Ihme on tapahtunut!

Blogini löytyy nimittäin nyt myös Instagramista! Ehdin kirjoittaa reilusti yli kaksi vuotta ennen pikkurillin ojentamista somesyövereille. Ehkä muutos on kuitenkin enemmän mahdollisuus kuin uhka. 

Päätin avata instatilin, sillä minulla ei ole aina aikaa kirjoittaa postauksia tänne blogiin niin pitkään, hyvin ja hartaasti kuin haluaisin. Instagramiin voin näpytellä lyhyempiä havaintoja ja ajatuksia silloin, kun aika ei millään riitä enempään (kuten nyt, kirjoittaessani kuitenkin tätä blogipostausta yhteensä 10,5 tunnin työrupeaman jälkeen). 


Hämähäkit ovat hyvin verkostoituneita, vaikka verkon muut jäsenet taitavat olla syömiseen tarkoitettuja. Näen tässä silti tai ehkä juuri siksi yhtäläisyyden somemaailmaan. 


Instan hyödyt ovat selkeästi nähtävissä myös kuvapuolella, esimerkiksi kuvien käsittelymahdollisuudessa. Olen kuitenkin liian laiska viimeistellyn visuaalisen ilmeen luomiseen, vaikka olen ihmisenä hyvin paljon visuaalisuuteen ja estetiikkaan huomiota kiinnittävä. Instatilini on juuri sitä mitä se on. Vielä aika tyhjä, tabula rasa.
Ei kuitenkaan huolta, blogini tulee ehdottomasti säilymään kirjoittamisen  ykkösväylänä - insta on mukana vain täydentämässä blogia. 

Olen rehellisyyden nimissä myös  someurpo, sillä en ole kovin aktiivinen enkä myöskään ilmeisesti tarpeeksi kiinnostunut loputtomista seuraamisen aiheista. Hyödynnän somen mahdollisuuksia todella vähän. En kuitenkaan kirjoita CAPS LOCKILLA enkä kysele kenenkään Facebook-sivulla, mikset ole vastannut viestiini. Vastaa? 



Sillan kaide oli täynnä kosteita hämähäkinseittejä. Ne kimmelsivät kilpaa sumu-usvan alta esiin tulleen auringon loisteessa. Ainakin hämähäkit kovin yrittävät, kuten minäkin. 


Blogini somekytkösten puutteeseen on vaikuttanut se fakta, etten voi kirjoittaa julkisesti omalla nimelläni enkä myöskään olla mieltä tietyistä elämän asioista ilman anonymiteettiä. Olen sitoutunut tähän virallisesti työni johdosta, mutta joudun toimimaan näin myös henkilökohtaisista syistä (toivottavasti kukaan muu ei joudu stalkkeripiinan alaisuuteen). 

Eipä tämä salamyhkäisyys toisaalta haittaa, sillä miettisin varmaan enemmän kaikkea kirjoittamaani ilman anonymiteettiä. Näin voin olla todella vapaa kirjoittaja. Edes sukulaiseni eivät tiedä tästä blogista, vaikka he tietävät, että kirjoitan "jotain". 


Salamyhkäinen tropiikin usva peitti alleen myös kerrostalot, jotka muuten näkyisivät vastarannalla. 


Onkin hauska seurata, kuinka monta seuraajaa kaiken kaikkiaan blogilleni voi kertyä eri kanavista yhteensä, kun en markkinoi tätä mitenkään. Noin 90 prosenttia tuttava- ja lähipiiristäni ei tiedä blogistani. Facebookin ja Instagramin algoritmit toimivat tehokkaasti näkyvyyttä vastaan, kun et synkronoi omaa kaverilistaasi uuden tilin kanssa. Jos näin tekisin, minulla olisi jo ehkä 200 seuraajaa Instassa jo valmiina plus suurempi mahdollisuus saada kaikkien omista kontakteista seuraajia.

