Blogi 2 vuotta ja koronapelkoiset emojiterveiset!

Hurraa! Huomasin tänään, että bloggaushistoriani ulottuu jo tasan kahden vuoden päähän! Miten minä, kärsimättömyyden peri- ja peilikuva, olen pystynyt suoltamaan tekstiä näin tasaiseen tahtiin ja vieläpä pitkäjänteisesti? Ehkä tämä on tyhmä kysymys - onhan kirjoittaminen ajattelun lisäksi yksi parhaista asioista, joita tiedän. Nyt ei vain ole ollut kummallekaan liiemmin aikaa, sillä minua ei onneksi ole irtisanottu tai lomautettu koronaepidemian takia. 

Kirjoittamista vaikeuttaa myös aika merkittävästi oman puhelimeni hajoaminen. Sen puhelimen, jolla liian usein epäergonomisesti näppäilin postauksia. Luurin hinkkaaminen käsidesillä kuuluu koronaepidemian aikaisiin päivittäisiin työ- ja kotiinpaluutehtäviini, ja yhden kerran lorahti vähän liikaa, ohi paperin. Käsidesi tunkeutui pienestä puhelimen reiästä sisään ja lamautti puhelimestani näppäimistön. Pystyn vastaamaan viesteihin vain emojeilla tai gifeillä! Mikä itseään toteuttava ennustus! Juuri jossain postauksessani taisin todeta, että voisin alkaa puhelinkommunikoida vain niillä mieheni kanssa, heh. 

Onneksi sentään myös telefooni ja puheviestit toimivat. Mutta voitte kuvitella, että älypuhelin ilman näppistä on kuin sijoittaja ilman verkkopankkia. Jälkimmäiseenkään en pysty kirjautumaan, en oikeastaan yhtään mihinkään. En hakemaan tiettyä nettisivua tai vastauksia Googlesta. Välilehdillä oli hajoamisen aikaan onneksi auki tämä Blogger, Yle, työsome ja sähköposti, joten pystyn kätevästi lukemaan uutisia. En vain voi, harmi ja "harmi" kyllä reagoida mihinkään muutoin kuin peukuin ja emojein. Miten ärsyttävää toiselle osapuolelle! Katsotaan, tilaanko kohta netistä uuden puhelimen. Mikä olisi max. 300 euroinen, hyväkamerainen luuri? Vai kysynkö mahdottomia?

Tätä postausta kirjoitan mieheni puhelimella, koska olin liian laiska avatakseni tietokoneen. Katsotaan, löytyykö täältä kuvista jokin mielenkiintoinen kuvituskuva. Hmm... Freddie Mercury, Star Wars ja pihamme ihana vakiopupu! Mikään ei varsinaisesti liity tähän postaukseen, mutta näillä mennään! 


Mieheni on näemmä ottanut kuvan synttärikortistaan ja idolistaan, miten liikuttavaa. Keksin linkin tähän postaukseen: Freddie voi laulaa pilven yltä minullekin onnittelulaulun kahden vuoden bloggaaja"uran" johdosta! 

Tämä Star Wars - trilogia ei kuulemma ole lähellekään yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Tähtien sotaa eletään myös nyt korona-arjessa. Darth Vader on koronavirus ja iskujoukot tartunnan saaneita ihmisiä. 

Ja suloinen pupumme, joka oli ehkä kuukausi sitten rappusten alla unten mailla aamulehteä hakiessa. Viime vuonna pupu poiki ja hävisi jonnekin jälkeläistensä kanssa, mutta nyt hän on palannut pihapiiriin meitä ilahduttamaan. Pupua ei korona huoleta eikä häntä kiinnosta minun kirjoitteluni. 


Koronaa minulla ei klikkiotsikosta huolimatta vielä ole, ellen kanna sitä parhaillaan piilevänä. Käänsin tänään lehtikompostin ja huohotin kuin saaliin perässä juokseva hyeena. Aloin heti pohtia, onko tämä nyt sitä, SITÄ!? Tajusin kohta kuunnelleeni liikaa mieheni fobioita sekä unohtaneeni kaulahuivini matontamppaustelineelle. 

