Vaikuttavuuksia osa 1 (kirjat, Greta, elämä)

Viime aikoina olen miettinyt kovasti vaikuttavimpia kokemiani asioita. Olen tehnyt lenkeillä päänsisäistä listaa kirjoista, elokuvista, musiikista, dokumenteista. En tiedä miksi moinen listausmania. Mihin oikein varaudun? Miksi haluamme listata kokemuksiamme, juuri kun toitotin kovaan ääneen, että minä en harrasta listoja. En ainakaan to do -sellaisia. 

Ehkä vain koen nyt jonkinlaista kulminaatiopisteen aiheuttamaa pateettisuutta, jonkinlaista tarvetta alleviivata aiempien kokemusten merkityksellisyyttä. No, tarvinneeko tätä miettiä. Ehkä vain listaan ne top kympit, joita olen ajatellut. Vailla paremmuusjärjestystä. 

Mitkä ovat eniten minuun vaikuttaneet kirjat? Minusta ratkaisevinta lukukokemuksessa on aina tunne. Joko sitä on tai ei ole. Ja jollei ole, kirja jää kesken. Kun taas ne eniten sykähdyttävät jäävät leijumaan mieleen jopa vuosikausiksi. Hyvä kirja jää jopa perustavalla tasolla vaikuttamaan, muuttaen ehkä jotain omassa sisimmässä ja sitä kautta elämänkulussa, riippumatta siitä millä tyylillä teos on kirjoitettu. 

Ensimmäisestä kirjasta Patrick Süskindin Parfyymista kerroin linkin blogitekstissä. Tosin enemmän siitä, mitä tuo kirja sai aikaan. Hipelöin sitä juuti kellarissa ja mietin, uskaltaisinko lukea sen uudelleen. Mutta en kuitenkaan. 

Toinen tajunnan räjäyttänyt kirja on...


Tunnistatko miehen, joka on menettänyt kaiken?

Vihje numero kaksi. 


Toinen silloisen elämäni perustaa järisyttänyt teos on ilman muuta vuonna 1971 julkaistu (suomeksi 1972) Martin Grayn Kaikkien rakkaitteni puolesta. 

Luin teoksen ensimmäisen ja tähän asti ainoan kerran vaellusreissulla Lapissa noin 15 vuotta sitten, puisen kerrossängyn ylimmällä laverilla. Lukukokemusta on mahdoton pilkkoa osiin, mutta se oli järisyttävä. Grayn teoksen jälkeen on mahdotonta valittaa enää koskaan mistään turhasta. 

Sijoitan samaan katgoriaan viime kesänä lukemani Eddie Jakun Maailman onnellisin mies -teoksen. Jaku kuoli hiljattain, 101-vuotiaana. Martin Gray, vuoden 1922 Varsovaan syntynyt juutalainen, taas menehtyi vuonna 2016. Useat vainoista selviytyneet juutalaiset elävät pitkään. Se on hämmästyttävää. 



Martin Grayn teoksen aloittaa luku Henkiinjääminen, ellei lasketa esipuhetta Ennen kuin pääni pakahtuu. Kaikkien rakkaitteni puolesta ei ole niin sanotusti tyypillinen keskitysleirikertomus, sen fokus ei ole itse keskitysleirissä vaan selviytymisessä sekä elämän jatkuvuudessa. Harva ihminen maailmassa on menettänyt yhtä paljon kuin Gray ja kyennyt jotenkin kuitenkin nousemaan tuhkasta jaloilleen. Kirjaimellisesti tuhkasta. 




Meillä on kirjoja kaksin kappalein. Toinen on mummuni, toinen mieheni opus. En voi olla miettimättä, miltä mummustani tuntui lukea kyseistä kirjaa. Mietin, saiko hän siitä voimaa vai musersiko se häntä lisää. Uskon kuitenkin, että kaikki kirjallisuus, traagisinkin kääntein, voimaannuttaa meitä tavalla tai toisella. 


