Lux ja pop up: aikamme ilmentymät (ärsyttäviä sanoja ja valoja vol. 345)

Listasin taannoin ärsyttäviä sanoja kännykkään, kun runosuoni oli tukossa. En tiedä miksi moinen ranteensahaus, mutta tajusin, tämä aihepiiri resonoi. Kyllähän näitä on joskus medioidenkin sivuilla ruodittu. En muista, mikä olisi ollut ärsyttävin sana lukijoiden mielestä, mutta kerropa sinä omasi. Listaan alle omia esimerkkejä:


Voikkari
Hamppari
Limppari
Limukka
Masuasukki
Toisinkoinen
 (toinen teos esikoisen jälkeen) 
Naposteltava
Voimahali
Jaksuhali / jaxuhali
Fasilitointi
Sparraaminen
Osallistaminen
Best
"Se on ihan fine"
Paituli
Maadoittaa 
(kun tarkoitetaan itsensä rentouttamista)

Voimaantua
Tahtotila
Ottaa koppi

ja niin edelleen...

Kuten huomaatte, monen sanan ärsyttävyys liittyy nykyajassa toistuvasti toistona toistettavaan ärsyttävään ilmiöön. Sana itse ei välttämättä olisi muuten ärsyttävä. Tässä kirjoituksessa keskitynkin joulukuun kunniaksi kahteen hyvin ajankohtaiseen sanaan.

Pop up ja Lux

Revin pop up -hiukseni päästäni, sillä kummatkin sanat ovat englantia ja niillä sanoitetaan jokainen turha kotimainen tapahtuma, jossa puhutaan suomea tai ei mitään. Etenkin pop upilla vain vedotaan ihmisten yksinkertaisuuteen ja taipumusta joukkohysteriaan ja laumautumiseen. Toisaalta ilmainen ämpäri tehoaa tapahtumissa yhtä hyvin kuin pop up, miksei siis käytettäisi vielä ilmaisempaa sanaa? Kun missä tahansa lukee pop up, kansa lähtee sankoin joukoin jonottamaan. 

Vielä suuremman ryntäyksen saa aikaan Lux. Onko enää talvea ilman Loimaa Luxia tai minkä tahansa perähikiän valotaidetapahtumaa, joka on osallistujille ilmainen? 

Tänä viikonloppuna pysyttelen hyvin kaukana Aurajokirannasta, sillä Lux-tapahtuma Valon polku on uutisten mukaan kerännyt jo nyt megalomaanisen virtauksen joen varrelle. Siellä sitten jokainen katsoja toteuttaa omaa luxiaan sinivalokännykät kädessä. Riittää, kun näen joka toisen somekuvat samoista valoista. Sinänsä tietenkin hienoa, että ihmiset liikkuvat, käyttävät jalkojaan minkä tahansa asian hyväksi. Kuten vaikka elämän. 


No, ovathan nämä hienoja, en dissaa taiteilijaa. Mutta ärsyttää tämä valohypetys. Kuva Turun kaupungin sivuilta. 


Minulle parasta taidetta on hiljaisuus vailla valoja, maisema vailla ihmisiä. Lumi vailla led-poroa. Edes Lux Gratiae eli Naantalin oma valoshow kirkolla ei saanut minua irtautumaan cryokammiostani. Sähköä led-valot eivät kuulemma juuri vie, sehän on ollut nyt ykköskohu aiheeseen liittyen. Puhutaan valojen ja koristeiden vaikutuksesta mielenterveyteen.

Migreenikolle toisten hyvä tai vähemmän hyvä ajatus voi olla painajainen. Siksi haluankin kertoa, että tuttu kaulaliinaan kääritty led-poro on jälleen ilmestynyt pihapiiriin. katso kuva täältä ja kuvittele tilanne tänä vuonna, kun poro loistaa keskellä lunta! Naapuri se rakastaa näitä valtaosan mielestä rumia laserleikkureita, jotka on pakotettu eläimen muotoon. Juuri kun ehdin aiempina talvina led-poroon jotenkin tottua turruttamalla sarveiskalvoni, vielä lähemmäs taloa on ilmestynyt nyt uusi eläinhahmo. Siitä ei saanut selvää kuin parin metrin päässä, niin häikäisevä se on. Ja siinä kohtaa huomasinkin jo olevani sokea. 


