Luukut 12 & 13: Työläisen joulu ja vierailuvalssi

Kappas ja pahoittelut heti alkuun - eilinen luukku jäi kokonaan aukaisematta työperäisten ja terveydellisten syiden johdosta. Onneksi tilanteen korjaa tehostettu yhdistelmäluukku! Toisin kuin työmoodissa, en kuitenkaan yritä ahtaa kahden päivän tekstisisältöä yhteen kirjoitusvuoroon. Sen sijaan kirjoitan pienen kunnianosoituksen joulun ahertajille, eli kaikille niille tuhansille työntekijöille, jotka ovat töissä jouluna. Ja kaikille heille, jotka antavat itsestään kaiken juuri joulun alla päästäkseen joulupyhiksi nauttimaan lomasta tai "lomasta".

Ketkä sitten työskentelevät myös jouluisin? Tietysti kaikki pelastustyöntekijät, kuten poliisit, lääkärit, sairaanhoitajat, palomiehet ja hätäkeskuspäivystäjät - unohtamatta rannikkomerivartiostoa ja muita rajavartiointiin liittyviä ammattilaisia. Myös erilaisten jatkuvasti toiminnassa olevien tuotantolaitosten prosessinvalvojat joutuvat yleensä vuoroihin joulunakin. Mutta ehkäpä suurin ammatiryhmä, jota joulutyöskentely sitoo, on palvelualojen työntekijät. Kaupat ovat nykyään auki jopa 24/7, kuten yhteiskuntammekin. Kysymys kuitenkin kuuluu: tarvitsemmeko tätä?


Järvenpään Citymarketin jouluruuhkaa vuonna 2012.


On ymmärrettävää, että hengenlähdön estämiseen ja turvallisuuteen liittyvät toimenkuvat edellyttävät juhlapyhinä työskentelyä. Usein juuri silloin heitä tarvitaan vielä enemmän kuin yleensä. Joku ehkä mieltää ruokakaupan kassatyöntekijänkin säätelevän hengissäpysymistä, kun myyntiartikkelina on ruoka. Itsepalvelukassat ovat kuitenkin tehneet tästäkin pohdinnasta aiheettoman. En kuitenkaan usko, että kuolisimme nälkään, jos emme pääsisi kauppaan (edes itsepalvelukassoille) kahteen tai kolmeen päivään. Tämä oli joulun, pääsiäisen ja juhannuksen todellisuus vielä silloin, kun olin teini-iässä. Mutta päästessäni ensimmäiseen pidempikestoiseen työpaikkaani, aukiolot vapautettiin ja pääsin ensimmäisten joukossa kokemaan ruokakaupan jouluaaton työntekijän näkökulmasta. Tuolloin oli usein käytännössä turhaa kykkiä kassalla tai järjestellä vihanneksia uusiin pyramideihin, sillä asiakkaita oli hyvin vähän. Ne harvat, jotka kauppaan astelivat, olivat unohtaneet kermapurkin tai kulissikukkasen jouluaaton valmisteluista. Jotkut tulivat tarjousten perässä ja tekivät siitä usein ison numeron kassalla: kyllä vaan kannattaa aattona ostaa jouluruoat ja kalenterit, kun kaikki myydään puoleen hintaan!

Jouluruokien hintojen edullisuuden takia jouluaaton hetkellisissä jonoissa odotti vuoroaan aina myös muutama diakoniatyöstä maksusitoumuksen saanut vähävarainen asiakas. En koskaan unohda sitä häpeää, joka sai nuorehkon perheenäidin kyynelehtimään kassalla hänen tarjotessaan minulle maksusitoumuspaperia. Tilanne oli vielä vaivalloisempi, sillä juuri tämä kerta oli tottakai ensimmäiseni, enkä osannut näpytellä sitoumukseen liittyviä kassatoimintoja oikein. Jouduin siis soittamaan kovaäänistä kelloa, jotta sain apua kassalle. Mikä huomiovalo! Toivon, että tuolla naisella ja hänen  aikuisilla lapsillaan on nyt kaikki hyvin.


Turkulaista alekaupantekoa männävuosilta.


Työskentelin tuolloin kaikki jouluaatot ja lähdin töistä usein vanhempieni valmiiseen joulupöytään. Vaikka joulu oli niin sanotusti valmiiksi pedattu, ei joulutunnelmasta ollut tietoakaan kuin vasta aattoiltana, jolloin väsähdin kuitenkin nopeasti sohvankulmaan. Tämä on aiempi kokemukseni joulujen työnteosta vasten tulevaa. Olen siis pitkästä aikaa jouluaaton töissä, eri työpaikassa ja toimenkuvassa. Työvuoron päätyttyä en kuitenkaan enää pääse valmiisen pöytään vaan laitan parissa tunnissa kaiken valmiiksi sekä omille että mieheni iäkkäille vanhemmille. Ruokien hankinnat olen delegoinut miehelleni, joka saa kernaasti hommata kaiken ainakin lähes valmiiksi tehtyinä. Suoraan sanottuna minua kammottaa nyt jo oma jaksamiseni, mutta olisi tuntunut kurjalta vain päättää, että vietämme nyt aaton omissa oloissamme. Jos olisin koko illan töissä, tällöin asia tietysti ratkeaisi helposti. 