The Long and Winding Road vaiko sittenkin Roll over Beethoven? Mikä on hänen tarinansa, kohtalonpolkunsa? Hämmästelen aina, miten jotakuta ei kiinnosta elämäkerrat, ihmiskohtalot. Itse en tiedä mitään kiehtovampaa. 

Huomaan, että kirjan kertoessa ihmiskohtaloista, luen ne todennäköiemmin loppuun. Tekisi mieli harppoa kirjalistassani, ehkä joku arvaakin mitä opuksia se sisältää. Mutta kerron näitä vähän kronologisessa järjestyksessä, siinä missä järjestyksessä olen ne lukenut. 

Huomaan myös, että tietyissä kulttuureissa osataan oikein erityisesti väkevä ja ihmiskohtalollinen tarinankerronta. Olen ollut todella pitkään kiinnostunut Lähi-idän kirjallisuudesta, mutta lukenut sitä edelleen liian vähän. Ensimmäinen kokemukseni taisi olla Jean Sassonin kirjoittama Prinsessa Sultanan elämään liittyvä teos Prinsessa jatko-osineen. Voisin pitää tätä jo lapsena lukemaani sarjaa merkittävänä lähtösysäyksenä kiinnostukselleni Lähi-idän ihmiskohtaloihin, myös kaikkeen mikä liittyy Tuhannen ja yhden yön tarinoihin. Samaan hengenvetoon on mainittava, että käsityksemme "orient-kirjallisuudesta" on aika lailla romantisoitu tai sitten se edustaa juuri sitä todellisuutta, jossa naiset on alistettu miehisen ikeen alle.


Tämän ehkä bongasitkin Grayn kirjan vierestä kirjahyllystäni.


Ensimmäinen Lähi- tai oikeastaan Kaukoitään sijoittuva ei-tositarina, jonka aikuisiällä luin, ja joka ehdottomasti ansaitsee paikkansa tällä vaikuttavimpien teosten listalla, on Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa. Imaisin teoksen hetkessä, mutta kyyneleiden tukahduttamisessa kesti aikansa. Luin tämän teoksen aika nopeasti sen ilmestyttyä (minulle harvinaista lukea uutta heti), mutta tuolloin itämaiden kirjallisuutta oli suomennettu tai markkinoitu aika vähän. Mielenkiintoni heräsi oitis, enkä pettynyt. Hosseinilla on todella tarinankerronnan lahja. 

Hosseinin Leijapoika oli myös niin ikään loistava. Sekin oli minulla omana, mutta se on ilmeisesti jäänyt ikuisesti Afrikkaan muuttaneelle kaverilleni lainaan, tai hävinnyt jonnekin muualle. Kirppikseltä olen yrittänyt etsiä uutta, mutta eihän etsimällä löydä. Ja vuoret kaikuivat minulla on hyllyssä, mutta se jäi kesken. En tiedä mitä tapahtui, oliko lukuhetki vain väärä. Mutta teos odottaa uutta mahdollisuutta varmaan kymmenien ellei jopa satojen muiden lisäksi. 

Mieleni palaa kuitenkin aina ensimmäiseen lukukokemukseen, jolloin löysin kyseisen kirjailijan. Mies voi kuvata yhtä väkevästi alistetun naisen asemaa kuin nainenkin. Ihmisyys, humaanius, ei katso sukupuolta. Eikä liioin tarinankerronnan jalo taito, joka suodaan lopulta aika harvalle siinä määrin, että päästään kansainväliselle bestseller-tasolle. 


Kolme kupolia ja pieni happihyppely. 


