Pätäkkäasiaa eli sijoituskuplan 2021 puhkeaminen

Poks. Näin on ilmat pihalla. Enkä tarkoita nyt useimmiten kuulemaani samppanjapullon korkin poksahdusta. Täytynee siirtyä kovaa vauhtia kuohuviineihin, sillä tätä menoa osakesäästötilini sisältö ei salli minun jatkaa valitsemallani samppadieettilinjalla. Onneksi on vielä kaksi samppanjaa kellarissa, slurrurps. Ja yksi jenkkikuohari. No, yksi piccolo-riesling myös Australiasta, jossa viinitarhat ovat pahoin vaurioituneet. Ilmastonmuutos ja sen aikaansaamat metsäpalot sekä satovauriot ovat todellisuutta lukuisilla viljelysaloilla jo nyt.

Ja miten tämä liittyy sijoittamiseen? Älyttömästi. Me suomalaiset olemme kaikki jo varmasti huomanneet, että kahvin hinta on noussut. Paketti, joka maksoi ennen neljä euroa tai maagiset 3,99 euroa ("annapas kun minä asiakas kerron oikean hinnan, säästö se on pienikin säästö, maksan pankkikortilla niin ei pyöristy väärään suuntaan, hehhehheh"), maksaa nyt kuusi euroa. Kahvipapuja viljellään juuri niillä alueilla, jotka ovat äärimmäisen arkoja ilmastonmuutokselle. Viimeisin kahvipapusato oli kaikkialla huono, ja kun kahvin markkinahinta on sidottu pörssiin, kysynnän ja tarjonnan laki nostaa kuluttajahintoja. Kaikkihan kuitenkin haluavat sitä kahvia, etenkin maailman eniten hyvää kahvia viemäriin kaatavassa maassa.

Sama ilmiö on havaittavissa koko maailman kolkissa, eikä vain ilmastonmuutoksen takia. Koronapandemian aiheuttamat logistiikkaongelmat johtavat todellisessakin eristyskuplassa eläneiden ihmisten yhä kasvaviin tarpeisiin, hyväosaisilla myös kasvaneeseen ostovoimaan. Ja kun ei ole millä tarjota kysyntään, hinnat nousevat. Tämä tietää huonoa taas heille, joilla on rahaa käytettävissä entistä vähemmään. Näin päästään kiihtyvän inflaation jäljille yhteiskuntaan, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Suoraviivaisesti kerrottu tilanne oman ää ööni mukaan.

Tämä kuva toimii vertauskuvana niin sijoittamiseen kuin avioliittoon. Aina pitää tehdä uusi työ pudotuksen jälkeen, tai sitten pitää vain luottaa siihen, että kaikki palautuu ennalleen tai kasvaa jopa voitokkaampiin sfääreihin! Kuva on otettu häämatkahotellimme rappukäytävästä Budapestista. 

Miten tämä liittyy sijoitussalkkuuni? No, eiköhän meille kaikille sijoittajille ole tänään selvinnyt, että ensimmäisen koronaromahduksen jälkeinen nousukupla on nyt poksahtanut. Tänään on ollut pahin romahdus sitten maaliskuun 2020 ja pörssi teki nyt kuuluisan korjausliikkeen. Tämä on hyvä opetus kantapäämetodin sijoittajalle, jollaiseksi itseni lasken. 

Teslan Elon Musk on menettänyt viikossa 25 miljardia, minä tänään sentään vain jotain 2500 euroa armollisella laskukaavalla. Inflaatiovaroituksia ja ylikuumenemisia mietin kovasti ja pitkään jo aiemmin, mutta ehdin myydä vain arvo-osuustililtä verovapaat tonnit ennen ja jälkeen vuodenvaihteen. 

Kylvin mannassa heti ensimmäisen kunnon koronadipin jälkeisen nousun mainingeissa, vuoden 2020 kesällä (sama toistui vielä euforisemissa merkeissä vuotta myöhemmin). Olin pistänyt säästöjäni kiinni ensimmäistä kertaa suoriin osakkeisiin ja sokaistuin homman helppudesta. Jaahas, näinkö sitä jäädään vapaalle kirjoittamaan. 