Jouluun kytketään niin suuria odotuksia, että ammatilla, työvuoroilla tai edes arkipäivän suhteilla sukulaisiin ei ole suurta merkitystä pyhien vierailukalenterissa. Vaikka jokainen on ymmärtävinään, että myös lepo on jouluna tärkeää, sukulaiset ovat helposti ehdottamassa tapaamista heti, kun mainitsee kalenterin olevan tyhjä yhtenä päivänä. Juuri sinä yhtenä päivänä, jolloin kuvittelin voivani levätä. Olemme kuitenkin jo useana jouluna pitäneet odotuksista huolimatta yhden päivän tyhjänä, jotten suoraan sanottuna pritkahtaisi. Jos olin väsynyt joulurupeaman jälkeen parikymppisenä, millainen tilanne on nyt, kun jouluna on myös oikeasti kiire töissä ja tähän lisätään oma "jouluemännöinti"?

Ehkä pelkään kuitenkin turhaan. Jouluaatto töissä voi olla myös hauska kokemus, ainakin yritän uskotella niin (ettei harmitaisi niin paljon miljoona kertaa nähdyn Lumiukon näkemättömyys). En usko työjoulun voivan olla samanlainen esimerkiksi hätäkeskuspäivystäjillä, ainakaan ilman kunnon palautumista työvuorosta. Täytyy siis vain vetää syvään henkeä, rauhoittua ja todeta tämän olevan vain joulu työpaikassa, joka minulla onnekkaalla on, sekä kodissa, jonka minä onnekas olen saanut pankilta omaksi velakseni. Tänne tulee ihmisiä, jotka onnekkaina ovat saaneet juuri meidät lapsikseen, ja nuo lapset valmistavat nyt heille joulun.

Jaksamista jokaiselle työntekijälle sekä myös työttömälle, yksinäiselle ja työnsä aikoja sitten tehneelle. Joulusta iloitseville ja siihen kaikin tavoin panostaville ei ehkä tarvitse toivottaa niin paljon jaksamista. Mutta nauttikaa siitä, että joulusta on helppo nauttia! Jos joskus vapaudun päivätöistä, aion totaalipanostaa jouluun koko joulukuun. Siihen asti mennään Vihreät kuulat, viinit ja valmiiksi savustettu kalkkuna edellä. Ja ei naapuri, en ole edelleenkään ehtinyt enkä jaksanut käydä kynttiläpajoissa ja seppelekursseilla kuten sinä, vaikka sinullakin on raskas työ. Ehkä juuri näiden avulla kestät sen. Minulle toimivin yhdistelmä taitaa olla sohva, viltti ja tekemättömyys, vaikka yritän haluta jotain muuta. 

Antoisaa joulua kaikille ahertajille, laiskottelijoille ja kaikille siltä väliltä! Otetaan vanteet pois päästä, lisätään tonttulakit uusiksi vanteiksi ja laitetaan laatikot mikroihin. Yhtä aikaan valmistuneina ne soittavat meille kauniin joulun mikroserenadin! Pling! 





Kommentit

  1. Sohva, viltti ja tekemättömyys ovat joulun aikaan parasta myös minulle, jolla olisi aikaa. En ole ikinä tehnyt itse joululaatikoita ja ovikransseja.

    Tämä oli todella nhyvä joulukalenterin aihe. Olet kyllä löytänyt hyviä aiheita kaikkiin luukkuihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjatta - kiva, että luukkujen sisältö on miellyttänyt! Samaa ei voi aina sanoa halvimmista suklaakalentereista :)
      Mukava kuulla myös, ettei minulla tarvitse olla kranssi - ja laatikkopaineita sitten eläkeiässäkään. Ehkä sitten on jo yleisesti enemmän ok olla tekemättä mitään, kun joulusta nääntynyt sukupolvi on jo muiden passattavana tai ikuisessa joulun ihmemaassa.

      Poista
  2. Itsekin olen ollut monet joulut töissä silloin kun tein vuorotyötä. Tykkäsin olla jouluna töissä, koska yleensä oli rauhallista ja tunnelma oli kiva. Toisaalta on myös kiva olla vapaalla, rauhassa oman perheen kanssa. Arvostan niitä, jotka pitävät tätä yhteiskuntaa pystyssä kellon ympäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, jouluisin työtä tekevät kuuluvat usein niihin ammattiryhmiin, joiden työn sisältö on todella tärkeää ja samaan aikaan myös raskasta. Hatunnoston arvoista! Kiva kuulla, että olet saanut nauttia joulun työvuorojen rauhasta. Mutta toki aina perhepiirissä vietetty rauhallinen joulu on parasta mitä voi olla.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!