Esmeraldan vappumatinea

Hauskaa tai vähintäänkin hyvää ja rentouttavaa vappua kaikille! En ole varmasti ainoa, joka pohtii vuoden 2020 vapun poikkeuksellisuutta seuraten kuohuviinikuplien pirskahtelevaa elämää yksinäisessä lasissa. Vaikka tuo lasi on ammattilaissarjaan kuuluva, olisin ehkä valinnut silti mieluummin muovisen version, jonka pidike putoaa maahan kesken railakkaan lakituksen. Tänä vuonna olisin kerrankin päässyt töistä siten, että olisin ensinnäkin ehtinyt lakitukseen - joko suomen- tai ruotsinkieliseen. Nyt katsoimme vanhoja ruotsinkielisiä tv-ohjelmasta, jota sentään piristi idolimme Mike Monroe huuliharppubluesillaan. Lisäksi meillä olisi kerrankin ollut ylevä ohjelma vappupäivälle hienossa miljöössä. Mikä olisi ollut parempi tapa juhlistaa myös loman alkua? Tämä asia tekeekin minulle tästä vapusta lopulta poikkeuksellisimman: en ole ennen aloittanut kesälomaa heti, kun se on mahdollista! Hollannin tulppaanit ja vohvelit vaihtuvat nyt verantahilseeseen (kyllä, verantaprojekti on yhä kesken...), mutta oikeastaan olen vain tyytyvänen, että saan viettää pitkän ajan kotona ilman minkäänlaisia suunnitelmia. 

Tunkua oli vuonna 2012, jonka jälkeen olen ehkä kaksi kertaa ehtinyt mäelle ajoissa. Miksi näen nyt tässä kuvassa lähinnä koronan leviämispotentiaalin?

Koska olin varautunut vapun mahdolliseen ankeuteen ja työnjälkeiseen totaalihyytymään sohvalla, päätin avata jo etukäteen hääpäiväämme varten ostetun samppanjan. Eihän sitä tiedä, olemmeko enää hengissä hääpäivänä, joten kannattaa nauttia asioista heti, kun se on mahdollista! Tämä filosofia on oikeuttanut minulle lukuisat herkuttelut ja hedonistiset päähänpistot elämäni aikana. 2500:sta samppanapullosta yksi päätyi meille - ehkä aika toisenlaiseen käyttötilanteeseen kuin valtaosa muista pulloista. Sanotaan, että seura ja tunnelma vaikuttavat merkittävästi juoman ja ruoan makuun. Myöskin oma väsymystila sekä aiemmin syöty ruoka. Maistaessani samaa samppanjaa viimeksi tammikuussa en tunnistaisi sitä nyt samaksi tuotteeksi. Aiemmin taustalla oli vapaapäivä, sopiva nälkä ja seurana kööri viinihifistelijöitä. Nyt taustalla oli ylipitkien päivien työviikko, vanha valkosipuli ja verensokerin alenemiseen hotkittu keksi ja suklaa. Seurana puoliso, joka "ei tähän hintaan innostunut" samppanjasta. Olen aivan varma, että tämä samppanja olisi maistunut vappukarkeloissa aivan toiselta tuotteelta - vaikka nytkin ehdottomasti siitä pidin. 

Hiipuneet kuplat ylioppilasjuhliini hankituissa halpislaseissa, joita käytämme aina piknikillä. Mieheni voi jo nykyään ymmärtää, että muistan tämän vuoden 2012 vappupiknikin lasin sisällön: edellisenä iltana avattu Vouvray, joka olikin paremman makuinen seuraavana päivänä!

Elämä on fiiliskysymys. Niin moni asia on kiinni nyansseista. Voimme kuinkin ohjailla aivojamme toimimaan halutulla tavalla. Voimme hohottaa peilin edessä niin kauan, että alamme oikeasti nauraa. Ja vaikkemme alkaisikaan, aivomme ovat jo saaneet herkkudopamiinia. 

