Työelämä johtaa vauvakatoon ja kikytykseen

Ennen olivat miehet rautaa ja naiset synnytyskoneita, jotka yleensä jäivät kotiin hoitamaan lapsia. Nykyisin miehet on monilla aloilla korvattu automatisoiduilla rautaroboteilla ja naiset taas ovat työelämän monitoimikoneita ilman tarvetta, halua tai jaksamista synnyttää (mikäli on edes onnistunut löytämään sopivan kumppanin). Kun vihdoin biologia pakottaa tekemään ratkaisun, voi olla jo liian myöhäistä kokea kahden jakautuminen kolmeksi. Tässä ongelmallinen kuvio näin kärjistetysti. Työelämä on muuttunut yhä vaativammaksi - se heikentää valtavasti parisuhdetyytyväisyyttä ja mahdollisuutta panostaa kumppanin etsintään.

Työn ja multitaskaamisen uuvuttamat ihmiset eivät jaksa tehdä kotona enää muuta kuin lojua sohvalla, katsoa huonoja tv-sarjoja, syödä pakastepizzaa ja mennä nukkumaan. Aamulla hyrrän voi laittaa pyörimään uudelleen. Jotain on vialla, jos mahdollista perheenperustamista joutuu miettimään näiden ajatusten kautta:

-koska voisi ylipäätään olla sellainen aika, että kummatkin jaksavat heiluttaa kukkatäkkiä sen sijaan, että nukahtavat välittömästi tai nukkuvat koomaansa viikonloppuisin?

-perheen perustaminen tuntuu houkuttelevalta osittain siksi, että pääsisi pois töistä. Perhe-elämä kaikessa vaativuudessaan siis tuntuu normaaliraskaalta paketilta, kun taas työelämä tuntuu epänormaalilta, työntekijöistä mehut vievältä pakkosiedätyshoidolta.

Nämä kaksi tekijää toistuvat monien ystävieni kertomuksissa. Valtaosalla on jo lapsia, mutta verrattuna "rankka lapsiarki" -diskurssiin, jota media omilla julkaisuillaan myös luo ja lietsoo, ystäväni ovat valittaneet todella vähän lapsiperhe-elämän haasteellisuudesta. Enemmän olen kuullut itkua ja hammastenkiristystä siitä, mitä työnantaja vaatii ja miten aika ja oma jaksaminen eivät tahdo riittää vaadittujen työtehtävien hoitoon. Sen jälkeen aika ja jaksaminen eivät riitä myöskään parisuhteen ja perheen hoitamiseen. Puhutaan paljon työn sujuvoittamisesta, vaikka tarve olisi kokonaisvaltaiselle elämän sujuvoittamiselle.




Turun yliopiston Suomen historian professori Kirsi Vainio-Korhonen kirjoitti muutama päivä sitten kolumnissaan (TS 24.10.2019, valitettavasti vain tilaajille) osittain juuri samasta aiheesta: kuinka talous- ja työelämäpolitiikka on vaikuttanut lastensaantiin kautta eri vuosikymmenten. Hän sivuaa myös sitä, kuinka kiky eli kilpailukykysopimus on vaikuttanut juuri naisvaltaisiin aloihin. Juuri niihin, joissa on eniten potentiaalisia synnytysikäisiä naisia.  Lainaan tähän Vainio-Korhosen tekstiä kolumnista Vauvakato ja talouspolitiikka:

"Kilpailukykysopimuksen tuomat julkisten alojen lomarahaleikkaukset vievät miehiltä 41 miljoonaa ja naisilta 109 miljoonaa. Lisäksi kiky lisäsi naisten työaikaa enemmän kuin miesten.
Tilastokeskuksen tietojen mukaan puolet suomalaisista miehistä välttyi kokonaan kikyn työajan lisäyksiltä. Naisista oli samassa tilanteessa vain 30 prosenttia.
Vuoden 2017 talousarvio oli myös sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta ongelmallinen. Siinä oli paljon muutoksia sosiaaliturvaetuuksiin ja lapsilisiä sekä pienten lasten oikeutta kunnalliseen päivähoitoon leikattiin.
Kokonaisuutena Sipilän hallituksen talouspolitiikan häviäjiä ovat olleet suomalaiset naiset. Tämä varmasti näkyy myös synnytystilastoissa."

Tällä hetkellä käydään kuumaa vääntöä kilpailukykysopimuksen jatkosta, jonka ensin annettiin ymmärtää olevan mahdollisesti määräaikainen, mutta asiasta ei kuitenkaan sovittu. Jos palkattomien kiky-tuntien sisältö olisi kaikilla aloilla sama, esimerkiksi itseensä panostaminen liikunnallisesti tai henkisesti (joissain mainostoimistoissa esim. näin), veikkaan, että työntekijöiden suhtautuminen kikyyn voisi muuttua huomattavasti parempaan suuntaan. Meillä kuitenkin tehdään käytännössä lisätyötä ilmaiseksi. 