Nyt on tullut esiteltyä laskutavasta riippuen 3-6 kirjaa kymmenestä. Parfyymi, Martin Gray, Hosseini. Eddie Jakun Maailman onnellisin mies oli viime vuoden yksi voimakkain lukukokemus, johtuen myös esikoiskirjailijan varsin kunnioitettavasta iästä, mutta ennen kaikkea sanomasta. Ehkä kuitenkin niputan hänen teoksensa samaan lokeroon Grayn kanssa, sillä yritän mahduttaa kymmeneen mahdollisimman monia eri teoksia elämäni varrelta. Jotta kuviteltu jännitys tiivistyisi, jatkan luetteloa uudemmassa kirjoituksessa. 


Tämä Suomen vanhimmassa kaupunkipuistossa sijaitseva kaivo on inspiroinut minua hyvin paljon. Sen sisäkatossa on upea tähtitaivas, mutta sitä ei yleensä koskaan näe. Ainoa empireaikainen rakenus Kupittaanpuistossa, muutenkin lähes ainoa menneen ajan jäänne urheilijoiden ja päiväkävelijöiden keskellä.  


Koska tekstini aina rönsyilevät, haluan tuoda esiin yhden ajankohtaisen ihmiskohtalon, jonka vaiheista voi katsoa väkevän dokumentin. Ehdottomasti yksi parhaista näkemistäni on I am Greta, joka pureutuu hienolla tavalla Greta Thunbergin missioon, persoonaan ja elämän haasteisiin. Jos joku vielä kyseenalaistaa sen, että yksi ihminen voisi teoillaan muuttaa maailmaa, suosittelen todella katsomaan tämän dokumentin. Se ammensi samankaltaisen tunteen sisuksiin kuin hyvä kirja. Toivon sydämestäni Gretalle myötätuulta elämään. Kovan osan on valinnut jo nuorella iällä. Lisäsin tämän dokumentin tähän kirjoitukseen myös siksi, että mahdollisimman moni ehtisi sen katsoa nyt, kun se vielä Areenassa on nähtävillä. 


He kaikki voivat muuttaa maailmaa. Jos eivät ihan yksin, ainakin yhdessä.


Tässä kirjoittamisen välissä luin vielä vanhan vaikuttavimmista elokuvista tehdyn kirjoituksen. Siitä puuttuvat Kummisetä-trilogia, Once upon a Time in America ja järjettömän järisyttävä, raju ja väkevä Nawalin salaisuus. No, ne tiedoksi tähän perään. 

Kyllähän maailma taiteineen on liian suuri paremmuuslistoille, mutta tietyt helmet vievät aina omaakin elämäntarinaa eteenpäin. Mitä meillä olisi ilman vaikuttavia elokuvia, kirjoja, musiikkia, taideteoksia? Meillä olisi toisemme, ja silloinkin loisimme automaattisesti ajan myötä uusia taideteoksia.

Onko näissä mainitsemissani tuttuja teoksia? Mitkä teokset ovat vaikuttaneet siinuun eniten, jolleivät nyt kuitenkaan muuttaneet elämäsi suuntaa, kuten tuo Parfyymi minun? 

Kommentit

  1. Ihanaa, kirjoja kirjoja kirjoja! Haluaisin, että olisi jokin kirja, joka olisi muuttanut elämäni suuntaa, mutta kun ei ole... Vaikuttavimmat lukuelämykset ovat varmaan teinivuosilta, Sinuhe egyptiläinen ja Tuulen viemää (itkin viimeiset sivut läpeensä niin, että paita oli ihan märkä). Sinuhe on kyllä suosikki edelleen, ja olen lukenut sen teinivuosien jälkeen ainakin pari kertaa. Se on viisas kirja, johon on hyvä tasaisin väliajoin aina palata. Tuhat loistavaa aurinkoa olen lukenut, siitä on reilusti yli 10 vuotta aikaa, mutta jotain siitä kyllä jäi mieleen. Seuraavaksi aion lukea uudelleen Kjell Westön Älä käy yöhön yksin, koska muistan, että se teki vaikutuksen aikanaan. Minkä vaikutuksen, en enää muista, mutta ehkä se palautuu toisella lukukerralla mieleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, miten ihania kirjasuosituksia!! Minulla on Sinuhe kahdessa osassa, en ymmärrä missä on kakkososa! Olen siis lukenut kirjan vain puoliksi joskus ikuisuus sitten. Tuntuu, että olin liian nuori silloin. Nyt saisin kaikesta enemmän irti. Tuulen viemää en ole myöskään lukenut, vain elokuvan nähnyt. Uskon, että kirja on jotain aivan muuta. Kjell Westö on monen suosikkikirjailija. En ole edes lukenut leijoja Helsingin yllä, vain unessa ollut itse sellainen :D :D Alla oli Linnanmäki :D Enpä minäkään tiedä, onko mikään muu kirja kuin Parfyymi varsinaisesti muuttanut elämäni suuntaa. Onneksi on vielä ehkä elämää edessä ehtiä miettimään tätä.

