Byrokratian hampaissa
Tiedättekö, minulla on täällä monta valmista tai lähes valmista kirjoitusta, muttei tahdo olla voimavaroja niiden julkaisuun. Sillä pitäisi harrastaa tekstinkäsittelyä ja kuvien sijoittelua, valita ne kuvatkin ensin.
Tosiasiallinen osasyy passiivisuudelleni - nyt kun henkiselle aktiivisuudelle olisi rako - on päivittäinen byrokratiamyllyssä asiointi.
Olen oikeasti jonottanut monena päivänä joko digiklinikalle, laboratorioon tai terveyskeskukseen tuntikaupalla. Tänään soitin ensimmäisen puhelun kello 8.20. Viimeinen lääkäriasia digitaalisesti hoidettuna päättyi kello 19.38. Melkein 12 tuntia saikkupäivästäni olen ollut enemmän tai vähemmän jumissa terveydenhuollon kanssa.
Noh, sen koronatestin tulos oli onneksi negatiivinen, mutta se ei valitettavasti ole varma tulos! Altistumisesta oli niin vähän aikaa. Kotona kykkiminen siis jatkuu, ja minulla on nyt lähete uuteen koronavirustestiin, mikäli oireet yhtään lisääntyvät. Arvatkaa, kuinka paljon haluan sinne testiin tähänastisen kokemukseni jälkeen?
Itse testaushan sujui vaivatta, mutta mikään sen jälkeen ei. Tulokset oli lähetetty väärään paikkaan ja saikkuani jatkanut hoitaja taas ei tiennyt, ettei voi jatkaa lääkärin määrämää sairauslomaa hoitajan asemassa. Eikä sitä, että meidän firmalle ei kelpaa sairaanhoitajan allekirjoitus. Tästä seurasi luonnollisesti fiasko, jota yritin selvittää siihen loppuunpalamispisteeseen asti, että aivan sama. Jos en saa jostain päivästä jälkikäteen palkkaa, soronoo.
Mietin, millaista olisi jäädä byrokratian hampaisiin, jos minulla olisi oireena vaikka korkea kuume. Kehoni lämpötila kyllä nousi, kun asioin samaan aikaan digiklinikan ja kauppapalvelun kanssa. Lopulta 54 keräämääni tuotetta hävisi bittiavaruuteen ja sain aloittaa koko homman alusta. Myös lääkäri vaihtui järjestelmävirheen takia toiseen lennosta.
Tein siis koronaoirearvion tänään kolmen eri henkilön kanssa ja kauppatilauksen lähes kahteen kertaan. Soitin tai vastaanotin kuusi puhelua ja jonotin tai asioin digiklinikalla kolme tuntia. Kyllä käy sairastaminen työstä, jos nuhaisuutta voi sairaudeksi kutsua.
Silti, oltuani kotona kuusi päivää vailla varsinaista rentoutumista (hetkittäin sekin on ollut mahdollista), olen sentään kirjoittanut neljä tuntia romaanikässäriä. Aika hyvin, kuusi kotipäivää - eli puoli tuntia kirjoitusta päivässä. Tällä tahdilla en todellakaan voi jäädä pois päivätöistä!
Unohdin kuitenkin, ettei tämä ole lomaa, vaikka oireet ovatkin vähäiset ja altistuminen epätodennäköinen. Siitä pitää huolen byrokratia ja sen aikaansaama päivittäinen epävarmuus. Odotan sitä päivää, että julkinen ja yksityinen terveydenhuolto pelaisivat saumattomasti yhteen ja kaikilla Omakannan näpyttäjillä olisi aikaa.
Ainoat, joilla on tämän viikon aikana ollut aikaa, ovat ihme kyllä olleet koronatestin ottaja ja sairaanhoitaja, jonka nimmarilla en sitten teekään mitään. Mutta miten ihanaa oli keskustella normaalisti näiden arjen sankareiden kanssa ilman painetta siitä, että teksti häviää tai kertomani ymmärretään kiireessä väärin.
Suomessa on varmasti maailman paras terveydenhuolto, mutta byrokratia, joka ulottuu jokaiseen valtion ja kunnan laitokseen, on järjetön.
Meillä on jokin fiksaatio tähän kaavamaiseen toimintaan ihan kansakuntana, sillä muistaakseni Suomessa on maailman eniten järjestöjä ja yhdistyksiä asukaslukua kohden. Ja kaikilla kuppikunnilla on tietenkin omat sääntönsä, puheenjohtajansa ja pöytäkirjansa.
