Kesän kuvasaldoa

Otetaanpa taas perinteinen sattumanvaraisten kuvien sarja. Olen nukkunut koko kesän niin huonosti, että povaamani kirppispostaus tuntuu liian työläältä. Ostettavaa nimittäin Salon kirppismatkalta löytyi! 

Parhaat asiat elämässä ovat kuitenkin ilmaisia. Maisemat paikoissa, joista näkee kauas. Ehkä lähelle itseenkin. 

Aurajoen varren polut ovat minulle hyvin tärkeitä palautumiseen, liikuntaan, hengähtämiseen. Aina taideteos on erilainen. Ja kuvia niistä on totisesti otettu. Nythän olen pitänyt kännykkää mukana myös siksi, että etsin välillä geokätköjä.

Papinsaaressa en jostain syystä muistanut kätköjen olemassaoloa, olin ehkä niin keskittynyt menneisyyteen nykyisyyden ympärillä. Hirvensalon Papinsaaressa on rajut kontrastit, vanhoja kantatiloja ja ultramoderneja merinäköalallisia kuutioita. 

Kävin uimassa Kulhon saaren edustalla, siinä vanhan lossirannan laiturilla. Se näkyy myös elokuvassa Tummien perhosten koti. Mietin kirjan lukemista osittain siksi, että aistin paikassa hyvin vahvan tunteen. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Aloin selvittää Kulhon historiaa, josta Lausteen poikakodin jutut ovat tuttuja. Mutta on paljon muutakin pinnan alle jäänyttä. 

Virtaus Satavan salmella on kova, olen mennyt kerran suksillakin jäistä läpi. Siksi en uskaltanut yksin uida pitkään, vaikka vesi oli virkistävää. Mikä autuus uida rannalla yksin, kun läheisellä Uittamon rannalla ollaan kuin sillit purkissa. 

Jostain syystä koin, että tämä oli hyvin osuva paikka Edouard Louisin tuoreimman teoksen lukemiselle. En tiedä jaksanko kirjoittaa lukemastani erikseen, oikeastaan sanoin jo kaiken tarvittavan Koneen pelon yhteydessä. Silti, tärkeä teos tämäkin, ehdottomasti. Se ei silti noussut minulla eetterin yläjaostoon. Koin, että tämä on vähän sitä samaa kuin Ei enää Eddy. Siitä välistä en muita edes lukenut, vaikka ne olivat kyllä lainassa. 

Sylvia-myrsky teki jo tuloaan. Jotkut kävivät ajamassa veneensä pois. 

Jalat kuin siskonmakkaraa, paloivat hennon vaaleanpunaiseksi, vaikka kuinka rasvasin. Kun on ihotyypiltään Lumikki, nauttii enemmän kylmästä myrskystä kuin helteestä. Uinnin jälkeen kastuin kaksi kertaa saavisateesta. Ilmastonmuutos huolettaa, eikä vain vähän. 

Ilmasta näki jo aamulla, miten helteisen utuinen se on. Suomi on ehdottomasti paras paikka asua kaikilla mittareilla, tässä maailmanajassa. Kauas ovat jääneet ne hetket, kun laivalla vain seilattiin, lentokoneella matkustettiin ja tarpeita taottiin. Silti, oletamme yhä kaiken säilyvän ennallaan. Ensi viikolla pääsen taas paatille kirjoittamaan, se on minun onneni ja rahareikäni. Vaikka lahjakortin sainkin, kiitos. 

Kotona olen juonut riittävästi viiniä ja grillannut feta-pinaattinakkia. Ehkä kesän paras makkara Lidlistä. Koska hinnat ovat nykyisin mitä ovat, tilaan entistä kalliimpia pulloja Virosta ja siirryn halpaan Lidliin ostamaam DeLuxe-sesonkituotteita. Rahaa kuluu siis jopa enemmän kuin ennen. Kaikki tämä kuuluu roomalaisiin bakkanaaleihin. 

Nousiaisissa tuli käytyä, käveltyä pellon laitaa ja syötyä vadelmia. Niitä pakkasen puremia. Se runo on mielessäni tasaisena mantrana. Lampaalla ei ollut lamapankkia edessään, vaan ruohoa yllin kyllin. Tällä yksilöllä oli selviä taipumuksia huippumalliuteen. 