Kun googlettan led-poron, ei löydä mitään yhtä häikäisevää kuin naapurin poro. Tämä on varmaan bambi. Toki kuviin ei saa taltioitua todellista häikäisyä. Kun pimeässä pihassa loistaa tällaisia otuksia yksittäisinä pisteinä, ongelma on vakava. Se vaikuttaa jopa nukkumiseen, kun eläimet kajastavat verhojen läpi sisään. Tällä sentään ei ole nukkaista kaulaliinaa ja mainospipoa. Toisaalta ne peittävät edes osan valosaasteesta. Kuva K-raudan sivuilta, pahoittelut mahdollisesta myynnin heikentämisestä. Tällaiset maksavatkin helposti reilusti yli sata euroa. Luulisi olevan rahalle parempikin sijoituskohde, kuten vaikka talvivaatteet ukrainalaisille lapsille. 


Jos naapuri asuisi korvessa eikä valosaaste näkyisi muille naapureille, ongelmaa ei olisi. Mutta nyt jänis häikäisee suoraan keittiön ikkunasta sisään ja poraa verkkokalvoihini reiän. Minun piti kirjoittaa huoneessa, jonka silmäkulmassa paistaa koko ajan neonsinivalkoinen jänis. Koko eilisiltani meni pilalle, pienikin ripe luovasta kyvystä kirjoittaa hävisi kuin kuin lasermiekka avaruuteen. Naapuri imi vastikään asennetulla led-porollaan ja -jäniksellään minusta kaiken elinvoiman. Vaikka vedin verhot eteen, jänis tunkeutui niiden välistä mukaan kaikkeen, mitä kodissamme teemme. Kuin naapuri ennen asemasotaa. 

Menin lopulta pihalle tohtaamaan tyhjää kuten naapuri, jotta voisin vienosti pyytää edes pupun uudelleensijoitusta (jouduinhan jo edellisvuonna sanomaan valoporosta nollatuloksella). Tietenkään heitä ei silloin näy, kun kerran sadassa vuodessa olisi asiaa.

Lähdin lopulta kävelylenkille toteamaan, että kenenkään muun pihalla ei ole yhtä rumia ja häikäiseviä jouluvaloja. Normaalit ihmiset käyttävät lämpimiä valoja, jotka eivät poraa silmiä sokeiksi. Normaalit ihmiset eivät myöskään pyydä ihastelemaan rumia tai kauniita jouluvalojaan. Normaalit ihmiset tekevät itsensä mahdollisimman harmittomiksi muille. Normaalit ihmiset sytyttävät ennemmin kynttilän muita terrorisoivan sykkivän led-valosirkuksen sijaan. Mutta oletteko koskaan löytäneet maailmasta tai etenkään naapurustosta ihmisiä, jotka olisivat normaaleja?


Tässä Vihdin uutisten uutiskuvassa pop up -kauppa yhdistetään ärsyttävyyden huipentumaan, -mo-päätteiseen sanaan. Nykyisin kaikki on hautomoa, vastaamoa, hiomoa ja lataamoa. Jälkimmäiseen ainakin päädyn itse tuota pikaa, ellei sanastoon saada pikaisempaa muutosta. Sinänsä arvostettavan yritysidean uutinen luettavissa täällä.


Normaalia on myös hakeutua pop up joulutorille ilman väliviivaa (lehdessä oli tällainen mainos), käydä näyttäytymässä 1800-luvun promenadilla, leikkiä sosiaalista tuttujen kanssa ylihinnoitetulla glögillä ja mennä tämän päätteeksi parahultaiselle valokävelylle. Epänormaalia on olla tavoittelematta tätä joulukuusta toiseen toistuvaa mantraa. 


Vaihtoehtoisesti voit rakentaa oman pop up - lux-tapahtuman kotipihallesi. Tästä pukista tuli kyllä ihan hyvä mieli, kun ei tarvinnut itse asua vieressä. Huomasin, että kaikissa vastapäisissä taloissa oli verhot tai kaihtimet edessä. 


