Luukku 9: Joululahjarumba alkaa - vai alkaako?

Joka joulukuu keskustelemme perhepiirissä samasta aiheesta: annetaanko joululahjoja vai ei?  Koska olemme jakautuneet eri maihin, viime vuosina on ollut luontevaa jättää lahjat väliin tai antaa korkeintaan yksi pieni jokaiselle. Aikusten kesken lahjoja ei tarvita (vaikka onhan täysin lahjaton joulu rehellisyyden nimissä ankea), mutta lapset eivät ymmärrä lahjattoman joulun mielivaltaista ideaa. Eivätkä aikuiset taas ymmärrä, miksi lasten pitäisi kärvistellä lohduttomina ilman paketteja. Lopputulos on koominen: lahjoja kasautuu lapsille ja lemmikeille, mutta aikuiset jäävät ilman. Toisaalta he eivät ehkä edes huomaa sitä, sillä keskittyvät lasten ja lemmikkien lahjanavausprosessien kuvaamiseen erinäisillä putkilla ja laitteilla.

Minä vaadin: joulupukki takaisin ja kaikille paketit! Kamerat ja viidensadan kuvan läppärishow't pois ja piirileikkiin kuusen ympärille än yy tee NYT! Unohdin tosin, että jouluiset metrihanget ovat jo sulaneet, lumi-iglua pihallamme ei enää ole ja minäkin olen saattanut kasvaa aikuiseksi. Vakiojoulupukkimmekin on muuttanut ikuiseen joulun ihmemaahan. Pitääkö silti esittää, että aineeton lahja riitää? Minulle ei ainakaan riitä pelkkä yhdessäolo, jossa räplätään kännyköitä ja keskustellaan vain kaiman serkun sukulaisen sairauksista. Tämä lähtökohta suorastaan vaatii Aladdin-rasiaa ja edes niitä pehmeitä paketteja, jotka lapsuudessa olivat kauhistus.


Kuva peräisin täältä.


Kuinkakohan suurelle prosentille suomalaisista joululahjojen ostaminen/tekeminen/antaminen on stressaavaa ja ahdistavaa? Ehkä tämä on suurempi tekijä lahjattomuusihanteen taustalla kuin esimerkiksi ekologisuus tai markkinointikoneiston vastustaminen. Kaikilla ei myöskään ole aikaa tai osaamista kutoa villasukkia joka jälkeläiselle.

Onneksi äidilläni on, sillä niille todella on tarvetta täällä puutalon koleudessa. Yksi sukkapari kuluu puhki päkiöistä puolessa vuodessa. Nyt kuusi paria sukkia odottaa parsimista, jota ei koskaan tule minun toimestani tapahtumaan. Samassa jonossa odottelevat myös mieheni napittomat ja jotkut reiälliset vaatekappaleet, jotka hän raukka olettaa minun jonain kauniina päivänä ompelevan eheiksi. Meillä on siis ikuinen tarve kudotuille ja neulotuille sielun, pään ja jalkojen lämmittäjille. Viltit otamme myös riemuisina vastaan, ja onneksi firma muisti minua viime jouluna lampaanvillaisella viltillä. Lisäksi meille on helppo ostaa ruokaa ja viiniä, sillä molempia kuluu kiitettävästi. Ja kirjoja. Ainakaan meille ei kannata siis olla hankkimatta lahjoja!

Vaikka minuakin kieltämättä vähän ahdistaa joulun ruuhkat ja olen myös itse töissä lähes 24/7 enkä täten ehtisi metsästää lahjoja, haluan silti antaa niitä. Mielestäni toisen muistaminen on joulun yksi tärkein asia ruokaövereiden ja kuusentuoksun (kahdella uulla, huom) lisäksi. Ja se voi todellakin olla myös puhelinsoitto kaukaiselle sukulaiselle. Tänä vuonna aion itse antaa perheelleni pienet lahjat, vaikka osa sitten ei antaisikaan mitään minulle. Tällainen tilanne oli jo viime jouluna, kun tädit, sedät ja enot vastaanottivat jouluoluita ja -suklaita ilman "vastalahjaa". Kuitenkin yhdelle sukulaiselle samasta seurueesta heillä oli antaa lahja. Nauran tätä asiaa vieläkin!

Kuten huomaatte, joulua leimaa kaikin puolin tasapuolisuuden ihanne. Kukaan ei saa saada yhtään vähempää seuraa, lahjaa, perheen huomiota, yhdessäoloa ja niin edelleen kuin toinen, ettei vain menisi lämmitettyjä jouluherneitä neniin. En tiedä sitten, toiminko itse väärin, jos annan pieniä lahjoja, kun osa on sanonut ettei itse anna/tarvitse lahjoja. Eihän kukaan niitä tarvitsekaan, siitä ei ole kyse.