Syötyämme kevään ensimmäisen liian väsyneenä väsätyn parsamenun lähdimme optimistiselle vappukävelylle valkolakit päässä. Meitä vastaan käveli yksi eläkeläispari valkolakkeineen sekä yksi opiskelijatyttöpari lähes käsikynkässä. Toisella oli lakki. Hetkellinen kokemamme hilpeä nolous hälveni välittömästi saadessamme valkolakillista vertaistukea. Hilpeys hälveni kuitenkin pian, kun olimme päässeet näköalakalliolle. Tottakai sen paras paikka oli jo vallattu. Lähdimme siis takaisin kotiin syömään jälkiruokaa kera makean brachetto-kuohuviinin. Löysin pakkasesta  aiemmin tekemääni kriikunasuklaakakkua, jota murustin vadelmien, cantuccini-keksien, marenkien ja kermavaahdon joukkoon. Tästä tuli viisiosaisen menun paras osio ja yhdistemä. Piste iin päälle. Se kai on jälkiruoan tarkoitus - tehdä ateriasta ja erityisesti tästä vapusta ikimuistoinen.

Vappupäivä 2012 oli todella ihana ja lämmin. Meillä oli hulppeat eväät ja maisemat piknikillä, jossa ei oudoksuta ihmisten mäelle hilaamia sohvia, grillejä ja baden-baden-lepotuoleja. Asuimme ennen Vartiovuoren välittömässä läheisyydessä, joten sinne jaksoi raahata myös itsensä vaikka missä olotilassa. 

Tätä euforiaa jatkoimme katsomalla kymmenen uutiset. Lopulta aloin pilkkiä sohvalla. Ihme kyllä löysin itsekuria ilman erillistä herätystä ja kykenin siirtymään makuuhuoneeseen. Nukahdin välittömästi ja heräsin tähän vappupäivään ja todelliseen harhaan eli lomaan tukkiunen jälkeen. Mieheni vielä kääntäessä kylkeä nousin ylös, hain lehden postilaatikosta ja söin keittiössä vappuaamiaisen: kylmäsavulohileipiä ja kerrankin optimaalisen herkullista tummaa kahvia (tähänkin tulee makueroja, vaikka vesi ja purujen määrä olisi aina sama). Koska minusta on tullut puhelinsossu oman puhelimeni näppäimistön hajottua, katsoin mieheni luurista sähköpostit (omat!) ja sijoitustilini tilanteen. Vihdoin plussaa! Elämä voittaa hiljalleen joka tasolla, vaikka tiedämmekin grande finalen lopputuleman.

Samaan aikaan naapurin setä tallustelee hidastetun epätoivoisena pihalla odottaen juttuseuraa. Kuten eilenkin. Toisella naapurilla on ollut jo viikon putki päällä. Sen näkyvin muoto on hänen tarpeensa kulkea pihamaalla pelkissä kalsareissa (viimeisin havainto: punaiset tangat - tämä on aivan totta). Tämän näyn innoittamana ajattelin jatkaa jo tänä viikonloppuna verannan kunnostamista ilman kiikareita. 

Vappu 2020 on taustatilanteen vakavuudesta riippumatta jotenkin surkuhupaisa. Tai ehkä kyse onkin vain elämästäni ylipäätään. Asiat vain tapahtuvat, enkä aina ymmärrä, miten minä liityn näihin asioihin. Linkitettyäni sähköpostiosoitteeni tähän blogiin minulle on tullut yhteistyötarjouksia, joista osa liittyy rahaan ja sijoittamiseen. Ensinnäkin minua huvittaa yhä ylipäätään, että minä liityn omilla toimillani jotenkin a) bloggaukseen ja b) sijoittamiseen. Mutta potin suorastaan räjäyttää se, että minulle jopa maksettaisiin aiheesta kirjoittamisesta! Siis saisin rahaa, jos kirjoitan rahasta. Mikä ettei, koska kirjottaisin aiheesta välillä muutenkin. Muistellessani erään opiskelijavuoden tilini +7 euron saldoa... en löydä edes sanoja tähän kontrastiin. 

Lopuksi linkitän vappumatineaani aika olennaisen tekijän eli musiikin! Sen ja elävän kuvan löydät Yle Areenan vanhasta Veikeä vappu -ohjelmasta. Tällä alkumusiikilla löydät mahdollisesti kadonneen vapputunnelman. Onneksi samppanjaakin on liru jäljellä! 

Glada vappen!