Raha maailmaa pyörittää - vaiko lainojen ja kulujen kilpailuttaja?

*Yhteistyössä Sortterin kanssa*

Olemme varmasti kaikki lukeneet alkuotsikon toteamuksen jo Aku Ankan puhekuplasta. Mitä vanhemmaksi elämme, sen todennäköisemmin huomaamme asian paikkansapitävyyden. Raha maailmaa pyörittää, sillä aikaa kun itse yrität jotenkin sinnitellä jommankumman perässä. Maailman syleilijätkin tarvitsevat jossain kohtaa rahaa, yleensä juuri silloin kun sitä ei ole tai sijoitukset ovat miinuksella. Kröhöm.

Vuonna 2022 olemme joutuneet miettimään paljon ikävämpiä asioita kuin raha. Silti lopputulemana Ukrainan sodalla on merkittävä vaikutus myös jokaisen kansalaisen kukkaroon. Ruoka ja energia ovat kallistuneet, korot ja inflaatioriski olivat puolestaan nousussa jo ennen sodan syttymistä. Maailmanlopun tunnelmissa parhaissa asemissa ovat he, joilla on riittävä fyysinen ja henkinen turva sekä pesämuna pankkitilillä. 

Kirjoitan tilillä, sillä osakkeisiin ja rahastoihin sijoitettuna tuo summa saattaa olla monilla tällä hetkellä miinuksella, ellei ole aloittanut sijoittamista jo vuosikausia sitten (jolloin talouskasvuun perustuva tuotto on tilastojen valossa todennäköinen). Moni on aloittanut sijoittamisen vasta koronaromahduksen aikana, osakesäästötilien tultua markkinoille. Suomessa on nyt yli miljoona osakesäästötilin haltijaa, ajatelkaa! Tuoreet piensijoittajat ovatkin saaneet todellista esimakua sijoitusmaailman vuoristoradoista. Toisaalta tämän voi ottaa terveenä kantapääopetuksena, jollei ole ottanut liian suuria riskejä tulotasoon nähden. Silloinkin voi tyynenä todeta: ei auta itku markkinoilla!


Kun rahamarkkinat näyttävät tältä, kannattaa pysytellä tyynesti tilanteen ulkopuolella. Kuva otettu hiljattain budjettireissulla Tukholmaan. Söin tässä Gröna Lundin edustalla vain tyytyväisenä hodarin ja katselin laitteissa kiljuvia ihmisiä. 


Samanaikainen korkojen ja ruuan hintojen nousu on saanut ihmiset kuitenkin jopa panikoimaan oman taloutensa tulevaisuuden puolesta. Mikäli tulot eivät ole riittävät tai niitä ei pahimmassa tapauksessa edes ole koronakurimuksen jäljiltä, on laskettava jokainen penni ja peseta. Mietin asiaa juuri hiljattain, sijoittaessani puolet kirppismyyntivoitoistani himoitsemiini viineihin. Tämä on hyväosaista köyhäilyä, ehdottomasti. Mitä olisikaan joutua miettimään joka päivä, paljonko on rahaa. Silloin on raavittava kaikki sieltä, mistä sitä liikenee. 

Toisin sanoen tämä on monen freelancerin todellisuus. Heinäkuun tuloni ovat olleet ennen apurahojen kilahtamista tilille sen verran lähellä nollaa, että päätin tarttua tähän yhteistyöpyyntöön Sortterin kanssa. Kyseessä on siis kotimainen ja vastuullinen avainlippuyritys, joka tarjoaa kuluttajille ja yrittäjille maksuttoman lainojen kilpailutusportaalin. Etenkin tässä maailmanajassa pidän lainojen kilpailutusta erittäin järkevänä tekona, joten vastaanotan tällä kirjoituksella itselleni leikkelettä ja juustoa viinihankintojeni kylkeen. Jos nyt vielä yhden artesaanihapanjuuripatongin. Yrtit sentään kasvavat ilmaiseksi pihalla. 


Verantaprojektin virallinen valvoja Hilipati päivittelee, että käytin 50 euroa näihin viineihin. Minusta se oli vain järkevää, sillä sillä muunsin kellarin turhan tavaran tähän muotoon. Jätetään Tukholmasta roudatut pullot kuvaamatta, ettei kukaan järkyty niiden määrästä. 


Jäin heti yhteistyöehdotuksen saatuani lukemaan näitä Sortterin tilastotietoihin pohjautuvia kirjoituksia, jotka kertovat mille elämänaluille suomalaisten kuluttaminen keskittyy ja ketkä lainan todennäköisimmin saavat. Edelleen laina myönnetään todennäköisemmin pariskunnille ja iäkkäämmille hakijoille, kun taas alle 30-vuotiaat ja alle 2000 euroa kuussa tienaavien lainojen hyväksymisaste pysyy matalammalla tasolla. Kuitenkin terveydenhoitokulut ja asumiskustannukset haettavien lainojen käyttötarkoituksissa kertoo karua faktaa hädästä, joka monia etenkin palvelu-, ravintola- ja matkailualalla työskennelleitä on viime vuosien aikana kohdannut. Sortterin blogiteksteistä löytyy myös monia muita kiinnostavia aiheita kuluttamiseen, rahaan ja vaikkapa asumisen kustannuksiin liittyen.

