Miksi naiset ohitetaan?

Luin Suomen Kuvalehden artikkelin, jossa pohdittiin eroja mies- ja naiskirjailijoiden näkyvyydessä sekä heidän tuottamansa tekstin analyysissa. Miehiä ylistetään useammin kirjailijaneroina ja teknisesti taitavina kirjoittajina. Aiemmassa naistenpäiväpostauksessani toin myös esille, kuinka mieskirjailijoiden teoksia ostetaan enemmän kuin naisten (miesten teokset myös maksavat keskimäärin enemmän). Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että suurempi osa kirjailijoista ja apurahojen hakijoista on kuitenkin naisia. Naiset ovat myös kirjastojen palvelujen suurkuluttajia, näin empiirisesti asiaa havainnoiden.

Esimerkkejä voisi jatkaa loputtomiin, ja tuosta linkkaamastani vanhasta postauksesta niitä löytyykin. Niitä löytyy myös jatkuvasti arkisista havinnoista sekä keskustelunaiheista. 

Anopin kanssa keskustelimme juuri miesten huippukokkiudesta versus naisten huikeasta urasta keskuskeittiön ja kotivieraiden emännöinnin parissa. Monessa vastaavanlaisessa "luonnonmukaisessa polarisaatiossa" taustavaikuttajina toimivat vuosisatainen naisten mitätöinti (joka saa alkunsa jo lapsena, esim. jopa oman äidin toimesta, joka on voinut olla pettynyt omaan "kohtaloonsa" ja siirtää traumansa tyttärelleen). Mitätöity sukupuoli ei kasva kunnianhimoiseksi eikä usko itseensä. Tunnemme ehkä olomme turvallisemmaksi keskuskeittiössä ja kotihellan äärellä kuin raa'assa kilpailussa, jossa suurimman huomion kaikesta omasta panostuksesta huolimatta saa kuitenkin mies. Näin karrikoituna.

Töissä sattui eilen surkuhupaisa asia. Oikeastaan sellaisia asioita mahtui päivään vähintään kymmeniä, mutta yksi niistä oli seuraava: saimme tiimiimme päiväksi "lainaksi" miespuolisen työntekijän. Taustaksi kerrottakoon, että vanhassa postauksessa mainitsemani vanhan liiton henkseleidenpärisyttäjä (vain omasta mielestään johtaja), on jo jäänyt pois työelämästä. Olemme pitkään pyörittäneet firmanosaa täysin nuorten naisten huikealla pätevyydellä. 

Kun mies saapui tiimiin yhdeksi päiväksi, koko palveluteatterin koreografia muuttui täysin. Kaikki se pätevyys ja tietotaito, jonka teatterin katsojat ovat ilman muuta havainneet pitkällä aikavälillä, katosi taivaan tuuliin. Meistä naisista tuli näkymättömiä, kun merkittävä osa sekä miehistä että etenkin vanhemmista naisista halusi asioida vain miehen kanssa. Mikäli hän ei ollut varattu. Nainen on aina kakkosvaihtoehto, toinen sukupuoli. Kolmannella tai määrittelemättömällä on vielä vaikeampaa.

Minua lohduttaa hieman, että yksi täysin naurettavan kehitysidean antanut henkilö (joka ei siis tunne alaa eikä sen sisältöä) valitti kuitenkin minulle, että kyseinen mies ei tiennyt asiasta mitään. Minua lohduttaa myös, että tämä lainamies joutui kysymään pariin otteeseen apua minulta, jolloin kolmannelle osapuolelle ilmestyi kasvoilleen suuri hämmennys. Eikö nelikymppinen mies olekaan hierarkian kruunu, joka tietää ja osaa kaiken? Enkä väitä tällä tosiaankaan, että itse olisin tämä kyseinen, kuvitteellinen henkilö. 

Kupittaan Citymarketin legendaarinen olutasiantuntija Tapsa sai oman oluen palveltuaan Suomen ensimmäisessä automarketissa vuodesta 1973 lähtien. Hieno kunnianosoitus ja maukas olut. Mutta oletteko huomanneet, että lähes kaikki naisetikettiset oluet sisältävät joko pin upia, tissivakoa, paljasta säärtä tai pusuhuulipunaa? Naisten kunniaksi ei oluita lanseerata, sillä nainen on ikuinen objekti. Jos etiketistä löytyy nainen, olut on yleensä tehty kosiskelemaan miesasiakaskuntaa. 

On surullista, miten vahvasti ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat yhä 2000-luvulla ikiaikaiset ennakkoasenteet. Vielä räikeämmin asian huomaa etnisten ryhmien kohdalla. Esimerkiksi vastapuolen tummaihoisuus voi saada toisen myös käyttäytymään korostetun ystävällisesti tämän mahdollisesti kokeman aiemman sorron takia. Ei tämäkään ole ihan tervettä, vaikka ystävällisyys ei tietenkään ole koskaan virhe. 

