Epämuodikas korona & kohtalon arpa

Onko koronasta puhuminen jo yhtä last season kuin Shakiran CD tai Marimekon siniset Unikko-kävelysauvat? Kumpiakaan en ihme kyllä omista ja koronaltakin olen onneksi *kop kop* välttynyt. Tauti kuitenkin jyllää kiivaasti virusmuunnoksineen. Emme vain jaksa puhua siitä kuten aiemmin. Korona-ajasta on tullut uusi normi, vaikka kaikki toivovat sen päättymistä.

Mutta eihän tämä vitsaus niin vain pääty. Erilaisia arvioita on esitetty parin vuoden kurimuksesta loppuelämän viruspelkoon. Kukaan ei voi varmuudella vielä tietää kuinka pitkäksi aikaa koronavirus jää keskuuteemme sellaisena, että se vaatii massiivisia toimenpiteitä. Itse virus varmasti muuntautuu ajan myötä lievempään muotoon. En ole jaksanut lukea ja selvittää, en myöskään jäädä riippuvaiseksi uutisista. Keväällä oli pakko katsoa joka ikinen uutislähetys. Ehkä myös tänään, sillä jossain vilahti päivän tuore kuudellasadalla alkava tartuntaluku.

Jos jokin on ihanaa, niin se, että ihmiset eivät enää höngi liian lähellä. Paitsi kaksi ihmistä tänään töissä, joista toinen tuli kertomaan saapuneensa suoraan koronatestistä, köh köh! Sentään maski yllään, olen siis vähemmän paniikissa kuin vihainen kyseiselle tyypille. Jos joku ihmettelee lunkia suhtautumistani, niin olen nähnyt lähes kaiken. Ja jos jotain asiaa en ole henkilökohtaisesti nähnyt tai kokenut, niin joku kollegoistani on. 

Minun puolestani maskit voisivat tulla jäädäkseen etenkin flunssakausina. On myös kiva, ettei tarvitse  hymyillä, jollei jaksa. Kukaan ei myöskään kommentoi esimerkiksi sitä, sopiiko huulipuna minulle vai ei. Silti kaipaan sitä kaikista turhamaisuuksista kenties eniten. Että voisi käyttää työlookissakin huulipunaa. Nyt laitan vain kyproslaista oliiviöljyrasvaa huuliin, joille pakkaspyöräily on todella tehnyt gutaa.  

Viime viikolla tein osan työpäivistä etänä kotona. Puuhellan ja kahvipannun lämpö eivät aivan riittäneet sormenpäihin asti, mutta etätyöt kyllä maistuisivat jatkossakin näin kylminä päivinä. Koronan myötä ainakin etätyö on tullut jäädäkseen. Koululaisten kohdalla sitä ei kuitenkaan voi toivoa. Jo nyt nuorten parissa työskentelevät ammattilaiset ovat hyvin huolissaan kehityskulusta oppimisen ja syrjäytymisen suhteen. Mietin, aiheuttaako tämä korona-aika samankaltaisia vaikutuksia nuoriin kuin 1990-luvun lama. Minä muistan sen ajan todella ankeana, mutta silloin sentään saattoi nähdä kavereita vapaasti ilman syyllisyyttä. Toivottavasti nyt ei leikata vääristä kohdista. Mutta etäopiskelu ja eristys ovat niitä leikkureita.


Tähään väliin sopii kolme aiemmin toteutunutta nykyisen unelman kohdetta: RAVINTOLASSA istuminen MATKALLA (ihanassa Gdanskissa) sellaisen VIININ parissa, jota ei saa Suomesta! Ihme kyllä en nyt muista, mikä tämä oli. Toisaalta eipä siinä mitään ihmeellistä ole, sillä en muista nykyään enää mitään, lähimuistini on ihan hapoilla. Parempi muisti kuin maksa?


