Luukku 24: Jouluyö, juhlayö

...päättynyt kaik on työ.




Vihdoin kotona, työntäyteisen joulukuun jälkeen. Täytyy sanoa, että polkeminen töihin aamuvarhaisella oli yllättävän mieluisaa jouluaattonakin. Mieluisampaa kuin arkena.

Kadut olivat autiot ja mieli hiljainen. Koiraa taluttava nainen yllättyi nähdessään toisen ihmisen. Pojat polttelivat pilveä Kupittaankadulla, muistellen ehkä hekin pilven päällä istuvia. Roskakuski haistoi puutaloista leijuvan kinkkurasvan tuoksun kuskatessaan mädäntyvää yltäkylläisyyttä kaatopaikalle. Ehkä hänellä oli kiire päästä maistamaan omaa, toivottavasti jonkun toisen valmiiksi paistamaa kinkkua, töistä kotiin, kuten minulla oli hoppu kotikolosta töihin. Yllättäen töissä ei ollutkaan kiire eikä minulla sieltä pois. Odottelin kaikessa rauhassa, jotten olisi anoppilassa liian aikaisin lämmittämässä äitien tekemää riisipuuroa syötäväksi. Näin ne suunnitelmat muuttuvat äkisti - meistä tulikin huolehtijoita kotimme ulkopuolella. Kotimme, jossa meidän oli tarkoitus kestitä muita. 

Läjä jouluruokaa odottaa huomenna syömistä ja mieheni vahingossa ostamat pakastelaatikot olivatkin nerokas oivallus. Ne voivat pysyä pakkasessa jopa seuraavan jouluun asti, jos niin haluamme. 

Tähän jouluun mahtui kuitenkin paljon muistelua, naurua ja rakkautta. Myös ne kuuluisat ruokaöverit. 

Mahat pinkeinä istumme pimeässä olohuoneessa pohtimassa, tulisiko pukki tänään vai huomenna. Totaaliväsymyksestäni huolimatta taidan olla valmis vastaanottamaan pukin tänään, sillä aiemminkin olen jaksanut valvoa jouluöisin ja lukea lahjakirjoja aamuyöhön asti. Tai vain istua hiljaa sohvalla kuusen kynttilöiden valossa. Tänä vuonna nuo valot kuuluvat minikuuseen, mutta yhtä kaikki tunnelma on yhä taianomainen. 




Jouluyö, juhlayö soi mielessäni muistuttaen myös sen kuuluisasta esityspaikasta ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoista kummunneena vapauden ja solidaarisuuden janona. Saksalaiset ja ranskalaiset solmivat aselevon jouluksi ja lauloivat yhdessä tämän kuuluisan, sielun rauhaa henkivän laulun. 

Joulurauhaa, ainaista rauhaa ja rakkautta toivotan myös sinulle, lukijani. Kiitos tästä kuluneesta vuodesta ja palataan uusiin aiheisiin jälleen viimeistään ensi vuoden alussa.




Tämän joulukalenterin yhden tarkoituksen voin näin lopuksi paljastaa viimeisen luukun kohdalla. Halusin joulufiilistelyn lisäksi pohtia aivan käytännön tasolla, jaksaisinko ja pystyisinkö kirjoittamaan päivittäin "työkseni" - tässä kohtaa vielä lainausmerkeillä. Jos tämä joulukalenterin näpyttäminen oli mahdollista jopa näiden nykyisten työtuntieni ohessa ja keksin helposti kirjoitettavaa päivittäin, veikkaan tilanteen olevan vielä helpompi voidessani oikeasti kirjoittaa työajalla enkä vain sen ulkopuolella. Katsotaan seuraako tästä vielä jotain ja näenkö sen mahdolliset toteutumat tulevan vuoden aikana! 

Kommentit

  1. Hienosti jaksoit kirjoittaa mielenkiintoisista jouluaiheista joka päivä. Oli mukava seurata joulun odotustasi. Oikein hyvää joulua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla, että viihdyit kalenterin äärellä :) oikein ihanaa joulua myös sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!