Nousiaisten upea kirkko ei nyt näihin kuviin tullutkaan kuin kellotornin verran. Visiitin arvoinen paikka hautausmaan perinteisellä sijainnilla veden äärellä. Täällä oli jotkin jännät Gotlanti-vibat (en ole käynyt). Ainakaan Suomessa emme voineet olla, kun 15-vuotias poika tervehti sillalla oma-aloitteisesti. 

Maaseudulla on yhä enemmän autiotaloja, joita nuuskisin kernaasti koko kesän. Miksei aika riitä kaikkeen kivaan, vain sellaiseen, mitä haluaa tehdä? Jäädessäni sapattivapaalle jäin ikuisesti kaipaamaan sitä, että saa tehdä mitä haluaa. En olisi ollut valmis enää luopumaan tästä. 

Tälle hirviölle ei pitäisi antaa palstatilaa, mutta Kaj Stenvallin Sodan kasvot -näyttely Taiteen talossa oli menestys. Viimeisten joukossa kävin sen katsomassa. Yli 40 000 vierailijaa, eikä suotta. 

Osan taideteoksista olin nähnyt jo viime vuonna Ruissalon telakalla, mutta tämä oli paljon laajempi näyttely. Jotkut maalaukset olivat hämmentävän esikuvansa näköisiä, etenkin mr. Valko-Venäjä. Lukashenka. Kaikki he joutuvat vielä sovittamaan syntinsä. 

Jostain syystä kuvat menivät väärin päin, enkä jaksa korjata. Mutta tämä turkulainen innovaatio ilahdutti lenkillä. Joku on jaksanut nähdä vaivaa pallogrillatakseen metsäpaloturvallisesti. Kesällä piti mennä myös kanoottiajolle yhtä menestyksekkäästi kuin taustan kaislikkoon ajajat, mutta aika ei ole riittänyt kaikkeen, eikä aina terveyskään. 

Valokuvaaminen ja kävely sentään on helppoa ja vaivatonta. Olisin halunnut vaikka kävellä Hämeen Härkätietä pitkim Hattulaan, päämääränä tyhjyys. Sen unohtaminen, miltä tuntui tehdä elämänsä ainoa kunnari. Palloa ei koskaan löytynyt. 

Salaperäisen ja katoavan luonnonvaran matkustajakodin jälkeen saamme nauttia Trumpin peppureiän mallisesta suusta. Anteeksi ilmaisuni, mutta se minulle tulee aina mieleen. 

Putin-tauluista tämä oli ehkä hämmentävin. Mietin pitkään, mitä se symboloi. Putinhan kärsi lapsena Pietarin piirityksestä, jossa muistaakseni hänen isoveljensä kuoli nälkään. Harvoin pahantekijät ovat kokeneet hyvän lapsuuden. He kantavat ruumista sisällään. 

Arvostan, että Kaj Stenvall ottaa kantaa taiteellaan kaikille ymmärrettävissä olevalla tavalla. Suomalaiset tarvitsevat tätä. Selkeitä analyyseja, kuin Mika Aaltolalla konsanaan. Olihan se aivan selvää, että presidenttipeliin hän lähtee. Nyt olisikin mehevää, jos toinen loistava puhuja Li Andersson olisi haastaja. Ehkä ensimmäisen kerran koko Suomi nauttisi vaalistudion seuraamisesta sillä välin, kun Trump painaa kokisnappia sihteerinsä jälkeen. 

Jotain hyvääkin. Kettu halusi olla kaveri, eikä sillä ollut kapi. Tämä on kolmas lähikohtaamiseni ketun kanssa, kahdesta on kuva. 

Kohta jälleen Naantalissa, kirjajuhlissa. Tänä kesänä olen viettänyt Naantalissa enemmän aikaa. Kai sitä keski-ikäistymiseksikin kutsutaan. 

Aistinko jo elokuun, kylmenevän meren? Kesä jatkuu silti vielä pitkään. Lopettakaa arjen alkamispuheet. Antakaa minun nauttia, pienet hetket ennen aikatauluja.