Keväisin me suomalaiset teemme aina saman virheen auringon lämmittäessä sielua ihanasti - riisumme vaatteita liiaksi ja touhuamme puutarhoissa jopa niin, että nuo puuhat näkyvät sairaalakäyntipiikkinä. Nytkin TYKSiin on kuulemma kärrätty potilaita, jotka ovat pudonneet kevätharvennettavista omenapuista maahan mojovammin kuin syksyiset omenat. En tiedä, onko puuhaaveri vai koronatartunta pahempi kohtalo. Sen taitaa kohtalo juuri määrätä. Onneksi sairaaloissa on yhä hyvin tilaa, vaikka suojavarusteet ilmeisesti uhkaavatkin loppua. Äsken Seitsemän koronauutisissa kerrottiin, että Kiinasta lähetetty suojamaskierä ei kelpaa sairaaloihin, mutta sentään palvelukoteihin ne käyvät. 

Sääliksi käy kaikki vanhukset, jotka eivät saa nyt vastaanottaa muutenkin ehkä harvinaisia vieraita. Muuten olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että eristäytyminen tekee länsimaiselle, suhteellisen hyvin toimeen tulevalle ihmiselle monessa mielessä hyvää. 

Myös yksi ikiaikainen haaveeni saattaa toteutua, sillä riskiryhmään kuuluva mieheni aikoo kasvattaa pitkät hiukset koronaparturin pelossa! Nuorruin tästä tiedosta jälleen teinihevariksi.

Palaan pääsiäiseen ja kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen ja yksityiseen elämään taas sitten, kun vapaus koittaa. Oikein rauhallista (sitä se on varmasti!?) pääsiäisen odotusta sinulle!

Kommentit

  1. Onnea blogisynttäreistä! :)

    Hiukan aiheen vierestä, mutta pakko kuitenkin ihmetellä, että kirjoitat blogitekstin puhelimella :o Eipä tämä varmaan ole mitenkään harvinaista (varmaan pikemminkin päin vastoin), mutta itse olen ehkä sen verran vanhanaikainen tai vain niin epäkäytännöllinen puhelimenkäyttäjä, että tuntuu lähes mahdottomalta ajatukselta näpytellä tällainen teksti puhelimella. Kaipaan tietokoneen näppäimistöä ja laajempaa näkymää varsinkin kirjoittaessa, mutta myös muussa nettiselailussa. Ja tämänkin kommentin kirjoitan tietokoneelta - kännykällä en olisi edes päätynyt tänne blogiin asti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ymmärrän ihmettelysi, ihmettelen asiaa itsekin. Homma lähtee helposti lapasesta, kun ensin kirjoittan kännykällä "pari" mieleen tullutta ideaa - kohta koko postaus onkin jo syntynyt ja silmät kasvaneet kieroon. Tietokoneella kirjoitan kuitenkin edelleen yli puolet postauksistani ja ne loputkin yleensä viimeistelen koneella.

      Poista
  2. Paljon onnea 2-vuotiaalle blogillesi. Kahdesta vuodesta on hyvä jatkaa. Hyvää pääsiäisen aikaa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä, kaksi vuotta kaipaa kolmatta :) hyvää pääsiäistä myös sinulle!

      Poista
  3. Paljon onnea blogillesi! On ollut ilo seurata mielenkiintoisia ja ajankohtaisia postauksiasi. Hyvää pääsiäistä ja menestystä blogillesi tulevaisuudessakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva, että olet viihtynyt "höpinöideni" äärellä. Hyvää pääsiäistä myös :)

      Poista
  4. Onnittelut! ♥

    Ymmärrän harmisi puhelimen kanssa. Häikät puhelimessa ja tietokoneella ovat olleet itselleni lähes hermoromahduksen aiheuttavia harmeja. Olen menettänyt kaksi kertaa kuvia, jotka ovat tuntuneet niin arvokkailta, ja oma vikani tietysti, kun olisi pitänyt tallentaa niitä muualle.

    Minäkin houkuttelen miestäni kasvattamaan hiuksia. Korona muuttaa hiustyylejä - ja mitähän kaikkea muuta. Sen tulemme näkemään.

    Muista kaulahuivi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Meilläkin on noita it-hermoromahduksia sattunut, kerran jopa yksi varmuustallennekovalevy hajosi. Maksoimme satoja euroja, jotta sen sai edes osittain pelastettua, niin tärkeä se oli. Toivotaan, ettei jatkossa teillekään käy tällaisia ongelmia! Nykyään kopioimme aina kaiken heti, kuten ehkä sinäkin :)
      Ehkä korona tosiaan aikaansaa kaiken muun lisäksi uuden pitkätukkainvaasion. Sitten olemme joskus radikaaleja, kun leikkaamme taas hiuksemme!

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!