Ei kuitenkaan. Olin osa oravanpyörää, jossa vallitsi yhtäaikainen alan ylikuumeneminen, työvoimapula sekä niin kova kiire, ettei ollut aikaa ajatella kunnolla mitään muuta kuin selviytymistä. Realisoin tuolloin osan sijoitussalkkuni voitoista ja sijoitin ne uudelleen sekä hyvin että huonosti. Tajusin, että ajoituksen lisäksi täytyy myös oikeasti perehtyä yhtiöiden tilaan, eikä shoppailla vain mielikuvilla. Jos siis oikeasti halusin toteuttaa aikomukseni jäädä hetkeksi pois töistä. 

Osakeostoja syksyllä tehnyt sijoittaja, joka kuvitteli rikastuvansa tammikuussa 2022.

Ihan ensimmäisistä ostoista ainoastaan Apetit, Harvia, Kesko ja Marimekko ovat enää mukana salkussani. Kolmea jälkimmäistä olen lisännyt salkkuun matkan varrella. Jälkiviisaana menin myymään Mustin aivan liian aikaisin, viisaana Teslan taas järkevään aikaan, vaikka olisinkin nyt saanut huomattavasti enemmän voittoa. Itse asiassa en olisikaan, kävin nimittäin äsken tarkistamassa, että hinta on pudonnut nyt takaisin tammikuun 2021 tasolle, jolloin osakkeeni myin. Joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että riskinsietokykyni ei ole enää yhtä hyvä kuin silloin, kun sain säännöllisiä palkkatuloja.

Viimeinen palkkani, joka koostui lähinnä lomarahoista, meni miltei sellaisenaan lainalyhennyksiin ja muihin pakollisiin kuluihin. Tajuan nyt konkreettisesti, että automaattista lisärahaa myöskään sijoittamiseen ei tule. Sen sijaan automaattiset laskut verottavat tiliä kuten aina ennenkin. Tuntuu, että minulla on nyt kädessäni puhjennut ilmapallo, josta valuu ulos jotain entistä voittajalimaa. Hienosti voitollinen salkkuni on yhtäkkiä voitoiltaan lähempänä nollaa kuin kymppitonnia. Ou jee. Mutta onpahan edes hennosti vihreää!

Kesällä lesoilin salkkuni yli 90% nousua vuodessa. Tämä on todella paljon enemmän kuin keskivertonousu vaikkapa ihan hyvin tuottavassa rahastossa. Perushyvä rahasto tuottaa joku 20-30% vuodessa alhaisilla kuluilla. Miksei se yhtäkkiä enää riitäkään? Ihminen on ahne ja tottuu nopeasti hyvään. 

Vain lasikatto esteenä rikastumiselle. Huipulta pääsee vain alas. 

Koska jätin myymättä parhaiten nousseet Marimekon ja Harvian sekä syksyllä että uuden harkinnan kohdalla marraskuussa ennen omikronin rantautumista, olen saanut huomata tämän vuoden puolella, miltä tuntui yhtä mojova lasku. Jokainen töyssy sattuu kuin koputus päässä: mikset myynyt näitä ajoissa useiden tuhansien voitolla kun tiesit jääväsi kotiin? No, juuri siksi, kun ne ovat lukujen valossa salkkuni parhaat yritykset, yritän itselleni selittää hätäripulin keskeltä. 

Ainoa lohdutus on se, että myin onnistuneesti ja hyvään aikaan Norja-rahastoni viime vuoden puolella saaden 1000 euroa verovapaata tuloa, sekä nyt USA-rahaston juuri ennen syöksylaskua, saaden toisen voittotonnin. Myin sen osittain inflaatiopelon takia, osittain siksi, että saisin uutta osakeshoppailurahaa kun ei palkkaa enää heru. Ja tänään, monentena syöksylaskupäivänä käytin siitä valtaosan Spinnovaan (lisäosto) ja Wärtsilään (uusi osto). 

Onko kupla siis puhjennut vain uusia ostoja varten? Tuskin ja kyllä. Jos ostaa säännöllisesti jotain omasta mielestään hyvää yhtiötä tai rahastoa ja myy toisinaan silloin, kun homma alkaa ylikuumentua - siinä surkea sijoitussuunnitelmani. En tiedä onko se toteutunut. Ylikuumeniko salkkuni elokuussa ja marraskuussa vai ei? Kärsimättömän noviisin silmissä tämä tilanne näyttää vain epäreilulta. 

