Luukku 3: Joulupasteijat lihaliemellä ja ilman

Vihreistä kuulista tulikin heti mieleeni joulun toinen pakkosaatava, eli perinteiset  joulupasteijat. Mummoni jaksoi vääntää taikinankin itse, mutta minä olen leiponut jauheliha-sipuli-riisi-täytteiset pasteijat tyytyväisenä valmiiseen lehti- tai voitaikinaan.

Mummoni keitti pasteijoiden kaveriksi lihaliemen naudan luista. Ei mikään kiireisen ihmisen homma, mutta maku oli vaivan väärti. Isäni teki pasteija+liemi-alkupalan meille mummoni viimeisenä jouluna. Olen iloinen, että mummo pääsi tätä viisi tuntia keitettyä herkkua vielä syömään ennen elämänsä ehtoota. Liemi täydentää upeasti pasteijoiden makua, mutta liemi on toki herkullista sellaisenaankin. Yhdistelmässä maistuu perinne, turva ja hartaus. Eikös tätä kombinaatiota jouluun aina toivota enemmän tai vähemmän?

Ehkäpä keitän tänä vuonna sipulikeiton pasteijoille, kun luuhommille ei taida olla aikaa. Turun kauppahallista ja varmasti mistä tahansa palvelevasta lihakaupasta saa kuitenkin luita tilauksesta, jos haluaa kokeilla perinteisen lihaliemen valmistusta itse. Veikkaisin, että tämä perinteinen resepti runsaalla maustepippurilla on makumaailmaltaan lähimpänä sitä, jota mummoni teki.

Mutta ne pasteijat! Perustäytteeni niihin on naudan paistijauheliha, keitetty riisi (tai speltti), sipulisilppu ja lisänä tilkka smetanaa, kermaa tai creme fraichea. Lisäksi olen voinut laittaa mukaan suppiloita pakkasesta tai silputtua suolakurkkua. Mausteina Herbamare, pippurit ja toisinaan soija.


Nämä lihariisipasteijat ovat mieheni tekemät - elämänsä ensimmäiset, muttei toivottavasti viimeiset. 


Pasteijoihin voi kuitenkin tunkea lähes mitä vain. Yksi etno- ja kestosuosikkini on katkaravut, sipuli ja punainen currytahna. Tällaisia pasteijoita olen tehnyt myös kesäaikaan tarjottavaksi. Tänä vuonna olen tehnyt pasteijoita tonnikalasta, soijasta, sipulista ja Georgiasta tuomastani todella herkullisesta ja terveellisestä sarviapilasta. Makeaksi versioksi uuniin päätyi samalla luukunavauksella jämä-brie, puuhellan ylle kuivahtaneet timjamit sekä viikunamarmeladi. Molemmista pasteijoista tuli todella hyviä.

Lähi-idän tuulahdus taas syntyy ripauksesta kanelia ja juustokuminaa ja pasteijatäytteen joukkoon voi halutessaan lisätä myls rusinoita sekä korianteria. Lähi-idässä tehdään paljon omien joulupasteijoidemme kaltaisia lampaan jauhelihalla täytettyjä sarvia ja leipiä - itse asiassa Lähi-idästä pasteijaperinne lienee Suomeen alunperin tullutkin Venäjän kautta. Halutessaan voi pasteijoiden jauhelihan tosiaan korvata aromikkaalla lampaan, peuran tai hirven jauhelihalla.

Pasteijoiden tekemisessä suurin vaiva on niiden täyttämisessä ja taikinan painelussa haarukalla kiinni. Tämä on homma on kuitenkin helppo delegoida esim. aviomiehelle tai lapsille, kun lupaa aina ylijäävät täytteet lusikoitavaksi suoraan parempiin suihin. Itse odotin aina jouluna juuri pasteijoiden ja piparien leipomista. Lapsen näkökulmasta se ei ollut lainkaan vaivalloista! Ei edes piparkakkutalon rakentaminen. Olen tehnyt joskus teini-iässä muun muassa piparitiipiin intiaanien kera sekä pyramidin keitaalla, Mooseksella ja kameleilla. Voi harmi, kun niistä on vain paperikuvat, joita ei ole minulla omassa kodissani. Mutta nyt... itse tehdyt piparit voin suosiolla unohtaa. Olen tyytyväinen, jos saan edes tulevat pasteijasatsit väännettyä. Onneksi löysin tuon kuvan männäjouluisesta todistusaineistokansiosta, joten saatan onnistua puhumaan minulle valmiit pasteijat tänäkin jouluna. Ulkonäöllä ei ole väliä - vain maulla.

Kuuluuko sinun jouluusi pasteijaöverit?




Kommentit

  1. Kylläpä tuli nälkä tätä lukiessa.
    Syön harvoin pasteijoita. Minä olen aina koittanut löytää joulumarkkinoilta karjalanpiirakoita ja hyvän lanttukukon joulunajan iltapalaksi.
    Sinä olet kadehdittavan luova ruuanlaittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta - vaikka tuntuukin, ettei valmistaikinan käyttö kovin luovaa ole, niin löydän sen uumeniin aina täytettä keittiön kaapeista. Ja elossa olen huonompienkin kokeilujen jälkeen.

      Kunnon karjalanpiirakat munavoilla ovat kyllä taivaallisia. Niitä söimme viime itsenäisyyspäivän tv-vastaanotolla pasteijoiden sijaan. Lanttukukkoa haluaisin kokeilla, anoppini sitä aina myös hehkuttaa. Mutta uskaltaakohan sellaista yrittää vääntää ilman Karjala-perimää ja leivinuunia? :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kauan aikaa sitten (la vie en rosé)

Vuosiennustuksen 2021 jälkiviisastelu ja katsaus tulevaan

Draamallinen vuosi 2021

Kansallismuseosta kajahtaa: Suomen tarina on monisyinen

Askeleet lumessa

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?