Kahvi, jota juon sekä maun että eettisesti kestävämmän tuotantopolun takia. Etenkin kehitysmaissa naiset ovat totaalisia väliinputoajia. Silti on shokeeraavaa, että hyvinvointivaltioiden markkinoille on tehtävä erikseen kahvipaketti, jossa mainitaan työntekijöiden olevan naisia. Tämä tietenkin puhuttelee tiedostavia naiskuluttajia. Ostamalla tämän kahvipaketin voi samalla hankkia itselleen puhtaamman omatunnon ja solidaarisuudenmurusen. Kahvipaketin naisilla on tiedossa koulutus, työ ja kaikin puolin varmempi tulevaisuus. 

Huomaan, että ihmisten välisessä käyttäytymisessä on paljon patoutunutta vihaa, aiemman sorron kokemisen painolastia ja puhdasta ymmärtämättömyyttä. Kun sukulaisemme halusi keskustella sairaalassa lääkärin kanssa uudelleen, sairaanhoitaja närkästyi. Hän luuli, että iäkäs ihminen halusi mieslääkärin palvelua, eikä ymmärtänyt sitä, että naislääkärillä oli ollut vain niin kiire ensimmäisellä tapaamisella, etteivät kaikki leikkausta koskevat asiat olleet tulleet vielä selviksi. 

Vaikka sairaanhoitaja käyttäytyi tilanteessa hyvin asiattomasti, ymmärrän ja tunnistan taustaongelman täysin. Ystäväni ovat erikoistuneita lääkäreitä, ja heistä naispuolista on luultu usein "vain hoitajaksi". Maatessani itse aikanaan sairaalassa kuulin moneen otteeseen, kuinka sairaat mummelit huusivat kuorossa miespuolista hoitajaa luokseen luullen, että hän on lääkäri. 

Sairaalassa sukupuolella tuntuu olevan yhä suurempi painoarvo potilaille kuin valkoisella lääkärintakilla tai sen puutteella. Eihän tämä yllätä, sillä missä tahansa asioidessa "pätevän miehen" palvelua kaivataan alitajuisesti usein enemmän kuin "simpsakan naisen" . 

Ellei asioijana sitten ole nuoriin naisiin mieltynyt mies. Tällöin on turha puhua pätevyyskysymyksistä. Sentään yksi tällainen tapaus kiisi eilen suoraan luokseni ohittaen lainamiehen kuin märän rätin. Voi, kunpa tämä tapaus ohittaisi joskus minutkin eikä huutelisi enää koskaan perään. Ehkä kymmenen vuoden kuluttua, kun markkina-arvoni alkaa laskea setämiesten keskuudessa. Toivottavasti en mätäne tuolloin enää samassa työpaikassa enkä myöskään arkussa. 

Tästä pääsemme takaisin tekstini ensimmäisen lauseen aihepiiriin. Onko minun kohtalonani vielä jonain päivänä tulla vertailluksi mieskirjailijaan? Sitä en voi vielä tietää, mutta yksi asia on varma: en pääse koskaan eroon tämän tekstin teemasta, valitsinpa tai sattuisipa niin tai näin. Siksi on hienoa, että media nostaa esille tasa-arvon toteutumisen ja toteutunattonuuden kipukohtia yhä enenevässä määrin. Aina toki riittää suvakkiarvostelijoita ja femakkovihaajia, mutta ehkä heidän määränsä on laskenut siinä kohtaa, kun nuoret sukupolvet ovat kasvaneet työ-ja eläkeikäisiksi. 

Maailma muuttuu. Marimekon Unikko-kuosistakin on tullut jälleen trendikäs, ja mikä yllättävintä, erityisesti nuorilla miehillä! Olen bongannut jo useita Unikko-paitoja, -sukkia ja -laukkuja parikymppisillä pojilla, jotka viilettävät Voi-potkulaudoilla - ei ohitseni vaan ärsyttävän tasa-arvoisesti samaa vauhtia autotien sivussa. Koska olen jo jäänyt parkeeratun auton aukeavan oven alle, minun täytyy valita seuraavaksi enemmin sähköpotkulautapujottelu. 

Kunhan saisinkin pujotella jatkossa vain liikenteessä, enkä ihmisten pyhän yksinkertaisuuden mustassa aukossa, jonka kuilussa ei ole tarttumapintaa. 

Mitä ajatuksia tämän postauksen aihe herättää sinussa? Oletko itse kokenut väheksyntää tai ennakkoasenteita sukupuolesi takia - oletpa sitten mies, nainen tai muu? 

Lopuksi on jälleen kerran hämmästeltävä. Olemme kaikki ihmisiä - miksemme siis voi tulla kohdelluksi ihmisinä ilman turhia ja raskaita painolasteja? Heitetään ne pois, niin elämä helpottuu kummasti.