Ajatelkaa: samaan aikaan, kun puhutaan kokonaishedelmällisyysluvun rankasta laskusta, meidät velvoitetaan tekemään ilmaista työtä jo entuudestaan rankan työn päätteeksi. Nämä 24 tuntia on pois palautumisajasta, ajasta kotona. Näiden 24 tunnin aikana voisi tapahtua myös pieniä ihmeitä, joita tulevaisuuden veronmaksajiksikin kutsutaan. Ylimääräiset kiky-tunnit jo entisestään pitkien työpäivien päätteeksi ovat kuitenkin viimeinen naula päivittäisen jaksamisen arkkuun. Kateudella kuuntelen toisen alan kaveriani, joka saa käyttää sekä kikyä sekä palkallistakin työaikaa liikuntaan. Tällä, jos millä, on kansanterveydellisesti merkittävä vaikutus, joka lisää myös kilpailukykyä. Palkaton orjatyö sen sijaan vain lisää kärsimystä, loppuunpalamista ja niin - sitä laadullisesti heikentynyttä työtehoa niin töissä kuin kotona, joissa tunnet olevasi suoritusmoodissa.

Täten ehdotankin, että koko kiky sisältöineen nimettäisiin uudelleen:

Kovin
Innostuneiden
Kukkatäkinheiluttajien
Yhdistys

Kiky-tunneilla panostettaisiin elämänlaatuun yhdistämällä liikunta ja laadukas parisuhdeaika mitä rattoisimmalla tavalla. Kiky-tunnit tähän tarkoitukseen on helpompi järjestää kuin vaikkapa edesmenneen, iki-ihanan runoilija-kansanedustajamme Tommy Tabermannin legendaarinen lakialoite rakkausloma (miten upea visio!!!).
Mikäli halutaan ylläpitää isoveljen valvontaa, työntekijät saisivat kukkatäkki-kikyilyyn pienet kellokortit tai seurantalomakkeet mukaan sen osoitukseksi, että käyttävät ajan oikeasti tärkeisiin asioihin talouspolitiikkamme ja kansanterveytemme kannalta.
Mikäli taas on sinkku, voi sitä kukkatäkkiä silti heiluttaa tai etsiä sen alle tulevaa heiluttajaparia. Mukavampaa se varmasti on, kuin vaikkapa yritysjargonin lukeminen, sietäminen tai tuottaminen töissä ilmaiseksi.




Kukkatäkkikikyn myötä syntyvyys lähtisi pitkällä tähtäimellä uudelleen nousuun ja työnantajajärjestöt kiittelisivät kilpaa, miten töihin sitoutumisen määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Kikyttääkö sinua? -kysymykseen työntekijät ja puolisot vastaisivat riemuissaan myöntävästi ja suorastaan puhkuisivat intoa. Täten emme tarvitsisi enää työpaikoille palkattuja ulkopuolisia ammatti-innostajia. Työnantajat säästäisivät valtavat summat, kun työntekijät olisivat jo valmiiksi innostuneita eivätkä tarvitsisi esimerkiksi vihanhallintaterapiaa jouduttuaan liian usein piinallisiin innostusvalmennuksiin.

Kukkatäkin heilutuksella saisimme nousuun sekä kilpailukyvyn ja Suomen talouselämän että syntyvyyskäyrät ja ihmisten henkisen hyvinvoinnin. Mikäli jokin muu ei jostain syystä nousisi, apteekit ovat nykyisin auki jopa ympäri vuorokauden. Veikkaan kuitenkin, että ihmepilleri Viagra kokisi ennen pitkää inflaation Suomen markkinoilla, sillä suorituspaineet ja arjen suorittaminen ylipäätään lähtisivät todennäköisesti jyrkkään laskuun tämän merkittävän työelämäuudistuksen jälkeen. Hurraa!




Kun valtiovalta määrittelee merkittäväksi kehityskohteeksi jaksamisen kotona ja töissä, ihmiset alkavat myös panostaa siihen eri tavalla. Talouspolitiikalla on merkitystä. Kirsi Vainio-Korhosta lainaten: pelkkä kiima ei saanut aikaan suuria ikäluokkia.

Nyt vain se kiima-aika puuttuu aikataulutetusta suorituksesta, jota elämäksikin kutsutaan, ellei Suomen talouspolitiikkaan tehdä rohkeita muutoksia. Minä ainakin olen jo toistaiseksi ainoana jäsenenä täällä Kovin Innostuneiden Kukkatäkinheiluttajien Yhdistyksessä keittelemässä aamukahvia ja odottelemassa lisäjäseniä (en kuitenkaan toivo kolmatta jalkaa itselleni). Kirjoitanko sinunkin nimesi kiky-vetoomukseni alle?


Kuvat: Omiani, omalla ajalla kuvattuja. Jotkut onnekkaat voivat jo nyt viettää kiky-tuntinsa tällaisissa maisemissa.




Kommentit

  1. Ihana kiky-kirjoitus!
    Tunnustan, että minua motivoi kovasti äitiysloma, kun aloimme haluta perheeseen vielä kolmatta lasta. Niin paljon kuin lasten hoitamisesta valitetaankin, niin lähinnä se on työ ja lapset yhdessä mikä rasittaa.
    Olin helpottunut, kun sain olla kotona esikoisen aloittaessa koulun ja keskimmäinen sai olla kotona minun ja vauvan kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta! Tuo oma tarinasi kuulostaa tutulta. Ehkä nykyajan vauvakadon yksi ongelma on juuri se, että vauvanhoitoarkea lähestytään työelämän uuvuttamasta näkökulmasta. Jos on saanut jo lojua pari kuukautta kotona, voikin olla ihan eri fiilis hoitaa vauvaa (versus aiemmat pelot sen rankkuudesta). Minä olen toki nähnyt vain mukavimpia otoksia vauva-arjesta, vaikka olenkin pari kertaa ollut pulassa eroahdistuneen vauvan kanssa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!