Nyt on vain tullut monen mielestä tervetullut pulkkamäki, johon lapset suuntaavat liukurilla kohti uusia mahdollisuuksia aikuisten jäädessä huipulle tai pohjalle kauhistelemaan. Pulkkamäessä voi toki käydä huonosti, olenhan minäkin saanut peukalovamman ajaessa pulkalla käteni yli. Kaveri kiidätti minut pulkka-ambulanssilla terveyskeskukseen ja sain elämäni ensimmäisen sote-oppitunnin. Opin, että palvelun on oltava lähellä ja lapsen näkökulmasta sen on oltava ilmainen.

Valitettavasti ilmaisia pulkkakyytejä ei ole tarjolla sijoitusmaailmassa. Jokainen lasku maksaa rahaa, joko vihreiden voittojen laskua tai sitten mennään ihan reilusti pakkasen puolelle. Pääasia, että pulkka toimii (on irtorahaa, on se kuuluisa sijoutussuunnitelma). 

Yhden tällaisen omasta mielestäni huonoksi koituneen yhtiön myin viime vuonna. Se oli Beyond Meat, jota ostin ilmastonmuutossilmälasein samalla, kun törsäsin keinolihan sijasta entrecoteen. Kyllästyin katsomaan jatkuvasti laskevaa kurssia. Kun se ei noussut vuodessa odottamalleni tasolle (edes plus miinus nolla), myin osakkeet tappiollisina ja ostin niillä Modulightia. Tänään toki sanon tehneeni senkin oston aivan väärään aikaan! Tuplatappio saattaa kuitenkin nousta vuosien saatossa voitoksi, mikäli kärsivällisyyteni tästä vielä kehittyy jaloksi ominaisuudeksi. 

Eipä minulla nyt oikeastaan muuta sanottavaa ole tässä lakonisessa tilassa, kuin että sijoitussalkkuni taso on nyt sama kuin heinkuussa 2021. Ja miksi ihmeessä se ei riitä? Silloinhan rallattelin tyytyväisenä nousukursseja, ostin näillä samoilla hinnoilla lisää Marimekkoa ja Harviaa. Ja nyt kun ne viimeisimmät hankinnat ovat taas plus miinus nolla, aiempien voitollisten päälle, minä täällä kitisen ja huutelen? Eikö ihminen koskaan opi? Kaikkeen hyvään tottuun, nousuun voi pelottavalla tavalla tottua. Aivan kuten kuplassa 1980-luvun lopulla sekä ennen vuotta 2008, jolloin puhuttiin IT-kuplasta. Mikä tämä viimeisin oli? Koronakupla? Hyväosaisten sijoittajien eristyskupla, toinen rinnakkaisulottuvuus?

Kadun vieläkin, etten ostanut tämän valtiosalin läheisestä antiikkiliikkestä yhtä funkkispatsasta. Pelkäsin sen särkyvän. Nyt se on vain särkynyt unelma. Vaikein taito elämässä on toimia tai olla toimimatta juuri oikealla hetkellä suhteessa oikeanlaisiin olosuhteisiin. 

Jos olisin myynyt voitolliset osakkeeni kaikki ne kerrat, jolloin harkitsin myymistä, olisin nyt tuhansia euroja rikkaampi. Vai olisinko? Todennäköisesti olisin kuitenkin ostanut voittorahoilla jotain muuta, mielellään vielä paremmista yhtiöistä. Ja ne kaikki ovat juuri nyt rankasti pudonneet. Tämä pudotus on maailmanlaajuinen ja koskee miltei kaikkia sijoittajia, joten voimme vain itkeä yhdessä itkuvirttä ja toivoa uutta nousua. Tyhmintä on myydä nyt paniikissa, etenkään jollei rahaa tarvitse akuutisti. Ja jos tarvitsee, silloin ei olisi alkujaankaan kannattanut laittaa rahoja suoriin osakkeisiin. Todennäköisesti, historiallisia kurssikäyriä seuraten, tämäkin romahdus on vain väliaikainen. 

Mahtanee harmittaa vielä enemmän heitä, jotka ovat myyneet kaiken ja puolen vuoden päästä harmittelevat, miten myydyt osakkeet ovat taas nousseet. Tässäkin asemassa olen itse toisinaan ollut. Kunhan vielä pääsisi eroon näistä selittelykirjoituksista ja jatkaisi vain tyynesti kirjan lukua ja töllön katsomista, kuten aiemminkin. Mutta ei, kun pitää olla nenä kiinni pörssissä, joka on jo kiinni. 

Samaistutko sinä pörssipaniikkiin vai oletko jo konkari suhtautumisessa romahduksiin?