Edelleenkään emme tiedä ajankohtia rokotuksillemme. Minä saan sen toki vasta viimeisten joukossa. Sairaalassa työskentelevät ystäväni ovat rokotteet jo saaneet, eikä heille tullut onneksi minkäänlaisia sivuoireita. Rokotevalmistajia on kuitenkin monia. Mistä tiedetään, mikä sopii kellekin? Onko kaikki vain arpapeliä, kuten nyt elämä tuntuu muutenkin olevan? Nyt alkoikin soida korona-ajan klassikko päässä: arpa kohtalon on aina arvaamaton, kaikki huomenna voi olla toisin

Kyllä tämä todella on muutosten vuosi, kuten ennustelin. Myös omalla kohdallani. Kun on liian kauan yrittänyt pitää koko palettia kasassa niin kotona kuin töissä, universumi ja keho suorastaan huutavat muutoksen perään. Kuormitusta on jotenkin kevennettävä tai löydän itseni seuraavaksi Kupittaalta (en nyt tarkoita Citymarketin käytäviä!) Olen luottavainen, että jokin ratkaisu ongelmavyyhtiin löytyy, vaikkei se sitten kaikkia miellyttäisikään. On monia tapoja elää omannäköistä elämää. Joskus ja etenkin meidän tapauksessa se vaatii suuria uhrauksia, mutta silti tunne asioiden vääjämättömyydestä ajaa eteenpäin. Kohtalon arpa on heitetty, mutta emme näe vielä sen lukemaa. 

Kuin ihmeen kaupalla olen samaan aikaan pystynyt edistämään romaanin kirjoittamista. Hidasta se on nyt töihin palattua, mutta odotan aina, koska pääsen seuraavaksi jatkamaan. Unet ovat olleet tässäkin työstössä avuksi suorastaan ihmellisellä tavalla. Unista kenties kirjoittelenkin seuraavaksi, sillä löysin niistä jonkun vanhan luonnoksen täältä blogini uumenista. 

Ennen unten maille menoa kuitenkin vielä hirvikeiton hämmennystä ja ne klassiset puoli yhdeksän uutiset!

Toivottavasti sinäkin olet pysynyt terveenä ja suhtaudut positiivisen odottavaisesti kevääseen. Ja jollet, niin kerro minulle huolesi! Olemassaoloni yksi tarkoitus on ehkä huolien ja murheiden vastaanotto, sillä tuntemattomatkin joskus pysäyttävät minut kadulla omaksi terapia-automaatikseen! Ehkä ryhdynkin guruksi ja muutan korpeen. Kohta luonani olisi jono tarvitsevia, ja minä voisin jaella elämän almuja. En ole kuitenkaan sairastunut Jeesus-syndroomaan, huvittelen vain ajatuksilla kun ei muitakaan hupeja ole näköpiirissä. Oikeasti auttamistyössä kyllä palaa nopeasti loppuun. Guru on siis ammattina parempi, kun voi vain todeta jotain älykästä ja vastaanottaja on tyytyväinen. Gurua kunnioitetaan, ammattiauttaja taas on maksettu likaviemäri.

Ja nyt tämä koronaoraakkeli lopettaa, kiitos hei :D


Kommentit

  1. Jos miehesi saa riskiryhmäläisenä rokotuksen vanhojen jälkeen ennen suurta massaa, niin etkös sinä läheisenä saa sen myös samaan aikaan? Luulen ja toivon, että se on niin.

    Tämä on nyt melkoista kilpailua, kumpi ehtii ensin, rokotukset vai muuntovirukset. Rokotuksia valmistuu hitaasti. Eiköhän hyvää tulevaisuudensuunnittelua olisi perustaa lääketehtaita enemmän Eurooppaan. Meillä Suomessa kehitellään kätevää nenäsuihketta koronavirusta vastaan. Muistaakseni siinä menee vielä noin vuosi ennen kuin tämä lääke saadaan markkinoille. Olis järkevää, että sitä sitten myös valmistettaisiin Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohhoh, eipä tullut mieleen, että kiilaisin rokotusjärjestyksessä mieheni rinnalle! Kuulin kyllä, että erään yli 80-vuotiaan 76-vuotias puoliso kutsuttiin yhtä aikaa piikille, joten ehkä tosiaan tilanne arvioidaan sen ensimmäisen jonossa olijan mukaan. No, odotellaan kuinka käy.
      Ja tosiaan, olisi hienoa jos meillä olisi omasta takaa toimiva rokote tai sumute. Tukevaisuudessa varmasti olemme vielä edistyksellisempiä. Toivotaan, että rokotukset voittavat taistelun muuntovirusta vastaan!

