakuulolta soittamaan, kuten mummoni ja mieheni isoisä, joka oli pianisti. Siksi soitan harvoin juuri kuten nuoteissa lukee - saatan jättää jotain pois tai lisätä fiiliksen mukaan. Ehkä tämä improvisaatiotaipuvaisuus on peräisin isoisältäni, joka oli "aina äänessä" kaikin tavoin. Pappani soitti myös "trumpettia" suullaan - ihan oikeasti sai aidon soittimen äänen aikaiseksi pelkällä suullaan! Hän esiintyi bändin osana toisinaan verhon takana ja toisinaan esillä lavalla, jolloin hän myös lauloi. Hänellä oli upea lauluääni, mutta kuulemma hän missasi elämänsä mahdollisuuden astumalla radiolähetykseen tai levytysstudioon (en muista kumpi se oli) humalassa. Hän on parantanut maailmaa aika monen tuon ajan suomalaisen viinaan menevän artistin kanssa. Vaikkei menestystä tullut, veikkaan hänen olleen (ainakin minulle) maailman paras trumpettiäänen imitoija.

Myös mieheni soittaa korvakuulolta ja keksimme jatkuvasti uusia sävelmiä. Minä en kuitenkaan äänitä niitä 15 kertaa päivässä muualle kuin pääkoppaani. Jos joku ulkopuolinen näkisi tämän touhumme kotona, se olisi kuin sketsistä. Etenkin mieheni on jatkuvasti äänittämässä kännykkään ja videokameraan sävellyksiä ensin hyräillen tai vihellellen, ja lopulta osa niistä päätyy pianon koskettimille ja myöhemmin elokuvan ääniraidalle. Minulla taas sävellykset tulevat mieleen unissa tai soittaessa, improvisoidessa. Tarpeeksi hyvät jäävät aina muistiini, joka muuten prakaa pahasti. Olen kyllä soittanut valmiit kappaleet videolle, mutta nuoteilla ei ole yhtään mitään. Meille paras joululahja olisikin nuotinnusohjelma sen uuden tietokoneen lisäksi. Sillä mihin nämä kaikki sävellykset muuten häviävät sitten, kun meitä ei enää ole?

Kaksi ikonista sävellystä hieman kuuluisammalta säveltäjältä.

Suomalaisen musiikin päivä kunnioittaa kaikkia musisoivia suomalaisia ja kannustaa seuraamaan musiikin luomisen vaikuttavaa voimaa. Kaikki pienet lapset, jotka täysillä puhaltavat nokkahuiluihinsa ja näppäilevät kanteleitaan musiikkileikkikouluissa, voivat olla tulevaisuuden musiikintekijöitä tai ainakin musiikista nauttijoita. Musiikin pitäisi kuitenkin olla ilo eikä esimerkiksi vanhempien odotusten jatke. Mielestäni on varsin hyvin nähtävissä, koska lapsi haluaa aidosti itse soittaa.

Kaikille ei myöskään sovi perinteinen soitto-opetus. Sellaista sai esimerkiksi mieheni, joka ei nauttinut siitä toisin kuin vapaasta soitosta. Nyt me molemmat olemme kuitenkin sitä mieltä, että systemaattisella soitto-opetuksella valmiutemme luoda sävellyksiä olisivat vielä kehittyneemmät. Toisaalta se tasainen poljento, josta erotan heti monet musiikkiopiston kasvatit, on niin kaukana omasta soittotyylistäni, että ehkä näin on kuitenkin hyvä juuri meidän musiikkimme kannalta. Pääasia, että saa soittaa ja kuunnella sellaista musiikkia kuin itse haluaa ja sillä tyylillä kuin itselle on ominaisinta.

Kuuntelen jostain syystä nykyään todella vähän musiikkia kotona muualta kuin pianosta kumpuavana. Suomalaista musiikkia en varsinkaan juuri koskaan, ellei lasketa Juicea ja Hurriganesia. Nykyhiteistä pysyn kartalla työpaikan rätisevän radion avulla, jota en kuitenkaan itse laita koskaan päälle. Kaikki kollegat tietävät minun olevan aamuvuorossa, kun radio on mykkä heidän saapuessaan töihin. Nautin niin paljon hiljaisuudesta - vaikka musiikki viekin ihanasti ajatukset töistä toisaalle. Ehkä olen käyttänyt hevi- ja rokkikiintiöni jo alle 20-vuotiaana loppuun. Joltain keikalta saatu meluvaurio on myös tehnyt minusta mölinäaran. Jos kuuntelen musiikkia, sen täytyy olla hyvää. 

Haluaisin perehtyä paremmin tasokkaisiin suomalaisiin musiikintekijöihin. Juuri palkittu Paula Vesala on varmasti yksi heistä. "Perusbaarimusa" alakuloisella ja vähä-äänialaisella miesäänellä harvemmin sytyttää. Juice muiden meriittiensä takia isona poikkeuksena. Ainiin, mutta Juicehan ei edusta nykymusiikkia. Kuka tai ketkä ovat sinun mielestäsi tasokkaita suomalaisia nykyartisteja? Otan mielelläni suosituksia vastaan. 

Hyvää suomalaisen musiikin päivää juuri sinulle ja onnea Sibelius!