Jälkimmäisiä todella on, kun lasketaan vaikkapa jo korvissa kohisseen sähkölaskun hintaa. Kilpailutin itse juuri sähkön ja valitsin halvimman ja ekologisimman löytämäni vaihtoehdon (joka kuitenkin tuli huomattavasti kalliimmaksi kuin kolme vuotta sitten solmittu kiinteä sopimus). Samalla kilpailutin vakuutukset ja säästin sentään tässä muutaman kymmentä euroa vuodessa. Nyt kun katson Sortterista, paljonko keskimäärin ihmiset säästävät kilpailuttaessaan lainat, summa on aika häkellyttävä: keskimäärin 1038 euroa! Kukapa meistä ei haluaisi säästää tämän verran lainakuluissa? Sortterilla voi kilpailuttaa sekä kulutusluotot että kohta myös asuntolainat. Aionkin kokeilla, miten käy "rahikaisen". Mikäli asuntolainakilpailutuksessa on yhtä hyvät ehdot kuin kulutusluoton kilpailutuksessa (takuu edullisimmista kuluista), uskon että saamme nykyistä halvemman tarjouksen loppulainallemme. 

Niin, ne asuntolainakorot. Me saimme lainan aikana, jolloin korot olivat mukavasti miinusmerkkiset. Maksoimme koroista kuluineen 0,7 prosenttia. Se on vähän. 1990-luvun lamassa vanhempani maksoivat asuntolainan korkoa 11 prosenttia, sekin taisi olla keskiarvoon nähden vähän. Niinpä ei tuntunut oikeastaan miltään, kun lainamme korkotaso nyt tarkistettiin, onneksi juuri ennen Fed:in päätöstä nostaa ohjauskorkoa. Yleinen korkotaso oli jo kuitenkin noussut ja lainan marginaaliksi tuli 1,28% eli juuri aika lailla keskimääräinen luku. 


Ruotsissa on perinteisesti suosittu pitkiä asuntolainoja. On ajateltu, että rahaa pitää riittää myös elämiseen. Pitkissä laina-ajoissa on omat riskinsä, kun maailmantalous ja korkotasot heilahtelevat. Mutta on kuitenkin varsin suomalainen tapa ajatella, että lainan mahdollisimman nopea poismaksu on kunnia-asia. Tässä piilee se riski, että lyhennys mitoitetaan liian suureksi, siinä ei ole joustoa elämän yllättävyyksiin. Saati suunnitellulle Tukholman matkalle.


En ole riittävän perehtynyt korkotason nousun skenaarioihin, mutten ihmettelisi, jos se tulisi tästä keskiarvosta vielä merkittävästi nousemaan. Mikäli koronnousu pysyy alle kolmessa prosentissa, se ei juuri heilauta talouksia, jotka ovat mitoittaneet kulunsa sopiviin mittasuhteisiin. Mutta on paljon talouksia, joissa kikkailu ja säästäminen eivät ole enää yhtään enempää mahdollista. Jos elämäntilanteet ja terveydentilat ovat muuttuneet radikaalisti, yksikin ylimääräinen viidenkympin lasku voi miltei kaataa kyseisen kuukauden epävakaan tasapainon. 

Suosittelenkin lämpimästi kilpailuttamaan lainat ja kaikki mahdolliset kulut, jollet ole näin jo tehnyt. Tulotasosta riippumatta. Sen säästettävän summan voi, mikäli mahdollista, käyttää sitten kallistuvan ruoan tai sähkön ostoon, hip hip hurraa. 

On hienoa, että kuluttajille on nykyisin tarjolla tällaisia portaaleja, joissa myös lainat voi yhdistää ja joissa itse joutuu näkemään mahdollisimman vähän vaivaa. Sillä mikään ei ole piinaavampaa kuin päiväkausien ajan käyttäminen asioiden hoitamiseen. Vaikka kilpailutuksiin käyttäisi nyt kokonaisen yhden päivän, kukkaro varmasti kiittää senkin edestä. 

Oletko sinä jo kilpailuttanut lainasi ja kulusi? Entä oletko tietoisesti pihistellyt ruokakaupassa tai muuttanut kulutustottumuksiasi? Itse huomaan ainakin, että ostoskoriin päätyy paljon useammin punalapputavaraa kuin aiemmin - paitsi että niitä ei tahdo enää löytyä yhtä hyvin kuin ennen. Perin erikoista! 


Leikkelekylmiö Ica-ruokakaupassa Tukholmassa. Siis pelkkiä parmankinkkuja ja jamon serranoja näin paljon? Ehkä tämä kuva sopii hyvin varoittamaan liiallisesta kulutusjuhlasta. Mutta asioita, tuotteita ja palveluja kannattaa silti harkitusti ostaa, jos on varaa. Muuten lietsomme inflaatiota entisestään ja edessä voi olla taantuma. 