Silti minäkin yritin tänä jouluna yrittää edes rakentaa himmelin, sillä se ei valaise eikä pilaa kenenkään elämää. Kun googletin joulukuun ensimmäinen päivä himmelikursseja, saatoin vain todeta niiden kuuluneen menneen marraskuun ohjelmistoon. Olin vain tyytyväinen, sillä oikeasti en kestä ajatusta ringissä askartelusta. Vaadin savupirtin ja satavuotiaan mummon näyttämään, kuinka tämä rakennelma oikein pysyy kasassa. 

Siispä olohuoneemme uupuu tänäkin jouluna himmelistä ja me uuvumme kaikesta. On uuvuttavaa katsella joulutohinaa somesta, kaikkia markkinoita joissa pitäisi käydä ollakseen sosiaalisen koodiston täyttävä ihminen. Minulle joulu on pyhä yksinkertaisyys, jota en halua pilata ärsyttävillä sanoilla ja tapahtumilla. 


Varsin riittävä ja aina yhtä toimiva joulukoriste vailla ihmisiä, jotka tunkeutuvat pällistelemään samaa kohdetta pomppien samalla tasajalkaa hypotermiasta. Puuhellan äärellä on lämmin ja sähkönkulutuksen puolesta ilmainen hartaus. 


Onneksi voin olla osallistumatta, mutta jostain syystä minulla on tarve mölistä tästä blogissa. Ehkä myös kysyäkseni, antavatko nämä luxit ja pop upit jokaiselle osallistujalle ihan oikeasti jotain. Vai onko näistä tullut enemmänkin joulukuun suorite, massatuotantoa somessa ja pakonomaisissa ajatuksissa? Kuinka moni onkaan työviikon päätteeksi vain väsynyt vailla jaksamista lähteä mihinkään, ellei naapurin Pirjo kysyisi mukaan? No, Pirjo voisi tulla kysymään minuakin, niin pääsen hetkeksi Led-poro Luxista (caps lockilla, ilman väliviivaa) eroon.

Ärsyttääkö sinua nämä sanat ja tapahtumat yhtä paljon vai olenko minä vain tuttuun tapaan änkyrä? Onk se ihan fine, etten osallistu? Kerro tuntosi pop upista ja luxista! Ja iloista toista adventtia!

Lopuksi linkki Pop up -kouluun. Kun googletat pop up, yllätyt miten pop upin syövereissä tämä kansakunta uiskentelee. Tarvitaan jokin jumalallinen lux-valoshow johdatukseen väljemmille vesille.  

 


Kommentit

  1. Mo-, -mö -päätteiset, joissa ei tehdä mitään ovat hölmöjä. Latomossa ladottiin, teurastamossa teurastettiin. Inhottavat: keho - "miten se meijän keho voi tänään?" olohuone - "kaikkien yhteinen olohuone"; podcast - mikä h-tin pod ja mikä cast? feature - tulee radiosta, on oikeasti kuunnelma. Oopperassa sanoin vieressä istuvalle loppukiitosten aikaan, että täällä ei saa kuvata. Kuinka väärässä olinkaan... Kas, esiintyjä kuvaa kännykällä lavalla. Tulee johtaja lavalle ja käskee yleisön laittaa valot kännykkään ja näyttämään. Minulta tulevaisuudessa säästyy paljon rahaa, kun keksin Oopperassa käynnin tilalle jonkin muun harrastuksen. Ooppera on myös laittanut upeaan taideteokseen lähes kiinni kahvilan hinnaston ledinäyttönä ja typeryyden huippuna ison ledmainostaulun lämpiön takaseinään. Siinä on tällä hetkellä baletin mainos, mutta kun se on ajettu sisään, eiköhän siinä nähdä pian makkara- ja kokoomuspoliitikkojen mainoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhaha, tiivistit kyllä hyvin ajankuvaa! Onpa hämmentävä oopperakokemus. Yleisten paikkojen mainosratkaisuissa puutuu usein taju kokonaisuudesta. Miksi pilataan jokin taustan kohde juuri jollain "hienolla" valoständillä? Makkaramainoksia odotellessa!

      Poista
  2. Heipähei, nyt näyttäisi olevan torissa siihen lukki sarjaan kynttilänjalat. Taisit kerätä sitä sarjaa?

    VastaaPoista
  3. Noista mo/mö-päätteisistä sanoista tuli mieleen, että juuri eilen törmäsin täällä Helsingissä Raivoomoon ja ajattelin, että juu, sellaiselle saattaa olla tarvetta...