Pykälät ja momentit vilisevät myös paikallislehtien sivuilla, kun joku jäärä vetoaa asetukseen se ja se, jotta tämä ja tuo kumottaisiin.
Näen tänään varmaan painajaisia jonotusmusiikista. Ehkä se on parempi kuin viimeöiset reivit naapurien kanssa.
Kaikilla muilla oli unessa kasvoillaan virtaalitodellisuusnaamiot, minulla vain hämmästyksestä pyörivät silmät. Ehkä tämän unen symboliikka olikin yhtä kuin yhteiskunta ja minä pienoiskoossa!
Hyvää yötä - toivon kaikille muille miellyttävämpää korona-asiointia, jos sellaiselle tulee tarve!
 |
| Tarpeeksi jäkälöitynyt penkki yksinäiseen istumiseen. Byrokraattiset laitoksemmekin ovat täynnä jäkälää. |
Tosiasiallinen osasyy passiivisuudelleni - nyt kun henkiselle aktiivisuudelle olisi rako - on päivittäinen byrokratiamyllyssä asiointi.
Olen oikeasti jonottanut monena päivänä joko digiklinikalle, laboratorioon tai terveyskeskukseen tuntikaupalla. Tänään soitin ensimmäisen puhelun kello 8.20. Viimeinen lääkäriasia digitaalisesti hoidettuna päättyi kello 19.38. Melkein 12 tuntia saikkupäivästäni olen ollut enemmän tai vähemmän jumissa terveydenhuollon kanssa.
Noh, sen koronatestin tulos oli onneksi negatiivinen, mutta se ei valitettavasti ole varma tulos! Altistumisesta oli niin vähän aikaa. Kotona kykkiminen siis jatkuu, ja minulla on nyt lähete uuteen koronavirustestiin, mikäli oireet yhtään lisääntyvät. Arvatkaa, kuinka paljon haluan sinne testiin tähänastisen kokemukseni jälkeen?
Itse testaushan sujui vaivatta, mutta mikään sen jälkeen ei. Tulokset oli lähetetty väärään paikkaan ja saikkuani jatkanut hoitaja taas ei tiennyt, ettei voi jatkaa lääkärin määrämää sairauslomaa hoitajan asemassa. Eikä sitä, että meidän firmalle ei kelpaa sairaanhoitajan allekirjoitus. Tästä seurasi luonnollisesti fiasko, jota yritin selvittää siihen loppuunpalamispisteeseen asti, että aivan sama. Jos en saa jostain päivästä jälkikäteen palkkaa, soronoo.
Mietin, millaista olisi jäädä byrokratian hampaisiin, jos minulla olisi oireena vaikka korkea kuume. Kehoni lämpötila kyllä nousi, kun asioin samaan aikaan digiklinikan ja kauppapalvelun kanssa. Lopulta 54 keräämääni tuotetta hävisi bittiavaruuteen ja sain aloittaa koko homman alusta. Myös lääkäri vaihtui järjestelmävirheen takia toiseen lennosta.
Tein siis koronaoirearvion tänään kolmen eri henkilön kanssa ja kauppatilauksen lähes kahteen kertaan. Soitin tai vastaanotin kuusi puhelua ja jonotin tai asioin digiklinikalla kolme tuntia. Kyllä käy sairastaminen työstä, jos nuhaisuutta voi sairaudeksi kutsua.
Silti, oltuani kotona kuusi päivää vailla varsinaista rentoutumista (hetkittäin sekin on ollut mahdollista), olen sentään kirjoittanut neljä tuntia romaanikässäriä. Aika hyvin, kuusi kotipäivää - eli puoli tuntia kirjoitusta päivässä. Tällä tahdilla en todellakaan voi jäädä pois päivätöistä!
Unohdin kuitenkin, ettei tämä ole lomaa, vaikka oireet ovatkin vähäiset ja altistuminen epätodennäköinen. Siitä pitää huolen byrokratia ja sen aikaansaama päivittäinen epävarmuus. Odotan sitä päivää, että julkinen ja yksityinen terveydenhuolto pelaisivat saumattomasti yhteen ja kaikilla Omakannan näpyttäjillä olisi aikaa.