Paitsi he, joilla ei oikeasti ole varaa ostaa edes perustarpeita. Kuulemma suomalainen kuluttaa tänä jouluna keskimäärin noin 500 euroa lahjoihin - samaan aikaan kun iso osa väestöstä laskee, riittäisikö 50 euroa mitenkään viikon ruokiin. Viime vuonna ratkaisinkin lahjanantamisdilemmani siten, että tein paketit Pelastusarmeijan joulupadalle. Varmistin vielä padan vartijalta, etteivät lahjat pääse jäätymään (onneksi pakettiauto tuli juuri noutamaan lahjoja). Toivottavasti lahjojen saajat ilahtuivat kylpypyyhkeistä, Body Shopin lahjasetistä, Pekka-pelikorteista (kiistanalaisuudestaan huolimatta oma lempipelini muinoin) ja enkelikellosta kynttilöineen. Samaan aikaan mietin myös sitä järkyttävää lahjojen myymismäärää kirpputoreilla heti tammikuussa. Toisaalta, jos joku tarvitsee ennemmin sen lahjan arvon käteisenä ruokaan, se on täysin ok. 

Toivottavasti tänäkin jouluna mahdollisimman moni lahjan saaja ilahtuu ajatuksella annetusta lahjasta. Miten lahjaprobleema on ratkaistu teillä, vai onko kyseessä lainkaan ongelma?

Kommentit

  1. Kannatan lahjojen antamista. Meillä on lähisuku lisääntynyt koko ajan poikien parisuhteiden myötä. Nyt annan lahjoja (enimmäkseen kirjoja) 18 läheiselle, eli miehelleni, kahdelle sisarelleni, miehen veljelle ja veljen vaimolle ja pojille perheineen. Ennen ostimme myös muutamien ystävien kesken lahjoja, mutta kun perhe laajeni, niin sovimme ystävien kesken, että unohdetaan joulu ja annetaan joskus muina aikoina toisillemme yllätyslahjoja, jos tulee jotain mieleen. Jumppakaverille, jonka kyydissä pääsen tunneille, hankin joulukukan jo kurssin päätyttyä.
    Joulun alle sattuu myös useampi syntymäpäivä, työhuoneeni on marras- joulukuun lahjapajana, siis paketointia, ei mitään puhdetöitä.

    Minäkin pidän villasukista, huiveista ja torkkupeitoista. Yöpuvut on aina tervetulleita, samoin kirjat, mutta nykyisin kukaan ei oikein uskalla niitä minulle ostaa, kun eivät tiedä, mitä olen jo lukenut. Olenkin ostanut itselleni pari kirjaa ajatuksella, niin että varmasti on mieluista lukemista joulun aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä siis lahjan saajia riittää :) toivottavasti pukki tuo sinullekin tänä vuonna mieluisia lahjoja. Luet niin valtavasti, että ymmärrän tuon, että sinulle on ehkä haastavaa ostaa kirjoja.
      Meillä on vähän sama juttu, synttärit myös kasautuneet loppuvuoteen. Olispa minullakin huone lahjojen paketointia varten ja aikaa olla siellä!

      Poista
  2. Tykkään antaa lahjoja perheenjäsenilleni, mutta kieltämättä se aiheuttaa jokavuotista stressiä, jos lahjan saaja ei anna mitään vihjettä, mitä haluaisi lahjaksi. Haluan kuitenkin ostaa sellaisia lahjoja, joille on saajalle käyttöä, vaikkei lahjaan silloin liitykään yllätysmomenttia. Myönnän myös, että on kiva saada lahjoja, kuten torkkupeittoja ja kirjoja. Myös villasukat ja leffaliput ovat loistavia lahjoja. Mielestäni lahjat ovat ok, jos ne tuovat iloa molemmille osapuolille ja lahjoille on käyttöä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo lahjavinkkiasiakin on mielenkiintoinen, kun osa haluaa antaa tarkat toiveet, osa taas haluaa ehdottomasti yllättää saajan. Mutta kyllä siinä vuosien varrella mielikuvitus on koetuksella. Juuri tuo, että lahjoilla on käyttöä, on tärkeää. Muistelen yhä lämmöllä eksältäni saatua betoniporan lailla tärisevää jalkakylpykonetta sekä L-kokoista mammojen aamutakkia :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!