    Minuakin ärsyttävät monet sanat, ja jaan monet inhokkisi! Tähän aikaan vuodesta ärsyttää esimerkiksi "myyssailu", joka on siis kaiketi jonkinlaista hyggeilyä, joka sekin vähän ärsyttää. Ja myyssailun/hyggeilyn vastakohta: tällä viikolla Hesarissa on kahdesti pistänyt silmään hirttäytyä-verbin käyttö. Aiemmin tällä viikolla kaupunkikehityksen johtaja kuvasi. miten meidän ei tarvitse hirttäytyä siihen, että Helsingin keskusta olisi vain kauppakeskittymä, ja tänään taas kerrottiin, että Espanja on hirttäytynyt identiteettiinsä. Minusta verbi on niin brutaali ja kaamea, etten tajua, miksi kukaan käyttää sitä tällaisissa yhteyksissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raivoomo, hmm. Minä tarvitsisin ehkä ennemmin raivaamon palveluja! Mutten kyllä voisi ostaa mistään -mo-päättelisestä mitään, heh.

      Kuulostaa kyllä todella brutaalilta tuo hirttäytymisen käyttö mainitsemassasi yhteydessä ja muutenkin! O tempores o mores...

      Poista
  4. Liika on liikaa, olkoon kyse valoista tai muusta. Monet ledit ovat älyttömän kirkkaita. Kaipaan vanhanajan kellertäviä lempeitä valoja ja katujen päälle taipuvia kauniita valokuvioita, joulukelloja, nauhoja yms. Ledeillä päällystetään usein puita niin että ne näyttävät kummitusmaisilta konkeloilta, joille on ripoteltu mannaryynejä.
    Nuo naapurisi otukset hohtavat kylmää ja ovat todella pelottavan näköisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylläpä oli taas täydellinen kuvaus nykyisistä "jouluparatiiseista"! Kaipaan myös pehmeitä valoja ja näkymiä, jotka ottavat huomioon silmät ja käsittääkseni normaalin estetiikantajun. Itse en laittanut tänä vuonna ulkovaloja lainkaan, vaikkei ledit niin paljon sähköä vie. Mutten ole myöskän löytänyt riittävän keltaisia ja rauhallisia valoja. Mahtaakohan sellaisia enää ollakaan? Kaunista joulunodotusta kuitenkin meille kaikille toivotan!

      Poista
  5. Ehkä just pop up ja lux ei ärsytä eniten termeinä, mutta onhan tuossa listassa vaikka mitä kauhistuksia ja inhokkeja. Mä en käynyt yhdessäkään joulumyyjäisessä ja massamarkkinat on kauhistus (kauhein tapahtuma, minkä mä tiedän on keskiaikamarkkinat). Osa Lux Helsingin valotaideteoksista ovat muutamana vuotena olleet ihan hienoja, mutta epileptikot ja migreenistä kärsivät eivät kyllä voi katsoa kuin osan. Tulee mieleen, että koska Lux Helsinki on niin suosittu, niin muut paikkakunnat eivät uskalla innovoida (hehee) omia tapahtumia, vaan luotetaan, että joka paikassa toimii samat jutut. Epäilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, keskiaikamarkkinat kyllä ihan syvään päätyyn! Helle, hiki, sian ja lettujen käry, tungos. Pyörryttää ajatuskin! Silti menisin kyllä mieluusti Visbyssä samanlaisiin markkinoihin :D Innovoida ei ärsytä minua! Mutta matkiminen kyllä. Minusta tuntuu, että suomalaiset ovat siinä mestareita ja varmasti ihmiset nyt yleisestikin. Veikkaan myös, että migreenikoille ja epileptikoille ei suurin osa valokemuista sovi alkuunkaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Arvostan kommenttiasi!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kriikunalikööri - helppo herkku kärsiväll(isell)e

Mystinen metsänpeitto - unohtumaton kokemus

Tarot - itsesi peili

Miten taiteen hinta määritellään? Mitä sinä maksaisit taiteesta?

Kiipeily- ja seikkailupäiväkirja osa 568: Muikunvuori

Kirppistelyä - ehkä ostin, ehkä en!