      Poista
  2. Hosseinin kirjat ovat tehneet suuren vaikutuksen myös minuun, etenkin Tuhat loistavaa aurinkoa. Myös Eddie Jakun kirja puhutteli. Olen myös huono pitämään listaa vaikuttavista asioista. Siksi on vaikea palauttaa mieleen, mitkä teokset puhuttelivat. Pari, mitä nyt äkkiseltään tulee mieleen on Irvingin Oman elämänsä sankari ja Waltarin Sinuhe egyptiläinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin unohdan herkästi vaikuttavuudet ajatuspuurossa, ehkä juuri siksi olen eritysesti yrittänyt palauttaa näitä mieleeni. Oi, jo heti perään toinen Sinuhe-suositus! Kyllä tämä on pakko lukea loppuun. Erityisesti odotan myös, että saisin vihdoin aikaiseksi tarttua Waltarin teokseen Turms, kuolematon. Ostin sen kirjamessuilta vanhana painoksena. Oman elämänsä sankari kuulostaa kyllä just siltä, että jokaisen pitäisi se lukea :D

      Poista
  3. Mulla on monta sun blogitekstiä rästissä - miten tässä näin on päässyt käymään!

    Top 10 -listojen tekeminen on tosi hauskaa , eivätkä ne ainakaan mun mielestä ole sukua to do -listoille. Täytyy ehdottomasti laittaa lukulistalle tuo Kaikkien rakkaiteni puolesta. Mä luin tänä syksynä Hosseinin Ja vuoret kaikuivat, mutta en oikein innostunut, jos nyt näin latteasti voi sanoa. Leijapoika jäi puolestaan aikoinaan kesken monta, monta vuotta sitten (pitäisi ehkä antaa uusi mahdollisuus), mutta Tuhat loistavaa aurinkoa on vielä lukematta. Nimenä teos yhdistyy minulle yhteen suosikkiini, mikä löytyy omalta top 10 -listalta, eli Puolikas keltaista aurinkoa (Chimamanda Ngozi Adichie), vaikka todella erilainen teos onkin.

    Leijapoika taitaa mulla edelleen muuten olla kirppislöytönä kirjahyllyssä (jos joskus saan diilattua sulle astioita, niin saat sen samalla).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti se aika tekee tepposet ja minähän olen nyt ajan kanssa kirjoittanut normaalia tahtia useammin, joten ei hätiä! Instassa myös menee minulta jatkuvasti ohi juttuja algoritmipaholaisen takia.

      Kiitos tuosta kirjavinkistä, kuulostaa jo pelkkä otsikko kiehtovalta! Ja kiitos, ooh, jäänpä nyt odottelemaan seuraavaa 1800-luvun tukholmalaislöytöä, kun saa Leijapojan kaupan päälle! 😃 Jotenkin muistan alkua tuosta Ja vuoret kaikuivat, ettei siinä ollut samanlaista imua kuin aiemmissa.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

The Happy Worker ylpeänä keittää: apurahakahvit!

Nurmikon historia ja siilien tulevaisuus

Kesätauko (ehkä), muttei rikoksista