En kuitenkaan halua jäädä seuraajien määrän seurannan loukkuun. Tärkeintä on tuottaa iloa, hupia ja ahaa-elämyksiä itselleni ja juuri sinulle. 

Tilini löytyy Instagramista nimellä @esmeraldaneetos. Tervetuloa!




Kommentit

  1. Juuri näitä hommia olen itsekin pohtinut! Minulle Instagram näyttäytyy juurikin hämähäkkinä, vaikka olen miettinyt, että blogille pitäisi varmaan perustaa tili sinne. Vahvasti resonoi tuo valitsemasi asiasana "vankila"... Mutta kiitos mainiosta blogistasi muutenkin, minulla on kestänyt kauan, että aktivoidun edes kommentoimaan, kun sitäkin varten piti erikseen luoda jokin profiili. Hiljaa hyvä tulee somessakin, niin haluan uskoa, vaikkei se taida totta ollakaan tänä päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kiva, että blogini on miellyttänyt! Samaa voin sanoa sinun blogistasi.

      Minulla on päällä asetus, ettei lukijan tarvitse kirjautua mihinkään voidakseen kommentoida. Outoa. Ehkä asia liittyy Bloggerin uudistukseen jotenkin. Haaveilen myös paremmasta blogialustasta, mutta se aika, vaiva ja raha...

      Instagram on kuitenkin ilmainen, vaikka somenäkyvyydellä voi tosiaan olla hintansa. Kun sinulla on blogissa niin spesifit ja visuaaliset aiheet, varmasti hyödyt vielä enemmän Instasta kuin minä. Sinne vaan rohkeasti mukaan!

      Poista
    2. En oikein tiedä, missä vika, kommenttini katosivat aina taivaan tuuliin, kunnes perustin profiilin bloggeriin. Ja blogin teknisten asioiden kanssa kamppailu onkin sitten myös oma juttunsa.

      Kiitos Instagram-kannustuksesta! :)

      Poista
    3. Onpa harmi, että kommenttisi katosivat! Toivotaan, ettei nyt enää käy niin uudelleen, sillä mikään ei ole rasittavampaa kuin turhs näpytysvaiva ja toimimattomat työkalut!

      Poista
  2. Kiva kun olet instassa. Minä olen ollut siellä pari vuotta ja olen tykännyt. Kiva seurailla siellä tuttujen touhuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä innostun nyt itsekin enemmän, täytyy vain varoa liiallista koukuttumista. Löysin sinut heti ykkösehdotuksella vain hakusanalla Anneli!? Kontaktimme instan ulkopuolella näemmä vuotavat lahjakkaasti :D

      Poista
  3. Hauskaa, että annoit ns. periksi installe! Mä en ole myöskään omalla nimellä tai synkatulla tilillä "missään" ja aina välillä meidän kodista ja kirppisjutuista halutaan tehdä esim. lehtijuttua ja lähes kaikki pyynnöt ovat kaatuneet siihen, että en halua olla omilla kasvoillani tai nimelläni esillä. Iso osa kavereista ei tiedä blogista mitään, eikä myöskään työkaverit, sukulaiset jne. Mun kohdalla ammattini ei ole este, mutta jokin tarve olla anonyymi, on yllättävän kova.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika moni blogi on näemmä siirtynyt jo kokonaan instaan, ehkä siksikin halusin pitää kiinni vain tästä blogiformaatista. Kirjeitäkin yritin vielä kirjoittaa pitkän tovin :D Mutta ehkä joskus tosiaan voi paiskata kättä modernimman elämän kanssa, heh.

      Ymmärrän täysin tuon anonymiteettitarpeesi puhtaasti yksityisyyden takia. Olisi kamalaa olla kuuluisa siten, että kaikki tuntevat kadulla. Kun olen jo "joutunut" muutaman kerran mediasisältöön muutoin kuin kirjoittajana, sitä (alkeellisen) kommentoinnin määrää... ei kiitos enää :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!