Välihöpinä

Tämä on huomattavasti parempi kuin aiempi välikuolema. Ensin olin otsikoida "välihuojennus", mutta kymmenen minuutin kahvitauolla ei ehdi kuin vetää henkeä. Jotta huojentuisi, henki pitää saada myös ulos. Tämä kuulosti nyt haudassa ehtii levätä -totuudelta, mutta kirjoitinpahan kuitenkin. Sillä ajattelin testata, mitä ehtii kirjoittaa kymmenessä minuutissa ilman muokkailuja. Kuvia en siis liitä, yhteen kuvaan menee jo se kymmenen minuuttia. Kuten äärettömän helposti someen. 

Edessäni on jo luettu Aamuset sekä lukematon Pirkka, jonka niksejä en tänään jaksa. Myönnän kyllä lähettäneeni niksin Pirkan toimitukseen noin kymmenvuotiaana. Ihme kyllä en juuri nyt muista niksin sisältöä. Olisi ollut jotain tasokasta kengännauhoihin liittyen? Eikä se liittynyt mitenkään mihinkään dekkareista löytyviin ideoihin. En muista sainko rahaa. Oikeastaan en taida muistaa juuri nyt mitään.

Samalla on huolestuttavaa ja hienoa, miten aivot ovat koko ajan dekkarimoodissa. Ei voi kävellä jollain tietyllä alueella kävelemättä käsikirjoituksessa, eikä voi olla miettimättä koko ajan kuviteellisia henkilökemioita. Silti kirjoitusoppaiden ohjeet vaikkapa hahmojen luomisesta tuntuvat...heprealta? Tähän asti kaikki on syntynyt luonnostaan, intuitiolla. Tarinalliset aivot luovat monisyisiä hahmoja. Stereotypioillakin voi leikitellä. 

Olen monta kertaa harmitellut, että miksen valinnut aikanaan hepreaa enkä arabiaa valinnaiseksi kieleksi yliopistolla. Arabikoukerotkin unohdin, mutta osaan esitellä itseni arabiaksi. Nyt tuli mielleyhtymä Afghanistaniin ja Talibaneihin. 

Kahvitauko loppuu. 

Monen naisen elämä loppuu, moninaisin tavoin.

---



Kirjoitapa sinäkin kymmenen minuutin suodattamaton juttu! On kiinnostavaa nähdä, mitä asioita juttuusi ilmestyy kuin itsestään! 

Kommentit

  1. Uskaltaisko tuota? Voisin kokeilla jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottakai sinä uskallat, kun minäkin! Odotan innolla :)

      Poista
  2. Kirjoittaminen ilman muokkauksia on minulle vaikea laji! Joku kapusiiniapina istuu aina olkapäällä ja koputtelee etusormella ohimoon: ”Tyhmä ilmaisu, kirjoitusvirhe, et kai kehtaa noin sanoa, tyylivirhe, pysy linjassa, mitä sä oikeasti haluat sanoa?” Tätäkin jo ehdin muokata. Apinasta tuli kapusiiniapina. Mitähän silläkin halusin osoittaa?

    Sinulla on kypsä raakateksti. Lopussa ympyrä sulkeutui: alussa välikuolema ja lopussa monen naisen elämän loppu. Analyysini voisi olla hauska, mutta ei ole. Naisten vuoksi.

    Tuon nimisessä juoksutapahtumassa olen aikoinaan hölkännyt. Imatralla. Vuoksen rannoilla. Hah!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, onpa mahtava urheilutapahtuma! Naisen vuoksi voisin minäkin osallistua :D

      Tunnistan täysin tuon jatkuvan itsekriittisyyden. Minulla ei jostain syystä ole sitä täällä blogissa, mutta kässäriä näpyttäessä pidän koko ajan kaikkea tyhmänä. Tarvitsen sen rohkaisevan oikoluennan, jotta pystyn jatkamaan samalla linjalla.

      Ja kiitos kehuista. Olen aika kypsä monin tavoin :D Alku ja loppu ovat kyllä tärkeät. Ja jotain voisi tapahtua myös välissä :D Kapusiiniapina on hyvä termi, sillä en ole itse ihan varma, mitä se tarkoittaa. Tästä tulee sellainen olo, että olenko tyhmä kun minun pitää googlettaa se :D onneksi kysyin asiaa mieheltä. Marakatti onkin mummulta saatu lempinimeni :D sellainen olalla olisi kiva kulkea. Se voisi oikoa aina ihmisiä, jotka vaativat erinäistä oiontaa.

      Sanoit myös syyn, miksen halua osallistua kirjoittajakursseille.pelkään,että itsekritiikki vain kasvaa niiden myötä ja lopulta tulee tyhjän paperin kammo. Sen ennaltaehköisyyn sopii tämä kymmenminuuttinen, johon toivottavasti osallistut!

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Unen ja valveen rajamaa - erään painajaisen tarina

Loppuhöpinä

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Vaikeuksia ennen kuvitteellista helpotusta (tasan puoli vuotta sitten)

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?