Ainoat, joilla on tämän viikon aikana ollut aikaa, ovat ihme kyllä olleet koronatestin ottaja ja sairaanhoitaja, jonka nimmarilla en sitten teekään mitään. Mutta miten ihanaa oli keskustella normaalisti näiden arjen sankareiden kanssa ilman painetta siitä, että teksti häviää tai kertomani ymmärretään kiireessä väärin.
Suomessa on varmasti maailman paras terveydenhuolto, mutta byrokratia, joka ulottuu jokaiseen valtion ja kunnan laitokseen, on järjetön.
Meillä on jokin fiksaatio tähän kaavamaiseen toimintaan ihan kansakuntana, sillä muistaakseni Suomessa on maailman eniten järjestöjä ja yhdistyksiä asukaslukua kohden. Ja kaikilla kuppikunnilla on tietenkin omat sääntönsä, puheenjohtajansa ja pöytäkirjansa.
Pykälät ja momentit vilisevät myös paikallislehtien sivuilla, kun joku jäärä vetoaa asetukseen se ja se, jotta tämä ja tuo kumottaisiin.
Näen tänään varmaan painajaisia jonotusmusiikista. Ehkä se on parempi kuin viimeöiset reivit naapurien kanssa.
Kaikilla muilla oli unessa kasvoillaan virtaalitodellisuusnaamiot, minulla vain hämmästyksestä pyörivät silmät. Ehkä tämän unen symboliikka olikin yhtä kuin yhteiskunta ja minä pienoiskoossa!
Hyvää yötä - toivon kaikille muille miellyttävämpää korona-asiointia, jos sellaiselle tulee tarve!
No huh! Näköjään sairastaminenkin voi käydä ihan todella työstä.
VastaaPoistaNäinpä! No mutta, ainakin voi kokea itsensä muka tärkeäksi kun tekee töitä :D
PoistaOnnittelen, että kaikesta huolimatta olet pystynyt tekemään kirjoitustöitä. Olen muuten odottanut sitä noloksi epäilemääsi blogikirjoitusta, jonka halusit ensin luettaa miehelläsi. :)
VastaaPoistaMiten onnistut kotona välttelemään miestäsi tässä tuilanteessa, kun vieläkin odotellaan, mihin suuntaan oireesi muuttuvat? Varmaan tilanne on turhauttava. Olen itse miettinyt, että jos meistä jompi kumpi saa oudon flunssan, niin on ilmeisesti jumittauduttava toiseen päähän asuntoa, tartuttava kaikkiin kahvoihin ja esineisiin paperi kädessä ja desinfioitava niitä alinomaa.
Ihan kauheaa tuo byrokratia. Jos se on sinulle raskasta niin entäs sitten huonokuuloisille ja hitaille vanhuksille!
Voi, toivotaan nyt, että oireet lievenevät ja jos joudut testiin uudelleen, niin tulos olisi negatiivinen.
Kyllä se nolo kirjoitus siellä yhä lymyilee tallessa, ehkä pian... :D
PoistaOsuit asian ytimeen. Negatuloksen jälkeen palasin yhteispäätöksellä sohvalta sänkyyn, muu olisi ollut jo kidutusta. Ainakin olisi tullut jatkosaikku hajonneesta selästä! Kyllä toisen välttely on muutenkin todella vaikeaa sisätiloissa. Pintoja desinfioidaan, mutta läsnäoloa ei voida ulkoistaa. Uskon, että mahdollinen tartunta tulisi joka tapauksessa toiselle parin viikon aikana. Mutta pusulakko jatkuu yhä! Ihan kamalaa :D
Toivitaan todella, että teidän ei tarvitse ryhtyä ikäviin toimenpiteisiin!
Onneksi testi oli negatiivinen ja toivotaan, että toinenkin testi. Tiedän tunteen. Kun jouduin itse karanteeniin, meni siinäkin yksi päivä soitellessa eri paikkoihin ja selvittäessä asioita ja peruessa tapaamisia ym. Onneksi olin kuitenkin terve, mutta mietin että kuumeessa voisi olla aika väsyttävää. Ja olen samaa mieltä, että terveydenhuolto on laadukasta, mutta byrokratia haittaa toimintoja paljon.
VastaaPoistaKiitos Emilia, uskoni on vakaa, että testi on negatiivinen ja työhön paluu ensi viikolla positiivinen. Onneksi et itse sairastunut ja toivotaan että pystytkin terveenä!
PoistaSuomeen voitaisiin perustaa joku byrokratianvastainen työryhmä, johon voisin hakeutua kunniajäseneksi :D