Ehkä kuitenkin, jos jotain hyvää pitää nykyhetkestä hakea, tämäkin maailmanaika koulii meistä tietoisempia kuluttajia. Ehkä mietimme yhä enemmän, miten voisimme käyttää hankitut raaka-aineet loppuun, välttämään ruokahävikkiä ja elämiseen liittyvää kuluhävikkiä. Samalla meistä tulee ekologisempia. Minulle tämä kiinteiden kulujen kilpailutus on aina ollut vaivalloisin osuus, kuten IG-gallupin mukaan myös monille teille lukijoille. Onneksi tämä on tehty kuitenkin kuluttajille helpoksi.  Joten tulipa osuvaan saumaan tämä yhteistyö, jonka pohjalta yritän taas olla vielä vähän parempi taloudenhoitaja. Kiitokset siis Sortterille tällä kirjoituksella saamastani parin-kolmen viikon ruokakorista!


Summalla saisi myös...

...varmuudella niin monta kokt korv med brödiä, että loppuvuoden pärjäisikin sitten ilman. Ehkä?







Kommentit

  1. Pitäisi kyllä hanakammin tutkia, mihin kaikkeen rahaa laittaa, vaikka lainaa mulla ei oikeastaan ole, kun ei ole omistusasuntoa esimerkiksi. Ruokakaupassa on kyllä huomannut hintojen nousun ehdottomasti. Voisiko punaisten lappujen väheminen olla sitä, että yhä useampi pitää niitä silmällä ja tulee kauppaan juuri ns. oikeaan aikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tämän olen kaupassa huomannut! Etenkin Prismassa, jossa ilta-ale tuplaantuu klo 18 jälkeen, porukka on lapannut kärryt töyteen punalapputavaraa ja jotkut jopa jemmannut tuoreempien taakse kerätäkseen ne illalla halvemmalla. Jälkimmäinen menee kyllä pahasti vilpin puolelle, muuten kyllä ymmärrän. Jos jossain voi moni säästää niin ruuassa. Minulla hintojen nousu on lisännyt kasvisruokavaliota, joten jotain hyvääkin. Jos viikpnkin jaksaa listata elämisen kuluja niin huomaa kyllä, miten kallis elämä on! Mutta jollei ole tarve pihistellä, voi ostella cremantia kuten ennenkin 😂

      Poista
  2. Aaa piitkästä aiga tuli meiiin ilmoitus tästä blogista💖Eräs köyhä kertoi käyvänsä vähän ennen kun putiikki sulkee ovensa, saa kuulema halvemmalla.
    Köyhälläkin on jonkinlainen taso esim ei osta halpaa sianjauhelihaa(en minäkään koska paistettaessa haisee sikala) hän ostaa nautapossujauhelihaa joka on vähän kalliimpi, itse törsään naudanpaistijauhelihaan.
    Pidän myös nautaviljapossujauhelihasta,.
    Olen sekasyöjä.

    Olen huomannut myöskin hintojen nousun kauppatavaroissa sekä sähkö noussut yli 60 euroa.
    En ole koennut mitenkään 1990-luvun lamaa kotona, yhtä onnellista aikaa se oli.
    Asun nyt omistusasunnossa jonka aioin laittaa myyntiin heti kun keksin minne muuttaisi.
    Olen muuttanut elämän aikana yhen mummun vuokralta, oma huone siis ja sisäänkäynti ihana ns palvelijan huone, kyllä tykkäsin, asuin siinä sovitun vuoden sitten pyörähdin kotona mutta äkkii muutin yksiöön siitä kaksioon ja nyt vähän isommassa lukaalissa,

    En pidä lainojen kilpailuttamisista, mulla ei ole lainaakaan, mutta saan sähköpostiin jatkuvasti jotain omalaina juttuja, olen sitten onnekas kun saan tehdä unelmaduunia, ja enkä näe nälkääkään.
    Mutta en ole tuhluri paitsi meikän isohko hiilijalanjälki anteeksi siitä se kertyy kaffeenjuonnista aina useaan reissuun jopa pallon toisen puolin.

    Kun kävin Tukholmassa oli rahaa mutta butiikissa iski piheys, niinpä ajelin tunnelbanalla ympäriinsä, eksyenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin siinähän tulikin tiivistetysti koko ekonominen elämänkertomus! Kiitos tästä! Ja mitä ihmettä, ai se toimiikin taas se ilmoitussysteemi, no hyvä sitten! Lama on kyllä kurittanut tai ollut kurittamatta perheitä ihan eri tavoin. Sama tilanne on nyt, kun yhteiskunta jatkaa eriarvoistumistaan koronan myötä. On hyväosaiset ja vähävaraiset, jotka köyhtyvät entisestään. Sinulla on hyvä tilanne, kun suurin murheesi rahapuolella on tuo noussut sähkölasku. En uskalla katsoakaan, paljonko oma on kohta. Nyt onkin varmaan hyvä hetki myydä, jollei omistusasuntoa tarvitse! Ja tunnelbana-ajo on aina parasta ja lähes ilmaista! Parhaat asiat elämässä ovat usein ilmaisia.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!