      Poista
  2. Olen kirjoitellut blogiisi aiemminkin, nimettömänä koska mainitsin silloin sairauteni. Jatkan samalla linjalla. Sytostaattihoitoni ovat ohi ja sädehoidot alkaneet, vointi on parempi ja toiveikkaampi kuin syksyllä. Näillä näkymin palaan töihin vielä kevään aikana. Olen saanut korona-rokotteen ja se on lottovoittoon verrattava juttu. Riskiryhmän 1 rokotteita tuli tähän pikkukaupunkiin tietty määrä ja ne jaettiin puhelinvarausten perusteella. Sattumalta minun puheluni meni läpi ja sain ajan rokotukseen. Monet eivät olleet yhtä onnekkaita ja seuraava erä rokotetta tulee sitten kun tulee. Ainakaan täällä perheenjäsenet eivät saa rokotetta yhdessä riskiryhmäläisen kanssa, vaan heidän vuoronsa tulee joskus tulevaisuudessa. Toivon, että Suomeen saadaan nopeasti lisää rokotteita ja pääsemme takaisin suhteellisen normaaliin elämään. Minäkin unelmoin ulkoravintolassa istumisesta jossain uudessa kaupungissa, vieraan kielen sorinasta ihmisvirrassa ja herkuista lasissa ja lautasella. Todellisessa elämässä lähden prismaan maski päässä ja käsidesiltä haisten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla sinusta ja paremmasta voinnistasi! Onpa hienoa, että voit jo kohta palata töihin. Onnea myös rokotteen saamisesta! Se on varmasti täss kohtaa verrattavissa lottovoittoon. Jotenkin tragikoomisella tavalla nauratti tuo Prisma-visio naamarissa ja käsidesin käryssä. Tämän kuluneen vuoden symboli! Mutta sujuu se kaupassa asiointi niinkin! Mulla Prisma-keikka edessä myös lähipäivinä asianmukaisin varustein :D Kaikkea hyvää kevääseen ja tsemppiä vielä koitokseen, joka ei ole ihan vielä ohi.

      Poista
  3. Ei ole poistunut mielestä tämä korona, vaikka moni tuntuu höllentäneen käytöstään! Huh, tilanne vain jatkuu ja jatkuu ja jotenkin alkaa kyllä puuduttaa, mutta periksi ei anneta. Nyt tilanne tuntuu taas asteen verran masentavammalta, kun muuntovirus on roihahtanut ja tehohoitopaikat hupenevat. No, ei saisi valittaa - moni riskiryhmäläinen ja läheinen odottaa rokotetta ja terveyttä koetellaan - minä vain inisen syyttä suotta. Olisi kyllä ihana päästä ystävien ympäröimänä skumppalasien äärelle ja matkalle, vaikka tuonne Gdanskiin, ah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä jatkuva odottelu tosiaan piinaa niin terveitä ja terhakoita kuin sairaampia ja riskiryhmäläisiäkin, taustatilanteesta riippumatta. Jo se, ettei pääse normaalisti viettämään normaalia elämää kodin ulkopuolelle, riittää masentamaan koko kansakunnan. Toivotaan siis, että mahdollisimman pian tai ainakin viimeistään kesälöä voidaan korkata skumpat julkisella terassilla! Mahtaako sitä osata enää edes olla ihmisten ilmoilla ilman fobiaa :D On ollut vaikea katsoa elokuvienkin joukkokohtauksia ilman maskeja :D

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!